…tuli mieleen siinä vaiheessa kun Jussi Lampela Nonet esitti kesken joulujazzkonsertin elonkorjuuvirren Soi kunniaksi luojan. Versio oli kuitenkin niin säveltäjän tarkoitusperiä kunnioittava, että Ainolan suunnalta ei kuulunut häiritsevää luurangon kalinaa ainakaan Kanneltalon täyteen konserttisaliin asti.
Jussi Lampela konserttisarja täydentyi tällä kertaa tutuista joululauluista kootulla tunnin pituisella jatkumolla. Laulut nivoutuivat yhteen sympaattisilla välijuonnoilla ja kapellimestarin ja laulusolistin vuoropuhelulla. Nonettikokoonpano tarjoaa runsaan väripaletin sovittaa kaiken maailman musiikkia ja Jussilla tuntuu mielikuvitusta riittävän. Flyygelitorvi- käyrätorvi ja basso-tuuba – unisonot sopiviin kohtiin melodia- tai taustakuluissa on harvemmin kuultua herkkua, joka toimi hienosti myös joululauluissa. Tällä kertaa käyrätorvisektiossa istui Tomi Hyytinen, lainassa Radion sinfoniaorkesterista. Melodia soi kunniaksi luojan ja Suomen käyrätorviklubin upeasti, eikä torvi rusahdellut kertaakaan. Harvemmin kuultua corno-improvisaatiota Tomi esitti Varpuselle jouluaamuna.
Illan solistiksi Jussi oli valinnut Emma Salokosken ja valinta oli hyvä. Laulukielenä olivat suomi, amerikka ja ruotsi. Itse asiassa Rydbergin Tomten kuulosti alkuperäiskielellä tosi mukavalta. Emmalle kieli on tuttu opiskeluajoilta. Tontun tarinaa kerrotaan alun perin 12 säkeistössä, nyt niistä oli valittu viisi. Kappaleen todellisena tonttuna hääri Jukka Eskola, jonka riehakas tip-tap-tipe-tipe-tip-tap – soolo sai illan riehakkaimmat aplodit.
White Christmas, A Child Is Born ja Have Yourself A Merry Little Christmas oli valittu suuresta amerikkalaisesta laulukirjasta, kun taas Maa on niin kaunis, Varpunen jouluaamuna ja Adamin Oi Jouluyö joulun toivelaukirjasta. Tutut joululaulut ovat haastavia jazzsoolojen pohjaksi ja varmaan kannattaisi muistaa, että yksinkertainen on usein kaunista. Muutamat konsertin esityksistä löytyy myös juu-tuubista hakusanalla Jussi Lampela 9. Kannattaa pistää soimaan viimeistään kun aattoiltana siirrytään rosollista räätikkälooraan.
Emman laulu on puhdasta ja sopi näihin sovituksiin erinomaisesti. Ohjelmisto ja tiukat sovitukset eivät juuri antaneet vapauksia. Äänessä on tarvittaessa voimaa, joten dynaamista vaihtelua syntyy tilanteen niin vaatiessa. Luonnollinen sulokkuus sopi tähän tilanteeseen ja nähtäväksi jää mihin suuntaan laulajan matka suuntautuu.
Komppiryhmässä oli vakiokiinnityksen, Riitta Paakin lisäksi, Ville Herrala ja Jussi Lehtonen. Nonetin seuraavalla keikalla meno on taatusti toisenlaista, kun solistiksi saapuu Timo Lassy.
Konserttia alkoi ja loppui samalla melodialla. Maa on niin kaunis kuultiin aluksi puhallininstrumentaalina, ja lopuksi laulettiin moniäänisesti yhteen ääneen.