Validi Karkia -klubi jatkoi laadukasta kansainvälistä tarjontaa keskiviikkoiltana Porissa. Oli hieno todeta, että ranskalainen saksofonisti Matthieu Metzger veti paikalle runsaasti kuulijoita soolokeikallaan. Hän on tällä hetkellä Suomessa kiertueella yhdessä Equally Stupid trion kanssa, mutta vieraili Validi -klubilla poikkeuksellisesti yksin, kun Equally Stupid puolestaan esiintyi samanaikaisesti Tiirikkalassa Turussa. Kiertuetta vetävä Vapaat äänet -promoottori Charles Gil avasi konsertin esittelemällä illan artistin.
– Matthieu Metzger ja Equally Stupid yhtye tekevät yhteistä kiertuetta eri puolilla Suomea. Pori on ainoa paikka, missä yhtyeet esiintyvät erikseen. Tämän mahdollisti Jyrki Laiho, joka oli valmis avaamaan klubin molemmille erikseen saaden myös yleisön liikkeelle. Se on aika ainutlaatuista, kiitos teille, jotka olette tulleet paikalle ja tuette näin tätä toimintaa.
– Matthieu on uusi tulokas Suomessa. Hän on ollut kerran aikaisemmin Suomessa soittamassa Louis Sclavisin yhtyeessä Kerava Jazz -festivaalilla vuonna 2010. Konsertti perustuu Matthieu Metzgerin levyn Selfcooking sisältöön, eli hän kokkaa teille omia erikoisia soundejaan.
Kuulin tosiaan itse Matthieun soittoa ensimmäistä kertaa vuonna 2010, kun hän soitti Louis Sclavisin Quintetissä ”Lost on the Way” -kiertueella keväällä Lontoon Kings Placessa ja toistamiseen Kerava Jazz tapahtumassa samana kesänä.
Metzger oli silloin uusi soittaja Sclavisin ryhmässä. Totesin silloin Lontoon konsertin osalta ”yhteistyön Sclavisin kanssa toimineen vallan hulvattomasti. Hän sai yhtyeen toisena puhaltajana hyvin tilaa myös omille soolo-osuuksille”.
Hän kertoo itse, miten ”eräät sävellykset harhailivat omissa muistoissani ja kaapeissani, jopa yli kymmenen vuotta. Uutta materiaalia syntyi oheen ja niistä alkoi koostua innostava kokonaisuus uuden albumin suunnittelua varten. Tarvitsematta perustella kokonaisuutta tai laatia vakavasti otettavaa konseptia, soitossani on kyse enemmän jostain abstraktisesta ja iloisesta kokkaamisesta.”
Metzger aloitti alttosaksofonilla soittaen täysin akustisesti melodisia barokkisävelmiä yhtenäisenä kokonaisuutena, mikä koostui useista osioista, muistojen satunnaisista sirpaleisista palasista ja täydensi niitä uusilla ajatuksilla. Hän kehitteli kokoon omaperäistä, lyyristä runollisuutta, kauniisti soivaa utumaailmaa, mihin hetkittäiset kovemmat soinnutukset antoivat herättävää vastapainoa.
Metzger vaikuttaa yhdessä Sclavisin kanssa myös laajennetussa Amarillis Ensemblessä, mikä julkaisi viime vuonna levyn Inspiration Baroque. Ehkä täältä oli löytynyt osin lisäsanomaa ja uutta sisältöä esityksen ensimmäiseen moniosaiseen kappaleeseen.
Konsertin toisessa jaksossa Metzger istuutui tuolille soittaen sopraanosaksofonia. Se käynnistyi tuskaisella tyhjän ilman puhalluksella siirtyen siitä aivan erikoisille äänialueille. Lyhyitä piikikkäitä ääniä sekoitellen ja venttiilien tyhjiä naputteluja lisäten ääni muuttui kimeän kirkkaasta ääntelystä hetkeksi uhkuvaksi mörinäksi. Kohta oltiinkin sitten luonnon helmassa kuunnellen lintujen sirkuttelevaa aamuherätystä ja lentoon lähdössä olevien yksilöiden siipien havinaa.
Matalan pehmeät tussahtelut, kuin höyryveturin liikkeellelähtö, enteilivät uhmakkaampaa matkantekoa. Väliin tuli sireenin ulvontaa, kuin paloauto olisi ollut liikkeellä samanaikaisesti. Tuota pikaa laskeuduttiin kaikesta huolimatta äänien minimalistiseen värisevään vaikerrukseen. Oheen versoutuneet töräytykset, peltiset kumut ja rosterin sireenimäiset ulvotukset kääntyivät loppua kohden kuin kuohuvan kosken läpi syöksyvän vesimassan kohinaksi.
