Kitaristi Markus Pesonen lähti aikoinaan Kuopiosta jatkamaan musiikin opiskeluja Tanskaan (2006) ja on jäänyt sille tielleen. Kööpenhaminaa ja Berliiniä kotipaikkanaan pitävä Pesonen on viime ajat kuitenkin ”pitänyt majaa” Berliinissä. Sieltä käsin hän tekee konserttimatkoja etupäässä Euroopassa alkaen sooloesityksistä ja pienkokoonpanoista aina isoon yksitoistahenkiseen monikansalliseen Hendectet -kokoonpanoon. Hän on ehtinyt kiertää myös Pohjois- ja Etelä Amerikassa sekä Aasiassa sellaisten tunnettujen artistien kanssa kuten Django Bates, John Tchicai ja Phil Minton. Kansainvälistä uraa hänellä on takanaan jo lähes 10 vuotta, mikä aika on kulunut Suomen rajojen ulkopuolella.
Markus Pesonen Hendectet, on ollut toiminnassa jo vuodesta 2010 alkaen, mutta tällaisen ison orkesterin kiertueiden järjestäminen vaatii paljon myös taloudellisia resursseja ja rahallista panostusta. Sellaista rahamäärää on vaikea saada kasaan ja sen vuoksi yhtye esiintyy valitettavan harvoin. Pesonen totesikin, että tämäkin Vilnasta 16.11 alkaneen kymmenen konsertin kiertue on hänelle iso taloudellinen riski, sillä edelleen haussa (17.12.2014 asti) olevan tuen (http://mesenaatti.me/markuspesonenhendectet/) kerääminen ei valitettavasti ole kovin paljon matkabudjettia avittanut.
Taloudellisista vaikeuksista huolimatta Pesonen toteuttaa haavettaan johtaa isoa orkesteria, missä luovuus pääsee esille erityisesti rohkean improvisoinnin kautta, jonka osuus saattaa vaihdella huomattavastikin esityksestä toiseen. Sävellyksiensä sisältämän omaleimaisuuden Pesonen sanoo ammentavansa luonnosta. Hän on aina ollut kiinnostunut äänimaailmasta, minkä täydentää kokemusperäiseen näköhavainnointiin perustuva kuva. Se syntyy monimuotoisen pitkällisen pohdinnan kautta, missä aistikokemukset yhdistyvät yhdeksi näkemykseksi. Pesosen musiikissa yhdistyivät tavallaan musiikin oma sointimaailma ja aistien kautta avautuva taiteellinen kokonaiskuva. Loputtoman pohdiskelun, ajatusten ja materian yhdistelemisestä koostuvan mielikuvan kautta syntyvät hänen sävellyksensä. Se on jatkuvaa muotojen ja vaihtoehtojen hakemista, äänien ja kuvien muokkaamista ja niiden yhdistämistä. Musiikki ei ole ymmärryksen asia, se on prosessi, missä ei ole oikeaa eikä väärää. Näin Pesonen on luonnehtinut musiikillista näkemystään.
Hendectetin kiertue sisälsi viisi joulunaluskeikkaa Suomessa, mitkä alkoivat perjantaina 5.12. Joensuusta. Itsenäisyyspäivänä yhtye esiintyi Jyväskylässä ja sunnuntaina Tampereella. Eilen orkesteri oli ehtinyt Turkuun, missä Turun Seudun Musiikkiopiston sali oli taas kerran aivan täynnä innostunutta jazzväkeä. Tämän kiertueen lopetti esiintyminen tänään Helsingissä Teurastamon Kellohallilla osana We Jazz 2014 festivaalin konserttitarjontaa.
Yhtyeen kokoonpano on vaihdellut hieman matkan varrella. Suomen kiertueella lahjakkaita nuoria muusikoita täynnä oleva orkesteri koostui soittajista, jotka tulivat peräti kuudesta eri maasta, Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Saksasta ja Luxemburgista sekä tällä kiertueella edustettuna oli myös Liettua. Tanskalaisia ei tällä kertaa mukana ollut eikä italialaista saksofonistia Francesco Bigonia kuten ei myöskään venäläistä ääni- ja viulutaitelijaa Anna Checassinaa, jotka ovat soittaneet Hendectetissä aikaisemmin. Kaiken kaikkiaan Hendectet edustaa moninaista kansallisuuksien kirjoa.
