Torstain alkuilta Kirjasto 10:ssä oli Eero Koivistoisen uralle ja musiikille omistettu harvinaislaatuinen ja miellyttävä tilaisuus. Sen sisältö luotsasi Koivistoisen pitkää uraa aina 1960-luvulta tähän päivään. Tuoreinta Koivistoista kuultiin tilaisuudessa upouuden ja samanaikaisesti julkaistun Hati Hati -levyn tiimoilta, historiaa katsasteltiin Anssi Mänttärin elokuvan ja muusikkokeskustelun pohjalta.
Kirjasto 10 kuulostaa yllättävältä konserttipaikalta ja sitähän se totta vie onkin. Yllättävää oli myös se, että ”Kymppi” toimi myös tilana kohtuullisen hyvin akustisen jazzin esittämiseen, vaikka itse paikka on kohtalaisen matala ja pitkänomainen sali, jonka vakiokalustus levyhyllyineen yms. jossain määrin rajoittivat kuulijoiden ja esiintyjien välistä kontaktia.
Anssi Mänttärin vuonna 2002 kasaama, useampiaikaisiin ja -paikkaisiin kuvauksiin sekä vanhoihin dokumenttipätkiin rakentuva What Is This?, toisin kuin kvartettiesitys, ei sen sijaan päässyt oikeuksiinsa tilaongelmien vuoksi. Elokuvaa oli tilan mataluuden vuoksi hankala seurata. Noin tunnin mittaisen filmin (dokumentti)elokuvalliset ansiot voidaan tässä yhteydessä sinällään unohtaa. Filmi toimi käytännöllisesti katsoen johdantona Matti Laipion vetämälle keskustelutuokiolle, jossa Koivistoisen pitkään uraa valotettiin hänen kanssamuusikkojensa kanssa käydyn jutustelun myötä.
Keskustelussa oli maestron itsensä lisäksi mukana kolme hyvin erilaista ja eri aikakausia kattavaa muusikkokumppania: Reiska Laine (Koipan kelkassa 60-luvulta lähtien), Seppo Kantonen (pitkäaikainen luottopianisti/kosketinsoittaja eri projekteissa monen vuosikymmenen aikana) ja Jussi Lehtonen (nykyisen kvartetin rumpali). Mielenkiintoista keskustelua olisi seurannut mielellään pitempäänkin, sillä se sisälsi monia ei-niin-yleisesti-tunnettuja yksityiskohtia Koivistoisen uralta sekä tietysti myös hauskoja anekdootteja eri aikakausilta, kuten lämminhenkiseen muisteluun tietysti kuuluukin.
Leffan ja keskustelutuokion välissä saatiin esimakua uudesta levystä ja nykyisestä kvartetista. Tämä pätkä sekä lopuksi kuultu kunnon pidempi setti antoivat hyvän kuvan sekä Koivistoisen nykyisen kvartetin kovasta kunnosta sekä siitä, että uutuuslevy on ainakin tämän näytön perusteella tutustumisen arvoinen.
Uusin kvartetti, samoin kuin Hati Hati, on jonkinasteista paluuta Koivistoisen ”perinteiseen” akustiseen kvartettimuotoon. – Sisältäähän hänen laaja levytetty tuotantonsa (Koivistoisen oman arvion mukaan ”noin 24 tai siinä paikkeilla”) enimmäkseen muunlaisia – ja keskenään hyvin erilaisia – kokoonpanoja. Ja tyylit ovat monasti muuttuneet siinä missä kokoonpanotkin.
Perusjaskaa siis kuultiin. Tai ehkä pikemminkin peruskoippaa. Sillä hänellä on ollut, tyyleistä riippumatta, aina oma musiikillinen identiteettinsä. Siitä yhtenä esimerkkinä uudelta levyltä poimitut balladivedot, joissa Koivistoisen taidot nimenomaan upeiden melodioiden säveltäjänä tulivat hyvin esiin.
Monien saksofonisoolojen ohella myös muu bändi nousi hyvin esiin. Soolotilaa oli reilusti tarjolla, ja hyvin sitä myös käytettiin. Sekä Alexi Tuomarila pianossa että basisti Jori Huhtala säväyttivät moneen otteeseen hienoilla sooloillaan. Rumpali Jussi Lehtosta on puolestaan kiittäminen – paitsi vankasta sykkeestä koko nelikon pohjalla – myös siitä, että bändivolyymi ja balanssi toimivat erinomaisesti Kympin vaativissa olosuhteissa. Sykkeen ja svengin kun saa kolistelemattakin.
Koivistoinen Quartet: Hati Hati -levyjulkkari, 19.02.2015
Kirjasto 10, Helsinki.
Eero Koivistoinen, tenorisaksofoni; Alexi Tuomarila, piano; Jori Huhtala, basso; Jussi Lehtonen, rummut
