Modernin newyorkilaisjazzin edustaja, huippukitaristi Nobuki Takamen vieraili Suomessa marraskuussa, konsertoiden Turussa, Helsingissä ja Rovaniemellä. Pienimuotoisiin yhtyeisiin pohjaava kitaristi tekee melodisesti kaunista ja nautinnollista musiikkia. Soolovierailua tukivat suomalaismuusikot. Takamen on syntynyt Japanin Hiroshimassa, mutta asuu nykyisin New Yorkissa. Kitaransoitossa on huomattavaa teknistä taitoa – sofistikoitua, ja samalla melkein tuttavallisesti esitettyä.
Kaikki tietävät New Yorkin lempinimen, Big Apple; nimi sai alkunsa ilmeisesti kirjailija John J. Fitzgeraldin käytettyä termiä ensimmäisen kerran hevoskilpailuja koskevassa artikkelissaan New York Morning Telegraphissa 1921. Lempinimi vakiintui 1930-luvulla jazz-muusikoiden käyttöön: sillä tarkoitettiin soittamista New Yorkissa isona keikkana (omena on New Yorkin osavaltion tunnushedelmä).
Ison omenan jazzkilpailu on nykyisin kivikovaa, kitaristien osalta erityisesti. Takamen on silti saavuttanut uutteralla työnteolla siellä huomattavan aseman ja hän on valloittanut ryhmineen New Yorkin ohella USA:ta laajemminkin, samoin Kanadaa ja Eurooppaa. Hän itse kertoi viehättyneensä entisen Neuvostoliiton alusmaissa vierailuihinsa. Mustan meren alueella vierailu oli inspiroinut kunnianosoituksen, Wonderful Days, joka oli yksi hienon illan kohokohtia Malmitalossa.
Herrasmies ja bluesin uudistaja
Japanilaiseen tyyliin kohtelias Takamen on jo vähän kuin huomaamatta uudistanut blueskitaraa merkittävästi. Hän mm. käyttää taitavasti kromaattisia skaaloja ja muita bluesille epätyypillisiä rakenteita. Freddie’s Mood on Takamenin tribuutti blueskitaran jättiläiselle, Freddie Kingille. Kappale lähtee Freddielle tyypillisin licksein, mutta kohoaa asteittain kohti komplisoituja sfäärejä. Takamenilla on muitakin tribuutteja, kuten Jimi’s Swing tai Blues for Riley (omistettu luonnollisesti B.B. Kingille).
Jazzkitaralle tyypillisiä sointusooloja hän viljelee maukkaasti. Oktaavisoitto yhdistää hänet Wes Montgomeryyn, mutta hän on tässäkin lähtenyt luomaan persoonallisia rakenteita. Lisäksi hänellä on Pat Methenylle ja Bill Frisellille ominainen tapa käyttää kesken biisin struktuuria puhtaita duureja, molleja tai avoimia sointuja, mikä tuo sointiin kansanmusiikin kaltaista kuulautta. Frisellin maestro nimeääkin tärkeäksi vaikuttajakseen.
Nobuki Takamen säveltää itse suurimman osan musiikistaan. Vasemman käden hurja nopeus oli nautinnollista, muttei itsetarkoituksellista. Sävellyksissä on syvämietteistä tunnelmaa, ja kekseliäät melodiset oivallukset pitävät mielenkiintoa yllä. Tiivis jazzblues vaihtuu vaivatta seesteiseen balladiin – hän on tyylitajuinen niissäkin, melodinen, muttei melodramaattinen.
Takamen pudotteli Gibson ES -kitarallaan koko setin, neljä pedaalia ja Marshall-perusvahvistin olivat riittävä arsenaali. Soundit ja sävyt vaihtelivat kiinnostavasti; 12. nauhan oikean käden tapping sai kitaran helisemään kuin kannel – bluesiin taas löytyi vakuuttavaa särmää, ilman stereotyyppistä vonkukitaraefektiä.
Hänen viides albuminsa Solo Guitar ilmestyi 2014, se on hänen ensimmäinen soolokitara-albuminsa. Muita, ja yhtä lailla tutustumisen arvoisia Takamen-levyjä ovat mm. Three Wishes ja Live in Japan.
Erinomaista trio-soittoa
Takamenin suomalaisryhmä soitti erinomaisesti. Bassokitaristi Johannes Peltola ja rumpali Oskar Suksi olivat tiiviisti mukana yhteisen tuotoksen luomisessa – soitto oli hyvin dialogista ja elävää.
Maestron sävellystyyli tekee tilaa runsaille rumpu- ja bassosooloille, ja nekin olivat melodisia ja innostavia. Toisaalta kyse ei ole pelkästä improvisoinnista – soolojaksot on usein kytketty osaksi riffirakennetta tai muuta kappaleen melodista outputia. Kerrassaan mainiota musisointia!
Takamen on jo kansainvälinen tähti, mutta se ei jännittänyt suomalaismuusikoita. Maestron meriittilistalle kuuluu niin kansainvälisiä festivaaleja kuin asialle vihkiytyneiden klubejakin, kuten Montreal International Jazz Festival, Rochester International Jazz Festival, Blue Note NY, Iridium Jazz Club, Blues Alley ja Smalls Jazz Club, vain muutamia mainiten. Viimeisen 12 vuoden aikana hän on vuosittain tehnyt myös Japanin kiertueita, ja hän muisteli nytkin lämmön tuntein vanhaa kotimaataan.
Malmitalon keikan jälkeen oli tilaisuus jutella hetken japanilais-amerikkalaisen herrasmiehen kanssa, mutta siitä joskus toiste.
Helsinki, Malmitalo 24.11. Nobuki Takamen
Nobuki Takamen (JP/USA), kitara; Johannes Peltola, bassokitara; Oskar Suksi, rummut
