Vilma Timonen Quartet julkisti Helsingissä keskiviikkona uuden levynsä, Drops, joka on jo bändin kolmas albumi. Nimensä mukaan musiikkia hallitsee vesiteema. Kalevala-henkisessä suoritustavassa korostuvat kauniit melodiat, aistikkaat harmoniat ja varsin arvoitukselliset laulutekstit. Vilma itse on yhtyeen keskeinen lauluntekijä ja laulusolisti ja hän soittaa myös kannelta. Lähinnä etnomusiikin genreen sijoittuvat suoritustapa sisältää paljon myös jazzille luonteenomaisia elementtejä, varsinkin rytmisissä ratkaisuissa ja soolorakenteissa. Kvartettia ei ole vielä täysin tunnistettu jazzpiireissä; esimerkiksi Jazz-Finland ei puhu siitä mitään, vaikka onkin maailmanmusiikista informoinut lukijoita.
Kansalliseepoksemme ja yleensä karjalaisvaikutteet kuulostavat yhtyeelle tärkeiltä inspiraation lähteiltä, mutta yhtye elää ja hengittää vahvasti tässä päivässä. Monet kappaleet ovat olleet elossa jo pitkän aikaa ja muokkautuneet matkan varrella – keskeinen lauluntekijä Vilma kertoikin muokkaavansa ideoitaan bändin kesken, ja lopullinen esitysmuoto kehkeytyy usein juuri ryhmäprosessin tuloksena. Välittömän oloinen Vilma seurusteli yleisön kanssa rennosti ja tärkeilemättä, kertoillen mm. oleskelustaan Nepalissa ja taustoittaen laulujen syntyä muutenkin.
”Varas katsoi varvikosta, mies vihainen kuusikosta. Veipä silkit silmiltäni, kultalangat korviltani, päältäni hyvät hopiat”. Kalevalaista sielunmaisemaa ovat aiemmin meillä valottaneet mm. Pihasoittajat ja Sanna Kurki-Suonio (Pilven tyttö) ja tietysti Piirpauke.
VTQ seisoo tulkinnoissaan silti omin jaloin, kuten pitääkin. Outputissa heijastuu myös tietty karheus; yhtye on onnistunut säilyttämään aloittavan bändin tuoreuden ja vereksen soundin.
Varsinaisista virheistä ei tarvitse puhua, eikä se mitään, vaikka joku lipsahdus joskus tapahtuisikin. -“If you don’t make mistakes, you aren’t really trying.” (Coleman Hawkins).
Pisaroita ja osaamista
Laulut ja melodiat ovat Vilman mielestä kuin vesipisaroita; pieniä jakeita hyvin henkilökohtaisesta ja samanaikaisesti ikuisia tarinoita, kuviteltuja ja tosia. Innoitus levyn lauluissa löytyy kaukaa ja läheltä, kuten Basantapur, Tuuli ja Kuutar.
Vilma Timosella on hyvin soinnikas ja kaunis lauluääni, ja hän eläytyy laulujen tarinoihin vahvasti. Ehkä ylä-sävelissä tarvitaan vielä hieman lisää varmuutta ja täsmällisyyttä, mutta sehän tulee työtä tekemällä.
Kantele roikkuu kaulassa, kitaranremmissä, ja Vilma soittaa sitä muutenkin hyvin samaan tapaan kuin kitaraa näppäillen. Ei siis pöydän kannella näppäillen. Kanteleen sointi on sorea ja kaikuisa, melkein voisi sanoa helmeilevä.
Rumpali Tuomas Timonen (29) on nuoren jazzikäryhmän muusikoita, joka on ehtinyt soittaa jo useissa eri yhteyksissä. Sibelius-Akatemiasta valmistunut rumpali on soittanut mm. Jukka Tolosen, Alexi Tuomarilan, Philip Catherinen ja Mikko Helevän kanssa. Ei siis ole pidettävä minään ihmeenä, että myös Eero Koivistoinen on käyttänyt häntä kvartetissaan.
HERD-trion lisäksi Timonen vaikuttaa omassa yhtyeessään ja useissa yhtyeissä jazzin, popin, rockin ja kansanmusiikin aloilla. VTQ:n profiiliin hän luontuu hyvin, joskin hän joutui lyömään hieman pidätellen, johtuen bändin matalasta volyymitasosta. Soiton dynamiikkaan tällä oli jossain määrin vaikutusta, mutta poljennon hän säilytti varmoin ottein. Rumpusoolo myös oli napakka ja jäntevä.
Topi Korhonen on yhtyeen monitoimihenkilö; taustalaulun lisäksi hän soittaa mm. kitaraa, trumpettia ja mandoliinia, joista sai nauttia nytkin. Kitaralla ei haeta häkellyttäviä sooloja, vaan lyhytmuotoisia ja tarkkaan tyyliin istuvia improvisaatioita. Niissä on kuitenkin tallella pieni ”ex tempore-henki”. Siis ikään kuin keikalle olisi tultu valmistautumatta ja juuri sopiva karheus on siis soitossa.
Jaakko Kämäräisen lankkumallinen bassokitara ei ollut liian aggressiivinen yhtyeen herkkään tyyliin, vaikka niin olisi voinut luulla. Yksinkertaiset ja selkeät riffit tukivat oikeaoppisesti tuotosta. Akustisen bassokitaran lämmin sointi tuntui kuitenkin sopivan kokonaisuuteen paremmin.
Dynaamiset vaihtelut olivat varsin runsaita, mikä oli miellyttävää. Yksinlaulusta lähtevä kappale saa taakseen kanteleen, sitten mandoliinin ja vähitellen muutkin, ja pienestä silmusta kasvaa upea, soiva puu.
Kapsäkki, Helsinki 18.11. Vilma Timonen Quartet Drops-levyn julkaisukeikalla
Vilma Timonen, kantele, vocals, Topi Korhonen, guitar, trumpet, mandolin, vocals, Jaakko Kämäräinen, bass, vocals, Tuomas Timonen, percussions
