Suomessa on kunnioitettu tänä vuonna Erik Lindströmin syntymää sata vuotta sitten. Maailmassa on ollut toinenkin basisti ja säveltäjä, joka hänkin syntyi vuosisata sitten. Hän on Charles Mingus (1922-1979), jonka musiikkia esittämään hänen basistikollegansa Mikael Saastamoinen on koonnut Oh Yeah-yhtyeen. Alkuvuonna perustetun kokoonpanon toinen keikka oli jaZZanti-sarjan kevätkauden päätöskonsertissa Laulumiehissä tiistaina.
Mingusin uran hedelmällisin kausi osui useimpien Mingus-tuntijoiden mielestä muutamaan vuoteen 1950-1960 -lukujen vaihteen kummallekin puolelle. Tuona aikana hän levytti runsaasti useita jo nykyään jazzin klassikkoina pidettyjä levyjä. Yksi niistä oli Mingus Ah Um, joka nykyään rankataan yhdeksi kaikkien aikojen parhaista jazz-albumeista.
Samalta ajalta on myös Oh Yeahin ohjelmisto. Mukaan on useiden Ah Um-kappaleiden (Boogie Stop Shuffle, Bird Calls, Self Portrait in Three Colors, Better Git in Your Soul ja tietysti Goodbye Pork Pie Hat) lisäksi muita tuona aikana tehdyillä levyillä olleita sävellyksiä, muiden muassa Oh Yeah-albumilla ollut Devil Woman, jolla Mingus lauloi bluesia sekä tiettävästi pitkään pöytälaatikossa ollut What Love, jonka Mingus vasta suostui levyttämään bändissään tuolloin soittaneen Eric Dolphyn pyynnöstä.
Rima oli siten korkealla suomalaisille Mingus-tulkitsijoille. Ei vähiten siksi, että Mingusilla oli kappaleiden levytysten aikaan jatkuvasti työskennellyt huippusoittajista koostunut yhtye, joka soitti illasta toiseen osin aika vaikeitakin mestarinsa kappaleita. Mutta Laulumiehissä tuli myös hyvin esiin suomalaisten muusikkojen nykyinen korkea osaamistaso, joka mahdollisti tällaistenkin paikoin aika kimuranttien kappaleiden läpiviemisen kunnialla.
Saastamoinen on koonnut bändiin varsin solistivoimaisen soittajajoukon. Mitenkään yllättävää ei ollut, että Jorma Kalevi Louhivuori tarjosi jälleen huikeaa stratosfäärisoittoaan trumpetin ylärekisterissä. Siinä on on kiistaton mestari. Mutta myös saksofonistit altisti Johannes Sarjasto ja tenoristi Ukko Heinonen osoittivat olevansa myös kelpo solisteja. Varsinkin Sarjasto osoitti olevansa hienostunut balladisoittaja, mutta myös armoton virtuoosimainen revittelijä muutamassa nopeammassa kappaleessa. Bändin rouhevin solisti taas oli pasunisti Juha ”Jay” Kortehisto, joka myös lauloi vahvalla eläytymisellä Devil Womanin.
Kompissa pianisti Arto Ikävalko paljastui teknisesti taitavaksi soittajaksi, joka soitti muutaman säkenöivän soolon. Mikael Saastamoinen hoiti basistin tonttinsa viljellen soitossaan myös mingusmaista jyhkeyttä. Rumpali Ville Luukkonen teki tarkkaa työtä kompatessaan muita. Hän myös soitti mainion soolon, jonka hän rakensi hyvin loogisesti eteneväksi naputtelusta koko rummuston pauhuun.
Tällaisenakin Oh Yeah on varsin uskottava Mingusin musiikin esittäjä. Harmi on vaan, että yhtyeellä ei ole juuri uusia keikkoja tiedossa. Ainoa varma on Jazz-Espalla 25. heinäkuuta. Viikon kiertue tekisi todella hyvää tämän ohjelmiston hiomiseen entisestään.
Oh Yeah Laulumiehissä 14.6. Mikael Saastamoinen, basso, Jorma Kalevi Louhivuori, trumpetti, Jay Kortehisto, pasuuna ja laulu, Johannes Sarjasto, alttosaksofoni, Ukko Heinonen, tenorisaksofoni, Arto Ikävalko, paino, Ville Luukkonen rummut. Ohjelmistona Charles Mingusin sävellyksiä.
