Kun lavalla oli samanaikaisesti kuusihenkinen Halme Prospekt, Faarao Pirttikangas ja Pekko Käppi, niin siitä syntyi ”Lopunajan Orkesteri”. Tuloksena oli riemastuttava kokonaisuus rytmimusiikin omintakeisuutta. Eilen, perjantai-iltana, tämä ryhmä oli kokoontunut Poriin opiskelijatalo Saikun lavalle.
Kymmenisen vuotta toiminnassa ollut Heikki ”Hepa” Halmeen johtaman sekstetin musiikillinen toimintakenttä perustuu Halmeen omaan sävellystyöhön.
Halme soitti eilen pääsääntöisesti tenorisaksofonia, mutta baritonisaksofonin ohella myös huilu soi tunteikkaan hienosti yhdessä kappaleessa. Hänen ohellaan puhallinsektion täydensivät trumpetisti Eero Savela ja baritonisaksofonisti Tapani Varis, joka soitti myös kontrabassoa. Tämän vahvan räjähtävään jymistykseen yltyneen kolmikon tukena taustan hoitivat mallikkaasti kitaristit Arttu Tolonen ja Esa Onttonen sekä taonta puolesta vastaava Alf ”Affe” Forsman. Prospekt -yhtyettä täydensivät eilen vielä kaksi kielisoitinvelhoa, oman tiensä kulkijat ”lahocasterwoodoobluesia” varpaisjärveläisittäin rehellisen hengellisesti tulkitseva Pekka ”Faarao” Pirttikangas ja jouhikkomestari, rohkean raadollisesti ja mitään kaihtamatta erilaisia musiikin vivahteita ja tunnetiloja rämäpäisesti yhdistelevä Pekko Käppi.
Aluksi soittajat hoilottivat paatoksellisen blueshenkisesti aloitusvirren, Kahvilaulu. Bluesin rytkeessä matka eteni jännittävästi parilla lisä kappaleella. Faarao, kaatopaikan kuningas, avasi sanaisen arkkunsa Taivaanrantaan……. ”piirsin kartan koordinaatit muistiin…… rakennutin itselleni laivan…… minun maineeni alkoi kiiriä Helsinkiin….. horisonttiin voi itsensä kadottaa” ……. jotenkin tähän tapaan matka eteni kunnes siirryttiin rempseän kepeän Räpylä Niirasen vietäväksi.
Pekko Käppi puolestaan räväytti kaihoisan kaipauksen naiselle omalla tyylillään ja Sonja purkautui julmuutta ja vihan vimmaisen uhkuvaan äänen käyttöön. Lopuksi tuli vielä tukevan reilu rytmirunttaus, Mad Mats, jos oikein tulkitsin. Torvet tötteröllä, kahden baritonisaksofonin johdolla, mentiin rytmikkään tyylikkäästi ja vauhdikkaasti eteenpäin. Tunne oli kuin mäeltä alas vierivä ruutitynnyri odottaisi vain hetkeä milloin räjähtää.
Hepa Halmeen musiikki perustuu suurelta osin jazzin, mutta hänet tunnetaan monisärmäisistä musiikin versioinneista, eri suuntien yhdistelyt ja fuusio kulkevat hienosti käsi kädessä. Siitä hyvänä esimerkkinä on mm. viime vuonna ilmestynyt Prospektrum -albumi. Oli hienoa kuunnella miten taitavasti Hepa Halme oli saanut yhdistettyä omat musiikilliset visionsa ja sävellyspohjansa Faarao Pirttikankaan ja Pekko Käpin kaltaisten oman tiensä kulkijoiden omalaatuiseen musiikkiin.
Prospekt -yhtyeen luotsaamasta sekä Faaraon ja Pekon täydentämästä esityksestä oli sisältöä, mistä pulppusi koko elämän kirjo yhdellä kertaa. Ikimetsien suhina, korpikuusten katveessa pilkottavien metsätupien hämäryys, pitkät aarniometsien poluttomat taipaleet, pahaenteiset kallion louhokset, missä pelkoa herättävät ympäristön äänet purkautuivat kuin tulinen laava vimmaisen vihaisen Etnan kraatterista, aidosti ja rehellisesti.
Faaraon ja Pekon laulutyylit ovat jotain niin sanoinkuvaamattoman erikoisia, että niistä syntyy hiukset nostattavan kiehtova kokonaisuus rytmistä kosmisuutta ja sanojen helinää. Sanoituksissa on henkevyyttä ja aitoa sanomaa, vaikka sanoista ei yksinkertaisesti saanut selvää kuin hetkittäin vasaraa ja alasinta tarkasti virittämällä. Se ei kuitenkaan haitannut, vaan päinvastoin. Näiden herrojen paikoin jopa surrealismin keinoin toteutetussa esityksessä oli ryystävää imua. Rosoisen särmikäs eläytyminen, viiltävä piikikkyys ja ahnaan rujo karheus tekivät esityksestä entistä mukaansatempaavamman. Kun tähän yhdistyi Prospekt -yhtyeen rikas, monipuolisen rytmikäs ja iskevän täsmällisesti sulautuva poljento, niin hurmoshenkinen tunnelma oli ainakin omalta kohdaltani valmis.
Vaikka eilisillan esitystä ei voida pitää missään mielessä suoraviivaisena jazzina, niin nämä soittajat tuntuvat olevan hyvin muuntautumiskykyisiä genrestä toiseen. Rosoisen jäntevä esitys koostui monesta musiikillisesta suuntauksesta. Kuten hyvin tiedetään, niin Faaraon ja Pekon erilaiset projektit sisältävät elementtejä maanläheisestä kansanperinteestä. Kansanmusiikki ja hengellinen gospel ovat osa-alueita, mitkä tuntuvat ja kuuluvat pohja-alueella. Siihen on yhdistetty aimo annos rankkaa bluesrockpohjaista rytmiikkaa ja näin saatu aikaiseksi täysin omaperäinen esitystyyli.
Projektiyhtye Lopunajan Orkesteri esiintyi nyt ilmeisesti yhdessä kolmatta kertaa, toivottavasti tilaisuuksia tulee lisää. Rytmimusiikin saralla tarvitaan näitä ennakkoluulottomia, mitään kaihtamattomia, moniulotteisissa sfääreissä liikkuvia persoonia, joiden tekemässä musiikissa viikatemies heiluu terävästi ja armottomasti. On tietenkin selvä, että tällainen raa’anoloinen rahvaanomaisuus, ”rytökärpän” lailla rynkyttävä rytmitys ja iskevät sanoitukset eivät varmasti kaikkia miellytä ja saattavat herättää kysymyksiä. Esitys eteni kaikesta huolimatta sivistyneen tahdikkaasti ja tyylikkäästi positiivisessa hengessä. Mielestäni aivan erinomainen esitys.
Validi sekmentti -klubi, Saikku, Pori: Abstrax – elävämmän musiikin klubi LVI
Perjantai 16.5.2014 Saikku Opiskelijatalo Pori
klo 22.00 Halme Prospekt feat. Pirttikangas & Käppi
klo 23.30 Kuusumun Profeetta