Hendectet-debyyttilevy Hum julkaistiin vuonna 2011, jonka jälkeen yhtye esiintyi Suomessa edellisen kerran. Nyt liikkeellä oltiin uuden musiikin äärellä, mikä koostui Padme-äänitteen sisällöstä. Barefoot Recordsin toimesta julkaistu levy ilmestyi sopivasti juuri ennen Suomen osuutta ja sitä oli saatavilla halukkaille keikan jälkeen.
Markus on itse säveltänyt suurimman osan yhtyeen esittämästä musiikista. Hän keskittyy samalla myös luomaan ja laajentamaan visuaalista äänimaailmaa mm. valokuvauksen ja elokuvamusiikin kautta. Tällä hetkellä hänellä on käynnissä “The Depth of Water” -valokuvanäyttely, syväluotaus merenalaiseen maailmaan. Kuvallinen ilmaisu onkin ollut Pesosen ensisijainen intohimo. Kitaransoitto on tullut mukaan kuvioon vasta viisitoistavuotiaana.
Pesosella on takataskussa iso joukko esitettävää materiaalia, mistä hän valitsee jokaisen konsertin ohjelman. Hän pitää jokaista esitystä omana kokonaisuutena, mikä vaihtelee tilanteen ja esitettävän tilan mukaan. Niinpä tällaisen kiertueen aikana kuulijat saattavat kokea monta erilaista esitystä. Hän ei vie kiertuetta eteenpäin samalla repertoaarilla paikasta toiseen.
Yhtye on elementissään nimenomaan livekonserteissa. Sen saatoimme myös eilen todeta, Hendectet oli erinomaisessa vedossa. Kokonaispaketti muodostui perinteisistä jazzpuhaltimista, joista harvemmin lavalla nähtyjä olivat liettualaisen Liudas Mockunasin puhaltama kontrabassosaksofoni sekä ruotsalaisen Jonathan Ahlbomin töräyttelemä tuuba, mitkä toivat mukanaan oman erikoisen avantgardistisen äänimaailman. Norjalaisen Live Berger Brekkenin soittama haitari ja Satu-Maija Aallon viulu eivät myöskään edusta aivan tavanomaisia jazzorkesterin soittimia. Perinteisten soittimien antamaa äänimaailmaa Pesonen laajensi edelleen elektronisella instrumentaatiolla.
Turun konsertti alkoi massiivisesti pitkällä kappaleella North, mikä on myös uuden levyn avausraita. Luxemburgista kotoisin oleva rumpali Marc Lohr avasi ryntäävällä komppauksella Pesosen jatkaessa hyvin minimalistisella kitaran käsittelyllä. Tobias Wiklund (SE) rynnisti mukaan kimakalla trumpettiosuudella, mihin koko joukkue yhtyi pikku hiljaa kiihdyttäen. Meno yltyi voimalliseksi yhteissoitoksi, missä puhaltimet saivat kyytiä. Kappaleen huippukohdaksi muodostui Uli Kempendorffin (DE) räävittömän rankka tenorisaksofonin rääkkäys, johon Lohr loihti makoisan taustan.
Intiaan tehtyjen matkojen valtavien ruuhkien synnyttämistä äänikokemuksista Pesosen ajatuksissa syntyi kappale Blessing in Disguise. Se alkoi rankan raastavalla ja meluisalla puhaltimien raivolla, mihin rummut yhtyi kumpuilevalla kuminalla Pesosen vinguttaessa kitaraansa jousella. Otis Sandsjön (SE) alttosaksofonin tuskaiset ääntelyt hiljensivät räväkän menon hetkeksi. Valtava melu ja mäike nousivat uudestaan potenssiin 3, ryystö ja räminä äityi yhtenäiseksi melusaasteeksi, mikä hiljeni loppua kohden Pesosen melodisen soinnukkaaksi kitaran soitoksi slide-putkea apuna käyttäen.
