Naissäveltäjiltä UMO:lle monipuolinen ohjelmisto

Hyvin onnistuneen markkinoinnin lisäksi konsertti tarjosi kosolti hyvää musiikkia. Tarjolla oli myös yksi kotimainen kantaesitys, Outi Tarkiaisen kolmeen Eeva-Liisa Mannerin ja Sirkka Turkan runoon säveltämä Metsän hiljaisuus. Vaikka se on kirjoitettu isolle orkesterille, se on kuitenkin leimallisesti vokaaliteos, jonka vaativan lauluosuuden Aili Ikonen selvitti hienosti. Teosta ei voi pitää myöskään leimallisesti jazzina, sillä esimerkiksi sen laulustemma monine hankaline glissandoineen toi enemmänkin mieleen toisen wieniläisen koulukunnan vokaaliteoksia, kuten A. Schönbergin Pierrot Lunairen tai A. Webernin 1910-luvun lauluja, (jotka sadan vuoden iästään huolimatta kuullostavat yhä tuoreilta kiitos myös niiden yhä modernin kuulloisten soitinosuuksien.) Monin paikoin Metsän hiljaisuus läheni myös kamarimusiikkia, sillä ison orkesterin koko potentiaalia hyödynnettiin oikeastaan vasta reilun 15 minuuttia kestävän teoksen loppupäässä.
Hieno teos, mutta pelkään, että sitä ei paljoa tulla esittämään vaikean lauluosuutensa takia. 24-vuotias Outi Tarkiainen on vasta säveltäuransa alussa, mutta Korjamolla kuullun perusteella hänellä on hyvät edellytykset luoda rajoja rikkovaa musiikkia.  
Toinen kotimainen teos oli Iro Haarlan Ante Lucem jossa orkesterin ensisijaisena roolina oli tarjota hyvin soiva tausta Iron harpulle verkkaisessa tempossa etenevässä teoksessa. Tosin tervetulleena kontrastina teoksen yleisilmeelle oli sen keskivaiheilla ollut dynaaminen nousukohta, jossa pianisti Seppo Kantonen ja rumpali Markus Ketola soittivat kumpikin väkevän soolon.
Varsinaista big band-jazziakin oli toki tarjolla, Maria Schneiderilta kaksi teosta, Toshiko Akioshilta ja Maria McPartlandilta kummaltakin yksi.
Maria Schneideria  pidetään nykyään jazzin ykkössäveltäjänä ja -sovittajana. Varsinkin konsertin päätösnumerona kuultu Hang Gliding antoi tälle hyvät perusteet, sillä teoksen edetessä tuli jatkuvasti esiin uusia elementtejä. Eräänlaisena teoksen viimeistelevänä kuorrutuksena oli Schneiderin trumpetti- ja tenorisoolojen taustalle kirjoittamat osuudet. Niissä Schneider oli ilmeisen tarkkaan miettinyt miltä kummankin soittimen soolot voisivat kuullostaa ja kirjoittanut niiden alle orkesteriosuudet täydentämään kumpaankin soolosoitinta.
Avausnumerona ollut Toshiko Akioshin After Mr. Teng oli puolestaan nopeatempoinen kappale, jossa esimerkiksi saksofonisektiolla oli varsin kimurantit stemmat. Miehet olivat lujilla, mutta hyvinpä orkesteri selvitti kappaleen karikot. Toisen puoliajan avauksena oli taas Marian McPartlandin balladi Ambiance, josta Jerry Dodgion kirjoitti 1970-luvulla Thad Jones/Mel Lewis-orkesterille kauniisti soivan sovituksen ja samalla soolonumeron omalle huilulleen. UMO:ssa huilistina oli turhan harvoin soolotilaa saava Teemu Salminen, joka vähäeleisen tyylikkäästi hoiti tehtävänsä.
Kiitos toki kuuluu myös kapellimestarille Kari Heinilälle, jonka selkeä  johtamistyyli ja varma ote pitävät orkesterin soiton hyvin koossa. Sitäpaitsi Heinilä on myös ihan mainio kuuluttaja.