Ilmajoen musiikkijuhlien ensinäytöksessä oleva ooppera Kekkonen on musiikillisesti modernia oopperaa parhaimmillaan. Ilmaisu on rytmisesti vetreää ja yllättävää, sävelkulku dramaattista ja rigoristista – paikoin radikaalisti perinteistä irtoavaa. Säveltäjä Uljas Pulkkis on rakentanut rohkeasti uutta ja rajoja rikkovaa oopperan ilmekieltä.
Pulkkis käyttää kekseliäästi teemoja ja lähestymistapoja, jotka ovat tunnusmerkillisiä mm. kollektiiviselle improvisoinnille ja avantgarde jazzin tietyille lajityypeille. Tämä oli rohkea uudistus: Ilmajoen oopperateemathan ovat perinteisesti kytkeytyneet jollain tapaa alueen historiaan tai kansantaruihin, ja ne ovat poikkeuksetta olleet traditionaaliseen oopperatyyliin sävellettyjä kuoro-oopperoita.
Mikä nyt sitten on modernia; Aarre Merikannon ensimmäinen ooppera Helena herätti huomiota modernilla, lähes atonaalisella sävelkielellään jo v. 1912. Joka tapauksessa Kekkos-oopperan keskeiset ansiot ovat erinomaisesti onnistunut sävellystyö, joka elää voimakkaasti historiallisessa tapahtumisessa. Samoin loisteliaat soololaulajat ja ennakkoluulottomasti uudistettu oopperakuoro innostavat kuulijaa.
Solistit ja kuoro loistavat
Oopperakuoro tekee parhaimman esityksensä vuosikausiin. Lapsikuoro on jäänyt kooltaan hieman pieneksi, mutta ponnistelee urheasti.
Sylvin roolissa kokenut Ulla Raiskio tuo koskettavasti ilmi herkän runoilijasielun yksinjäämisen valtaan hurahtaneen valtiomiehen kumppanina. Hertta Kuusisen roolissa Tiina Penttinen on vahvan naisen perikuva, joskin Hertasta maalattu kuva NKP:n bulvaanina ja politrukkina tosin muotoutuu näyttämöllisesti jo karikatyyrinä.
Politrukki (venäjän политрук, “poliittinen ohjaaja”) oli NL:ssa poliittinen upseeri, joka valvoi puolueen ohjeiden toimeenpanoa puna-armeijassa eri yksiköiden johtajien rinnalla. Termiä on viljelty muistakin ”ohjaajista”, ja Herttaan se sopii.
Salaperäinen Ieva-hahmo liikkuu Urkin kintereillä ja kansankin parissa, Tiina-Maija Koskelan tulkinta on voimakkaasti myötäelävää ja lavatyö ensiluokkaista. UKK:n ympärillä liikkui paljon naisia, Anita Hallama on vienyt heidän pitkän suhteensa muistelmiinsakin.
Jyrki Anttila laulaa paatoksellisesti, mutta jäykistelee nimiroolin tarpeettoman melodramaattisesti kautta linjan Kekkosen naurettavassa, ”kädet puuskassa” -asennossa. Tästä hän luopuu oikeastaan vain pystynaintikohtauksessa NL:n bulvaanityttöjen kanssa – tai maatessaan umpikännissä selällään.
Opera buffa, koominen ooppera, on yksi tyylisuunta, joka Ilmajoen pitkään jatkuneilla musiikkijuhlilla ei ole oikein lyönyt kipinää. Komiikkaa on kyllä ollut, mutta sen taso on usein hiponut lähes kesäteatterin diletanttimaisuutta. Nyt tämäkin tendenssi menee paremmin: Veikko Vennamo, Reidar Särestöniemi ja Ahti Karjalainen ovat koomisia, mutta eivät Tommi Niskalan ja Petri Pussilan käsissä yliampuvan hauskuuttavia.
Teennäinen libretto
Urho Kaleva Kekkonen (1900–1986) oli tunnetuimpia valtiomiehiämme ja kahdeksas Suomen tasavallan presidentti. Hän oli istuva presidentti yli 25 vuoden ajan. Viimeinen presidenttikausi jäi kesken sairauden takia.
Lasse Lehtinen laati väitöskirjansa Kekkosesta. Oopperayleisöllä olisi siis aihetta odottaa jotakin syvennettyä näkemystä valtionpäämiehestä, pyrkimystä syventää käsityksiä Kekkosesta persoonana ja kannanottoa johonkin presidentin ulkopolitiikan juonteeseen (ulkopolitiikan hoito kuuluu presidentille, kuten UKK mielellään toisti).