Pesonen koki avaruuden valloituksen olevan valtavien rahasummien tuhlausta. Maapallolla olisi niin paljon muutakin parannettavaa. Tämän ajatuksen pohjalta syntyi Space Race, missä esillä olivat Satu-Maijan äänenkäyttö, Liudaksen bassoklarinetti ja Tobiaksen flyygelitorvi. Sitä seuranneella toisella Hum-levyn kappaleen CO2 synnyn taustalla puolestaan oli Kööpenhaminan ilmastokokous ja päästökauppa. Liudas aloitti kontrabassosaksofonin murhaavilla murinoilla, johon Petter Hängsel (SE) vastasi kirpeän tuskaisilla pasuunan rääkäisyillä. Pesosen ohjauksessa muut tulivat rankasti nokittamaan ja tahti muuttui huumaavaksi tykitykseksi.
Sitten palattiin takaisin Padme-levylle. Riippumatossa syntynyt kaunis ja melodinen Flower of Life eteni rauhallisen tyynesti Pesosen nautinnollisen kuulakkaan kitaransoiton johdatellessa kappaleen kulkua. Satu-Maija Aallon sanaton laulu muuttui rakkauslaulun tapaiseksi balladiksi, missä ”muisteltiin kaikkea sitä, mitä olimme yhdessä kokeneet” Kempendorffin huilun nyyhkyttäessä kaihoisasti taustassa. Hitaasti kuopistaan starttaavaan kappaleeseen Bardo johdatteli haitarin runollisesti vaikeroiva valitus ja viulun itkuinen viilto. Siihen vastasi Petter Eldh (SE) kumeasti kontrabassollaan. Otis Sandsjö sai tartunnan ja alkoi tällä kertaa puhaltaa tenoristaan räikeän raivokasta sooloa, mikä päättyi hiljaisen laskevasti monivivahteisen värikkääksi äänimatoksi. Meno alkoi maistua, yhtyeeseen tarttui mahtipontista voimaa ja kone kiihdytti syöksyveneen lailla eteenpäin huikean rönsyilevällä tempolla.
Yleisö halusi kuulla vielä jotain lisää ja konsertin ainoana lainakappaleena Beatlesin A Day In The Life, koki renessanssin. Vallan erinomaisen onnistunut versio, voimakas ja vauhdikas, missä lauluosuudesta vastasi viulisti Satu-Maija Aalto.
Koko puolitoistatuntinen konsertti oli innostava ja kaikin puolin nautittavaa kuunneltavaa. Puhallinsektion soitossa oli vaikuttava tahtotila, mikä ilmentyi värikkyytenä ja voimallisen rohkeana esittämisenä. Avantgardistinen äänimaalailu ja soittamisen vapaus olivat merkillepantavaa puhaltajien toiminnassa. Rohkea räiskintä ja rämistykset veivät mukanaan ja välillä tuli päin näköä, niin että tuntui. Toisaalta räikeä riitasointuisuus ja enemmän melodista harmoniaa kaipaava kuulija ei ehkä niin omaksi tätä tyyliä tunne.
Turun Seudun Musiikkiopisto, maanantaina 8.12.2014
Klo 19.00 Markus Pesonen Hendectet
Kokoonpano: Satu-Maija Aalto (FIN) – laulu ja viulu, Live Berger Brekke (NO) – haitari, Petter Eldh (SE) – basso, Marc Lohr (LU) – rummut ja elektroniikka, Otis Sandsjö (SE) – saksofonit ja klarinetti, Uli Kempendorff (DE) – saksofonit ja huilu, Liudas Mockunas (LTU) – saksofonit ja bassoklarinetti, Tobias Wiklund (SE) – trumpetti ja flyygelitorvi, Petter Hängsel (SE) – pasuuna, Jonathan Ahlbom (SE) – tuuba, Markus Pesonen (FI) – kitara, lap steel ja elektroniikka
