Mopo-trio pitää 10 -vuotisjuhlansa kunniaksi kiertueen. Yhtye bongattiin Viitasaaren Miekkaniemessä torstaina. Yhtye on kiertänyt klubeja ahkerasti ja se on paljon kuultu vieras myös festareilla.
Samalla vietettiin Miekkaniemen 20 v juhla; Miekkaniemi on pienehkö kotimajoitus vanhassa puutalossa ja samalla hauska kotiseutumuseo, jonka kahvilassa järjestetään myös jazzkonsertteja. Erikoislaatuinen Mopo edustaa kunniakkaasti minimalismin ideaa ja käytäntöä. Pieni on kaunista, ja tämäkin ilta oli kodikas ja epämuodollinen. Mopo on sisäisesti uudistunut, mutta keikoilla yleisön on edelleen viisasta jättää tosikkomaisuus pois ja nautiskella huumorin pilke silmäkulmassa esityksestä.
Mopon (Eero Tikkanen, Linda Fredriksson, Eeti Nieminen) uusin levy Mopocalypse on vanhaan tapaan jazzista, punkista ja luonnosta inspiroitunutta musisointia. Laivalla-albumi yhdessä Ville Leinosen kanssa sisältää yhtyeelle epätavallisen paljon laulumusiikkia. Vierailijoina studiossa on ollut ajan saatossa muitakin artisteja, kuten Mikko Innanen, Jimi Tenor ja Stina Koistinen.
Enimmäkseen yhtyeen anti oli rentoa improvisointia ja mukavaa irrottelua yksinkertaisten ja tasajakoisten teemojen parissa. Miekkaniemen pienen salin vuoksi esitys vietiin läpi unplugged-pohjalta – ehkä suuremmassa salissa hieman rohkeampi volyymin käyttö sallisi myös rohkeampaa efektien ja nyanssien viljelyä.
Mopolle tunnusmerkillinen, lapsenomainen viattomuus on vähentynyt ja varmaan oli jo syytäkin jättää taakse. Osaamista löytyy, ei ole tarvetta esiintyä ”jazzin Hullujussina” tms. showbändinä. Ironisointia bändi tuskin edustaa, mutta jokunen epävireinen ”a-a-a” -hoilotus kesken instrumentaalin jää yleisölle monesti hämäräksi.
Jotenkin Moposta tulee mieleen brittien jazzrock-trio Back Door 70-luvulta; yhdistelmänä saksofoni, basso ja rummut ja enimmäkseen selvitään ilman laulusolistia. Colin Hodgkinson soitti sähköbassoa omaperäisellä tavalla ja teki siitä pikemminkin soolokitaran kuin osan yhtyeen rytmisektiota.
Bassokitara toi sointiin kauan kaivattua jämäkkyyttä, kuten Tökkö ja Riisto viimeisimmältä albumilta todistavat levykuuntelijallekin. Eero Tikkanen on jo muilla areenoilla – kuten Raoul Björkenheimin. afrokonseptissa – osoittanut olevansa varteenotettava muusikko myös bassokitaristina.
Mopocalypse. Now.
Levytettynä löytyvä Niin aikaisin (Ankin Sateen jälkeen-albumilta, 1973) osoittaa bändin tarvittaessa tulkitsevan vanhaa iskelmääkin sielukkaasti ja lopputulos on kuulijallekin antavaa. Musiikillista ilottelua on edelleen, kuten Beibe, sä oot mun (siinä likipitäen on jo laulutekstin sanoma), vaikka sen rooli vaikuttaa toisinaan hiukan eriytymättömältä bändille itselleenkin.
Trion jäsenet ovat hiljalleen kehittyneet muusikkoina ja jonkin verran myös lavaesiintymisessä.
Musiikillinen vitsailu on jossain määrin hioutuneempaa, jos se on oikea laatusana, tai ainakin hioutuneempaa kuin ennen. Stand-up lavakomiikka on tehnyt tilaa enempi aikuismaiselle esiintymiselle.
Kontrabasson soundi oli tutun kuivakka, muttei mitenkään eloton. Tikkanen oli lisännyt jousella soittoa, mihin hän on saanut oloissamme parhaan mahdollisen opin – oppi-isänä oli Teppo Hauta-aho (aka Kalmisto), joka oopperan basistina hallitsee jousenkäytön. Niemisen kanssa he ymmärtävät toisiaan ja komppi pysyy kasassa.
Linda Fredriksson soitti nyt myös alttosaksofonia baritonin lisäksi, mikä rikasti yhtyesointia merkittävästi. Muutenkin solistista vastuuta oli jaettu koko bändin kesken.
Panama edustaa Mopon herkempää puolta, elegantisti soljuva balladi oli viehättävä tunnelmahetki räiskähtelyn lomassa. Nimestä huolimatta kyseessä ei ole Van Halenin kuuluisa heavybiisi, vaikka mistäs sen tietää. Mopolta voi odottaa mitä tahansa.
Toinen balladi Sinut muistan ainiaan pisti vielä paremmaksi – yksinkertaisen sointukierron päälle vedetty kontrabasson jousisoolo ylevöi biisin. Päätös funky-tunnelmiin oli erittäin hyvä, mutta olisi vaatinut bassokitaraan slap -tekniikkaa.
Encorena kuultu Vesiklosetti päätti illan hieman epämääräisiin tunnelmiin – loppukliimaksiin esimerkiksi juuri balladi olisi sopinut paremmin.
***
Jazz-Emmalla palkittu Mopo on julkaissut neljä levyä; Laivalla, Beibe, Jee! ja Mopocalypse. Viimeisin löytyy myös vinyylisenä ja jopa C-kasettiformaatilla, tietysti myös striimattuna.
Omasta ja Jazzrytmien puolesta parhaat onnittelut kymppivuotiaalle Mopolle ja myös Miekkaniemelle hienosta työstä suomalaisen jazzin hyväksi.
Mopo, Miekkaniemi, Viitasaari, 10 vuotisjuhlakiertue torstaina 24.10. 2019 klo 19.00.
Eero Tikkanen bassokitara kontrabasso, laulu; Linda Fredriksson saksofonit, laulu; Eeti Nieminen rummut, laulu