Kolmannessa vaiheessa Matthieu siirtyi niihin vanhoihin aiheisiin, mistä on syntynyt kappale Le Chapeau. Tämän hän soitti taas altolla. Hitaan naksahtelevan liikkeellelähdön jälkeen soitto kääntyi melodisen rytmikkääksi. Äänten noustessa ja laskiessa välillä tuntui siltä kuin kitaran kielet olisivat värittäneet matkaa taustalla.
Nopeat napsutukset vauhdittivat taivalta ja kohta tuntui kuin olisimme viilettäneet kedon kukkien seassa kesäisellä niityllä, mietiskellen, lirutellen onnen kukkuloilla pilvettömältä taivaalta porottavan auringon luodessa lämpimän ilmapiirin.
Pitkällä kiertohengitystekniikalla jatkuneen puhalluksen myötä kepeä hyppely innosti marssimaiseen hilpeyteen, mikä kiihtyi virtaviivaiseksi nelistelyksi muuttuen hidastetuksi laukaksi ja lopuksi häipyen kaukaisuuteen.
Neljäs osajakso aukesi elektroniikan keinoja taidokkaasti hyödyntämä keitos, piuhasulkeiset. Matthieu käynnisti rätisevän moottorin ja hönkäisi pakoputkesta häkäistä kohinaa, mikä kehittyi helikopterin roottorin pyörimisliikettä muistuttavaksi jännittäväksi pauhuksi. Kun liike oli saatu riittävän nopeaksi lentoon lähtöön, se loppui äkkiä kuin kananlento.
Jäätiin maan pinnalle ja kiertoliike jatkui suristen, sähisten ja suhisten muuttuen piipittäväksi rohinaksi ja pulputtavaksi sydämen sykkeeksi. Rumpuäänien kumahtelu ja bassoefektien lisääntyessä hypättiin melkoiseen rytmiseen loikkaan. Pumputtava sanojen säilä, saneltu runollinen teksti, täytti aukkoja matkalla uuteen monimausteiseen mehiläisten pörisevään maailmaan.
Konsertti lähestyi loppua. Mathieu Metzger sanoi soittavansa vielä yhden kappaleen, joka todennäköisesti monelle teistä on hyvin tuttu. Hän istui tuolille ja aloitti soittamisen puhaltaen samanaikaisesti molempia käyttämiään saksofoneja. Tutut teemat sieltä aina välillä kimmahtivat esille. Näin saatiin taas kuulla Summertime, ties monennenko kerran, mutta Metzgerin omintakeisella vivahteikkaalla tyylillä esitettynä.
Yleisön vaatiessa lisää, Matthieu antoi vielä taidokkaan näytteen improvisointitaidoistaan sopraanolla. Hän aloitti ilman suukappaletta puhaltaen suoraan putkeen, pröt pröt -tuhnuja, kirkkaita korkeampia ääniä, vihellyksiä ja tuulta kuvaavaa suhinaa ja kohinaa. Suukappaleen paikalleen laiton jälkeen soitto jatkui tavanomaisin konstein ja vielä kerran ilman suukappaletta syntyi pajupillimäistä liruttelua ja perään vielä hengästyttävästi sulkeutuvia tappitukoksia.
Charles ilmoitti ennakkotietona loppukommentissaan, että Matthieu vierailee Suomessa uudestaan maaliskuussa.
– Yhdessä harmonikan soittajan Armelle Dousset’n kanssa he muodostavat Rhizottome -duon. He saapuvat Validi Karkia -klubille 19.3. sunnuntaina jolloin konsertti pidettäneen iltapäivän aikana. He soittavat täysin erilaista musiikkia kuin tänään kuultiin ja tilaisuus sopii hyvin perhekonsertiksi. Kansanmusiikkiperinteestä alkujuurensa saanutta musiikkia duo on soittanut paljon muun muassa Japanissa. Tulossa on siis aika jännittävä esitys, joten tervetuloa silloin uudestaan paikalle tänne klubille. Tulevassa konsertissa Matthieu soittaa vain sopraninoa.
Konsertin järjestivät yhteistyössä: Vapaat äänet, Suomen Jazzliitto ja Validi Karkia -klubi
Equally Stupid -trion ja Matthieu Metzgerin yhteiskiertue jatkuu vielä seuraavasti:
Pe 3.2. klo 20 Kuopio, Kings Crown / järj. Kuopio Jazz & Blues
la 4.2. klo 18 Joensuu, Pakkahuone / järj. Jazzkerho 76 Joensuu
su 5.2. klo 17 Viitasaari, Miekkaniemi
ma 6.2. klo 19 Orivesi, Oriveden opisto
ti 7.2. klo 21 Jyväskylä, Poppari /Equally Stupid
ke 8.2. klo 19 Helsinki, Malmitalo
pe 10.2. klo 21 Tallinna, Theater No99 Jazz Club “Talve Jazz” Jazzkaar / Equally Stupid
Porin pääkirjaston kokoustila, keskiviikko 1.2.2017
Validi Karkia -klubi #177:
klo 19.30 Matthieu Metzger SelfCooking (FRA)
