Opettaja ja oppilaat antavat toinen toisilleen energiaa debyyttikeikkansa ystävänpäivänä soittaneessa kokoonpanossa.
Well she’s walking, through the clouds
With a circus mind that’s running round…
Lahden konservatorion Concis Big Bandin debyytti käynnistyy Pub Virastossa hieman jälkeen kahdeksan ystävänpäivän iltana. Aloituskappale yllättää. Liikkeelle lähdetään Jimi Hendrixin Little Wingillä, jota Alina Huovisen räiskyvä kitarointi pitää siivillään. Stratocasterista taiottu viimeinen sointu on niin kaunis, että tekee melkein kipeää.
Kun väliin on sooloiloitteluineen soitettu Erno Tiittasen mainio pastissi Duke Ellingtonin kaikille tutusta C Jam Bluesista, nyt J-Jam Funkiksi nimetty, on tullut illan kovimman haasteen aika.
Erno on jo tervetuliaissanoissaan ehtinyt mainita, että Alina oli vuodenvaihteessa lähestynyt häntä toiveelle Mike Sternin Mood Swings -kappaleen ottamisesta mukaan kevään ohjelmistoon. Sehän Ernolle kävi – olihan teos jo noin neljännesvuosisata sitten tullut tutuksi varusmiessoittokunnassa.
”Soitettiin sitä yhdessä muun muassa Kalle Kaliman kanssa.”
Haaste on mittava, mutta yhtye näyttää, että lyhyessäkin ajassa voidaan yltää tasapainoiseen suoritukseen, kun mukana on omassa muusikkoudessaan eteenpäin mieliviä motivoituneita opiskelijoita.
Soolot seuraavat toistaan ja kappale venyy lähes kymmenen minuutin mittaiseksi ennen kuin liekki kauniisti sammuu.
Sitten on lauletun jazzin vuoro. There Will Never Be Another You soi versiona, jollaista tuskin aiemmin on kuultu. Rytmisesti tiukka sovitus on muun ohjelmiston tavoin Ernon käsialaa ja esittelee big bandissa pasuunaa soittavan Veera Aliskan nyt laulajana. Vapautunut ja jäntevä tulkinta saa yleisöltä ansaitut aplodit.
Seuraavaksi siirrytään Rocky-elokuvasta tutun Gonna Fly Now’n tunnelmiin. Rytmisesti tarkkaa jälleen, ja yleisöhän pitää kuulemastaan.
Loppu konsertista kuljetaankin sitten ”eläintunnelmissa”. Erno on sovituksessaan nivonut yhteen Pee Wee Ellisin The Chickenin sekä Herbie Hancockin ja Bennie Maupinin Chameleonin. Tuhtia menoa, joka sovituksen lopulla kääntyy kitaroinnin ilotulitukseksi. Räiskyvä lopetus tiukalle kokonaisuudelle.
Sankaruutta on monenlaista
Itselläni on ollut ilo seurata Erno Tiittasen ja konservatorion big bandin yhteistä työskentelyä siitä lähtien, kun oppilaitoksen toistaiseksi pienikokoista big bandia syyslukukauden keskivaiheilla alettiin Ernon aloitteesta käynnistellä. Puhaltajien haaliminen on osoittautunut vaikeaksi, ja olen saanut liittyä joukon jatkeeksi. Debyyttikeikkakin vietiin läpi kolmella saksofonilla, kahdella trumpetilla ja yhdellä pasuunalla.
Maanantaiaamuiset harjoitussessiot ovat olleet paljon muutakin kuin stemmojen läpikäyntiä ja yhteissoiton hiomista. Runsaasti aikaa on annettu myös improvisaatiotaitojen kehittämiselle. Usein Erno selventää ajatuksiaan taululle piirtämällä. Käydään läpi jokin sointukierto, keskustellaan kontekstiin soveltuvista skaaloista eri vaihtoehtoineen ja niin edelleen.
Bändin jäsenet kuuntelevat korva tarkkana ja selvästi nauttivat siitä, että Erno pystyy omalla esimerkillään puhaltamaan teorian lihaksi.
Pianoa kokoonpanossa soittava Aleksi Sallila tunnustautuu musiikin teorian suureksi ystäväksi. Siksikin hän tuntee saavansa konservatorion pidetyimpiin tuntiopettajiin lukeutuvalta Ernolta paljon.
”Ernon korva on ihan uskomaton.”
Mikä parasta, symbioosi on sellainen, että kumpikin puoli antaa ja ottaa.
”Conciksen bändin innokkuus ruokkii minua juuri tällä hetkellä”, Erno sanoo. ”Kehityshaluisissa nuorissa on energiaa, joka saa itsenikin syttymään.”
Siitä saatiin hienoja esimerkkejä ystävänpäivän iltana, joka big bandin debyyttikeikan jälkeen vaihtui kaikille avoimiksi jameiksi. Mahdollistajana oli toiminut Riku Niemi, joka omana ystävänpäivälahjanaan oli suonut oman verkostonsa jäsenille mahdollisuuden itsensä työllistämiseen pienen avustuksen turvin.
Ernon ja concislaisten lisäksi lavalle nousi muun muassa DDT Jazzbandista tuttu Thomas Rönnholm takuuvarmoine rytmistä pulssia kannattelevine otteineen. Kenties olen väärässä, mutta kun Erno aika ajoin yltyi pitkiin ja polveileviin sooloihin, en voinut olla kuulematta siinä kaikuja nuoremman Ernon pitkään vaalimasta unelmasta, jossa tähtäin oli omassa sankaritrumpetistin roolissa.
Nyt arjen sankaruus on luonteeltaan hieman toisenlaista, mutta ystävänpäivän illan perusteella sillekin osataan opiskelijoiden keskuudessa antaa suuri arvo. Oli ilo nähdä, kuinka nuoret rohkaistuivat heittäytymään mukaan sooloilemaan ja kasvoivat jo yhden illan aikana muusikkoina usean tuuman verran lisää mittaa.
Concis Big Band 14.2.2023
Trumpetit: Rebecca Ekman, Erno Tiittanen
Pasuuna: Veera Aliska
Saksofonit: Joonatan Linkola, Veikka Pekkala, Janne Tarmio
Kitara: Alina Huovinen
Piano: Aleksi Sallila
Basso: Viktor Petuhov
Rummut: Alvi Multanen