Ei sinne päinkään. Voi vain kysyä, mikä tämän kirjoitetun tarinan idea oikein on. Itse ”takinkääntö” (bolsevismin vastustajasta NKP:n liehakoijaksi) on nopeasti todettu, mutta entä sitten?
”Niin poikkeuksellinen oli hänen elämänsä ja niin voimakas hänen vaikutuksensa Suomen kohtaloihin”, sanoo libretisti, mutta miksei hän sitten avaa kumpaakaan? Poikkeuksellista elämää edustavat juopottelu, naisjutut ja sisäpoliittinen vehkeily. Jos libretto olisi kirjoitettu Kekkosen eläessä, tätä olisi voinut pitää melko rohkeana; nyt se on vain juoruilua, jälkilämmittelyä ja pahimman luokan voyerismia.
Tirkistelyn halua tyydyttävät useat seksikohtaukset, mm. koomisen oopperan puolelle tahtomattaan lipsahtava Urkin ja Hertta Kuusisen pitkitetty, väkinäinen lemmiskelykohtaus. Neidit K, G ja B, vievät Urkkia kuin pässiä narusta, ja mikäs on viedessä – molemmat pääthän seisovat yhtä aikaa.
Joskus on mielessä, että oopperalibrettojen tekijöiden pitäisi kuunnella jazzia, ja tekstittää sitten pari valssia ja marssia oppiakseen jotenkin rytmiikkaa ja sanojen poljentoa, ja miten se niveltyy musiikin tempoon. Läpilauletut, ”realistiset” librettotekstit kuulostavat tonaalisesti sardonisilta ja rytmisesti väkinäisiltä.
Joka tapauksessa libretto sai mediassa kohtuutonta huomiota osakseen. Oopperaanhan ei yleensäkään lähdetä libreton takia, eikä niin kannata nytkään tehdä. Mutta jos hyvä nykymusiikki ja hyvin tehdyt lauluosuudet kiinnostavat, Kekkonen on mielenkiintoinen tutkimuskohde.
Huonosti käyttäytyvät miehet
Vaasan kaupunginorkesteri selvisi urakastaan tyydyttävästi. Sointipuhtaudessa olisi vielä tekemistä, ja varsinkin jousien intensiteetissä riittäisi parantamisen varaa. Dramaattisten käänteiden paisutuksia voisi entisestään vielä kasvattaa puhaltimien rohkeammalla käytöllä.
Tämä varmasti paranee teoksen vanhetessa, huolestuttavampaa ovatkin käytöshäiriöt. Yleisön juhliessa oopperaa ja tekijöitä vaasalaismuusikot livahtivat reppu selässä mäkeen takakautta – aivan kuin kakarat pahanteossa.
En osaa edes kuvitella, että UMO big bandin soittajia – tai minkään jazzbändin jäseniä – lähtisi lavalta livohkaan kesken aplodien! Kapteenin pultista on nyt aihetta pitää tiukka puhuttelu käytöstavoista ja muistuttaa muusikon etiketistä.
Kun Ilmajoen musiikkijuhlat nyt on irtautumassa perinteisistä malleistaan, kannattaa turvallisuushakuisen turvautumisen maakuntaorkesteriin miettiä muutenkin uusiksi. Tampereellehan ei ole juuri sen pidempi matka, ja sen orkesteri on aivan toista maata. Uskoakseni myös heidän työmoraalinsa.
Kaksinäytöksinen ooppera Kekkonen Ilmajoen musiikkijuhlilla, ensi-ilta perjantaina 7.6.
Sävellys: Uljas Pulkkis, libretto: Lasse Lehtinen
Ohjaus: Vilppu Kiljunen, kapellimestari: Kurt Kopecky/Vaasan kaupunginorkesteri, Ilmajoen oopperakuoro ja lapsi- ja nuorisokuoro.
Keskeisissä rooleissa: Kekkonen: Jyrki Anttila, Sylvi: Ulla Raiskio, Ieva: Tiina-Maija Koskela, Tanner: Raimo Laukka, Hertta: Tiina Penttinen, Karjalainen/Särestöniemi: Petri Pussila, Neidit K, G ja B: Eeva-Maria Loppi, Terttu Iso-Oja, Johanna Kalmari, Vennamo: Tommi Niskala
