Hämäläistä runoutta ja musiikkia juhlittiin Hämeenlinnassa, Verkatehtaan Vanaja-Salissa, kun Local Voices -lauluryhmä esitteli uuden Runot-levynsä antia kuulijoille. Eturivin jazzkitaristeihin lukeutuvan Antti Parangon oivaltavat sävellykset Veijo Meren, Anne Hännisen, Hilja Mörsärin ja Juhani Peltosen runoihin toivat hyvin erityyppiset sanataiturit yhteen kiintoisalla tavalla. Rytmimusiikilliset sävellykset kuuluvat kantahämäläisen nykykulttuurin parhaimmistoon. Local Voicesin hienostuneet laulutulkinnat nostivat runot kokonaan uudelle tasolle.
Laulukvartetin muodostavat Elina Arlin, Aleksi Aromaa, Susanna Lukkarinen ja Antti Paranko. Susanna Lukkarinen esiintyi nyt myös harmonikan soittajana, mikä oli ainakin minulle uusi kokemus. Soitin toikin viehättävän ranskalaishengen suomalaisten runojen laulutulkintoihin – tähän riittää muutama single note-fraasi tai yksinkertainen sointulopuke.
Haasteena poesia
Laulumelodiat yhdistelivät elegantisti jazzin, folk-rockin ja paikoin jopa chansonin elementtejä – jälkimmäinen lähinnä ehkä mielikuvana, esityskielihän oli suomi. Runojen säveltäminen on aina riskaabeli yritys, koska runot on kirjoitettu luettaviksi tai lausuttaviksi. Lauserytmi ja sanavalinnat eivät välttämättä niinkään tue laulumelodian avulla esitettyä tulkintaa.
Säkeistöjen määrä pysyi kohtuudessa ja erityisesti nykypoppia rasittavalta, tarpeettomalta toistolta ja hokemiselta vältyttiin. Prosaisteina paremmin tunnetut Meri ja Peltonen olivat myös merkittäviä runoilijoita, levyn runovalikoima ilmentää herkkyyttä ja optimismia. Realiteettien edessäkin voi löytää ilonaiheita. Meren Pyöreä on maailma lausuu:
”Kesän lopulla, syksyllä kuu on täysi, pyöreä, kaupunki on sen metsä, rivi tauluja. Kuoleman ote ei pidä, kaikki kuollut katoaa. Monta miljoonaa maailmaa täynnä elämää kuoli ennen meitä. Mikä ihmeellinen onni elää täällä nyt.”
Ensiluokkaisia onnistumisia jazzin alalla on ollut ennenkin, mm. Heikki Sarmannon hienot työt Eino Leinon ja Lauri Viidan runoihin ja Eero Koivistoisen Valtakunta. Runot ei tyylillisesti lankea jazzkategoriaan sävelmateriaalin heterogeenisuudesta johtuen, mutta laadullisesti liikutaan samoilla asteikoilla.
Melodisuus edellä
Runolaulujen melodiat ja sovitukset ovat vahvoja, vivahteikkaita ja herkkiä yhtä aikaa, nostaen tekstit niille kuuluvaan asemaan. Efektimäisyyttä, hälyääniä ja keinotekoisia elementtejä ei tarvita, kun sävelmät olivat kreatiivisia ja esitystapa lämmin ja aito. Säveltunnelma johdatteli kuulijan uppoutumaan runokuvien vietäväksi.
Kokoonpanon jäsenet ovat tehneet töitä monialaisesti musiikin ja näyttämötaiteen parissa, mikä oli outputista helposti aistittavissa. Pienimuotoisen yhtyeen sointi oli miellyttävä; erityisesti Esa Korjan charmikkaat sellolinjat tukivat aistikkaasti laulua. Samoin Jussi Liimataisen keyboard-sointi säesti kokonaisuutta tyylikkäästi.
Yhtyeen vahvuus piilee neljän solistin laulullisessa yhteistyössä, jota bändin saumattomasti soljuva musisointi tuki. Club for Five -vaikutteet soivat laulustemmoissa vahvoina, ja sehän on aina pelkkää plussaa.
Parhaiten soolo-osuuksistaan selvisi edelleen Susanna Lukkarinen, mutta hän on saanut itselleen varteenotettavan haastajan Elina Arlinista, jonka nopeaa edistymistä on ollut ilo seurata. Tendenssi on käynyt ilmi jo yhtyeen aiemmilla keikoilla, jotka ovat olleet jazz- ja soul-orientoituneita. Miesosuudet menivät myös vakuuttavasti, Aleksi Aromaa ja Antti Paranko vetivät miehekkäitä stemmoja.
Ehkä osa kappaleista olisi hyötynyt hieman suuremmasta yhtyeestä, kuten viuluin tai puhallinosuuksin täydennettyinä, mutta oikein hyvä näinkin. Local Voices ei tietenkään ole a cappella-yhtye; soitinharmonioilla voidaan aina täyttää aukkoja, mutta bändi kieltämättä saattaisi saada etua yhdestä matalasta miesäänestä. Spiikeissä muutama sana runoilijoista ja tekstien synnystä auttaisi kuulijaa syvempään runokuvien ymmärtämiseen – mm. Tapani Kansa teki näin Sarmannon Betonimylläri-konserteissa.
* * * *
Local Voices -solistit ovat tehneet yhteistyötä maamme huippuartistien kanssa, kuten mm. Anna Puu, Jenni Vartiainen, Club for Five ja Tuure Kilpeläinen. Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 johdatteli yleisöä hämäläisrunouden ytimeen myös ennen konserttia pidetyillä ”etkoilla”. Kaiken kaikkiaan hieno esimerkki muusikkojen ja runoilijoiden yhteistyöstä.
Local Voices: RUNOT – levynjulkaisukonsertti, Ti 17.11.2015, Vanaja-sali, Verkatehdas, Hämeenlinna
Antti Parangon sävellyksiä Veijo Meren, Anne Hännisen, Hilja Mörsärin & Juhani Peltosen runoihin.
Susanna Lukkarinen, laulu, haitari; Elina Arlin, laulu; Aleksi Aromaa, laulu; Antti Paranko, sävellykset, sovitukset, laulu, kitara, kapellimestari; Jussi Liimatainen, flyygeli; Esa Korja, sello; Jussi Koskinen, kontrabasso; Mikko Arlin, rummut.
Järjestäjä: Verkatehdas Oy ja Local Voices
