Legendaarisen “Harlemin Savoy Ballroomin” soundit vetivät 735 hengen salin lähes täyteen. Illan sanavalmis juontaja Seppo Hovi ei liioitellut yhtään, kun vertasi konsertin tunnelmia esikuvansa kultakauden huippuiltoihin. Savoy-teatteri ei täyty kovinkaan usein perinnejazz-tapahtumissa.
Swingin kultakauden tähdet Benny Goodman, Count Basie ja Chick Webb innostivat aikanaan orkesterinsa samanlaiseen menoon kuin Antti Sarpila ja Pentti Lasanen omat miehistönsä Savoy-teatterissa lauantaina.
Helsingin Suomalaisen Klubin jazzkvintetti aloitti upeasti yhdysvaltalaisella kansanlaululla Just a Closer Walk with Thee. Siinä kahden mestarin Antti Sarpilan ja Pekka Toivasen saumatonta klarinettien vuoropuhelua täydensi Seppo Hovin pianon hienot juoksutukset.
“Tuli melkein kyyneleet silmiin, kuten varakkaampien mustien hautajaissaattueen hevosilla. Niiden silmiinhän hierottiin sipulia…”, Hovi herkisteli.
Ohjelmisto oli huolella suunniteltu. Kaikki kvintetin jäsenet pääsivät esittelemään osaamistaan omilla sooloillaan tasapuolisesti. Perinteisten jazzstandardien lisäksi kuultiin solistin, Erik Lindsrömin vibrafonia ja hänen sävellyksiään. Yksi parhaita oli Pekka Toivasen tulkitsema On Aina Liian Vähän Aikaa. Antti Sarpila puolestaan näytti suvereenin tekniikkansa ennätysnopeaksi sovitetussa The World Is Waiting For The Sunrise.
Ensimmäisen setin ylimääräiseksi taputettiin Erik Lindsrömin sävellys Ranskalaiset korot. Herkkä, tunnelmallinen tulkinta sai arvoisena suosionosoitukset yleisön kunnioittaessa seisomaan nousten 90 vuotiaan mestarin elämäntyötä.
Jälkimmäisellä setillä soivat toisen “Swing-kuninkaamme”, Pentti Lasasen Big Swingin oivalliset soundit. Hän kehitteli 9 -jäsenisen orkesterin viitisen vuotta sitten, “koska täyskokoisen Big Band -orkesterin kokoaminen ansiomielessä on taloudellinen mahdottomuus”.
Mielikuva täydellisestä BB -soundista saadaan aikaan vähemmälläkin miehityksellä, kun osaajat ovat asialla. “Näin syntyi neljän saksofonin sektio, terävä trumpetin ja pasuunan brassi sekä kitaran, kontrabasson ja rumpujen komppi. Optimi kokoonpano logistiseltakin kannalta, koska miehistö mahtuu pikkubussiin ja soitinvarusteet peräkärryyn”.
Big Swing voi olla todella ylpeä, kun on saanut solistikseen niin tyylikkään ja upeaäänisen taiteilijan kuin Annimaria Rinne on. Hän tavoitti jälleen kerran hienolla tavalla swingin kultakauden sävelkielen ja tunnelmat. Yhdysvalloissa saadut opit ovat kantaneet hedelmää. Tästä hyvänä esimerkkinä syvällinen tulkinta klassikosta Moonlight In Vermont .
Pentti Lasanen Big Swingin miehistö on suomalaisen jazzmaailman terävintä kärkeä. Koko setti oli erittäin nautinnollinen, ei yhtään “kuollutta” kohtaa. Big Swing vain paranee vanhetessaan! Erikoisen hyvältä kuulostivat Petri Krzywackin kitaran soundit, jotka aateloivat kompin täyteläiseksi.
Big Swing riveissä harvemmin kuulemani Yrjö-palkittu Manuel Dunkelin melodinen improvisointi ja vankka jazzrytmiikka jäivät soimaan korviini. Myös kapellimestari Lasanen itse selviytyi vaativasti urakastaan kiitettävästi.
Molempien orkesterien vahvasta peruskompista huolehtivat aina luotettavat Pekka Sarmanto (b) ja Jartsa Karvonen (dr). Karvosella onnistui mainion rumpusoolon päätteeksi jopa palikan heittotemppu “ensimmäisen kerran 25 vuoteen”.
Seppo Hovin mukaan kunnon svengiin kuuluu “riffi, ruffi ja bluffi” (Erik Lindsrömin Olle-veljen slogan). Näitä kaikkia elementtejä Savoy-teatterissa kuultiin. Bluffista en ole aivan varma. Jos sitä oli, meni se kuitenkin läpi täydestä kuin väärä raha.
Erityisen kiitoksen ansaitsevat Hovin erinomaiset juonnot. Niissä saatiin pähkinän kuoressa taustoja kappaleista ja hauskoja sisäpiirin juttuja. Olivat vaimoni mielestä kuin “perinnejazzin oppitunti”. Kiitos kuuluu myös Savoy-teatterin äänimiehille, säädöt olivat kellontarkasti kohdallaan, akustiikka toimi moitteettomasti.
Pääkonsertissa esiintyivät Helsingin Suomalaisen Klubin jazzkvintetti:
Antti Sarpila (cl, sop), Pekka Toivanen (cl, sax), Pekka Sarmanto (b), Jartsa Karvonen (dr) ja Seppo Hovi (p), solistina Erik Lindström (vib) ja
Pentti Lasanen Big Swing : Pentti Lasanen (cl, sax, tp), Pekka Toivanen (cl, sax), Teemu Mattsson (tp), Manuel Dunkel (sax), Arto Lehtola (cl, sax), Pelle Näätänen (tbn), Petri Krzywacki (gt), Pekka Sarmanto (b), Jartsa Karvonen (dr), solistina Annimaria Rinne (voc).
Konsertin lämmittelybändinä poliisijohtaja Jukka Riikosen johtama Commander’s Gang nostatti mukavasti henkeä letkeällä menollaan.
