Kolmea soittajasukupolvea edustava Nordic Trinity -trio kävi eilen Validi Karkia -klubilla uuden levynsä julkaisukiertueella. Kiertue lähti käyntiin 24.9. Tammisaaresta ja Porin keikka oli järjestyksessään kahdeksas. Tämän jälkeen yhtyettä on mahdollisuus kuulla tällä kiertueella vielä kahdesti 5.10. Loviisassa ja viimeinen keikka on Helsingissä Koko Jazzklubilla 6.10. Nyt julkaistu Blessings on yhtyeen viides albumi.
Nordic Trinity vieraili viimeksi Validi Karkia -klubin ”kotiluolassa” saksofonilegenda Juhani ‘Junnu’ Aaltosen 80-vuotisjuhlakiertueella tammikuussa 2016. Nyt oltiin kauppahallin tiloissa Spirit Bistrossa, minne oli tullut runsaasti elävästä jazzmusiikista kiinnostunutta väkeä. Kauniin lyyristä spirituaalista jazzia soittavan yhtyeen perusti vuonna 2004 nuoremman polven huippukitaristi Mikko Iivanainen. Yhtyeen kolmas jäsen on New Yorkissa pitkään jazz-uraa luonut, taiteellisen rumputyöskentelyn suvereenisesti hallitseva, Klaus Suonsaari.
Kuten yhtyeen aikaisemmatkin levyt Blessings pyöri herkän seesteisellä kosketuksella free jazzin alueella. Uuden levyn kaikki ”siunaukset” on koottu yhteiseksi kokoelmaksi, mikä oli jaettu kolmeen osaan jäsentenvälisessä sävellystyössä. Jokainen oli kirjoittanut sävellyksiä, joista levyn sisältö oli pinottu yhdeksi kokonaisuudeksi. Soitto kulki tarkalleen levyn sisältöä seuraten irtautuen aina hetkittäin sävellysten pohjarakenteesta improvisoinnin kautta soittohetkessä luotuun vapaaseen ilmaisuun.
Soittajien yhteinen taival on kestänyt nyt jo 12 vuotta, joten se näkyi ja kuului yhteispelissä. Soitto oli hyvin toimivaa ja vaivatonta. Kappaleet rakentuivat hienojakoisten pienen pienien erikoisten sävyjen ja vivahteiden ympärille. Näiden nyanssien välistä soittajat löysivät toisensa, herkeämättä kuunnellen ja herkullisen oikea-aikaisesti.
Kolmikko aloitti konsertin Mikon sävellyksellä Balcony Waltz, missä Junnu pyyhkäisi tenoristaan rohkeita ulostuloja Mikon pyörittäessä vaikean oloisia monimutkaisia kiertoja kitarallaan. Klaus hankasi rumpupalikoita toisiaan vasten samalla vierittäen niitä virvelirummun kalvolla. Eleetöntä toimintaa, missä ei tehty yhtään turhaa lyöntiä.
Junnu jatkoi tenorilla irrotellen yksin koukkuisia osioita oman Thelo -sävellyksensä alkuun, johon Mikko tarttui pienin virkeyttävin sävytyksin. Lisäpontta soittoon tuli Mikon möyhentäessä kitaraansa poikkeavan kaksiäänisesti, tuntui siltä kuin kaksi erillistä säveltä olisi syntynyt samanaikaisesti ja hajonnut kahtia. Siitä Klaus takertui soittamaan yksin hyvällä tunteella pusertaen. Todella jämäkkä päätös tähän saatiin Klausin äityessä vielä naputtelemaan loppuun erinomaisen soolon.
Junnu vaihtoi huiluun ja alkoi työstää kaihoisia säveliä hartaasti, kitaran hiljaisen äänen virittäessä taustaa Klasun sävellykseen Marita. Klaus otti vispilät käteen ja alkoi hiljalleen naputella symbaaleita luodakseen taustaa Junnun soitolle. Mikon kitaran käsittely oli kaunista kuin hidastetussa elokuvassa. Junnu puolestaan tuntuu olevan nykyään innostunut erityisen paljon huilun puhalluksesta, sillä soitto tulevan koko sydämestä sielukkaan henkevästi.
Mikon sävellys Small Talk, ”niitä näitä-keskustelu”, alkoi Klasun terävillä rumpujen täsmäiskuilla, joihin Junnu ja Mikko lähtivät mukaan yhtäaikaisesti, ensin melko rennon rauhalliseen tahtiin, mutta tempo koveni Junnun alkaessa juoksuttaa tenoristaan jykevästi rouhean lennokasta sähäkkyyttä. Mikko veti siihen väliin kitarallaan vauhdikkaan äänekkään soolon älykkään nokkelasti. Väliin syntyi nopeita lyhyitä irrotuksia, kunnes Klaus taikoi hyvän pohjan ja soitto kääntyi yhtenäiseksi keskusteluksi. Loppua kohti räväkkyys lisääntyi ja vauhdin kiihtyessä lopetus tuli tulisena rynnäkkönä ja katkesi nopeasti kuin seinä olisi tullut eteen.
Melodiarikas Consolation oli huimaa Junnun huilun soittoa. Klaus eteni rumpujen parissa hiljakseen huopapäisillä palikoilla hyvää taustaa luoden. Junnu puhalsi huiluaan raastavan särkevästi ja syvällisellä antaumuksella, mutta samalla spontaanin rehevästi ja intensiivisellä teholla. Mikko syötti perään juhlavasti monenkirjavaa luovaa kitarasoundia. Levyn nimikkokappale Blessings oli ilmeisesti kolmikon yhteistyötä. Soinnukkaan monisärmäisessä ja monijakoisessa improvisoidusti soitetussa kappaleessa yhdistyivät rehevyys, sävelten laaja kirjo, mutta myös kaihoisa ja harras ambientti tunnelma.
Klausin KD johdatteli kuulijat bebopin rytmirakenteeseen. Klaus aloitti taiteellisella taputtavalla introlla, Junnun tenorin puhuessa vapaan lennokkaasti. Mikon kitara saatteli ensin ilmavasti kehitellen siitä perään tukevan soolon. Kunnon bebop-hengessä soitettu versiointi oli saatu hyvin toimivaksi. Klasu vispilöi hitaasti rumpuja avonaisen ilmavaan tyyliin ja loi hyvän keskusteluyhteyden Mikon kanssa, loppuun tuli vielä nopean räväkkää kiivasta väittelyä ja nopeita rytmin vaihdoksia.
Esityksen päätöskappaleena kuultiin Junnun hienosti flambeerattu kappale Good Old Times, mikä äityi lopussa vielä huikeaan free-rypistykseen. Yleisön taputtaessa kolmikko soitti vielä lopuksi ylimääräisenä levyn ulkopuolisen kappaleen Fred Laceyn Theme For Ernie.
Blessings -levyä voi kuunnella osoitteessa https://play.spotify.com/album/1sYGai9PUcX36R3OdD5SkF
Kauppahalli, Spirit Bistro, maanantai 3.10.2016
Validi Karkia -klubi
19.00 Nordic Trinity (Juhani ”Junnu” Aaltonen: saksofonit, huilu, Mikko Iivanainen: kitara, Klaus Suonsaari: rummut)
