Kaupunginorkesteri oli saanut tähän Charlie Parker -aiheiseen konserttiin vierailijakseen Jukka Perko Quartetetin; alttosaksofonisti Jukka Perkon, pianisti Aki Rissasen, basisti Ville Herralan ja rumpali Teppo Mäkysen.
Viime mainittu nelikko on esittänyt kyseistä ohjelmistoa tähän mennessä aiemmin kymmenkunta kertaa erilaisten suurten kokoonpanojen kanssa. Joensuussa kaupunginorkesterin vahvuus jazzyhtyeen ympärillä oli 28 soittajaa.
– Onhan se erilaista vaihtelua myös kaupunginorkesterilaisille paneutua jazzin “saloihin”, totesi Jukka Perko.
– He ovat tottuneet pilkun tarkasti noudattamaan nuotteja ja kapellimestarin ohjausta. Nyt he joutuivat työstämään paljon enemmän asioita itsellisesti, sillä jazz ei ole sidottu niin tiukkaan raamiin kuin heidän normaalisti soittamansa musiikki.
– Harjoittelimme ohjelmiston parina päivänä ennen varsinaista konserttia. Orkesteri oivalsi erinomaisen nopeasti, mistä oikein on kyse. Tosin varoittelin heitä etukäteen siitä harjoitusten päätteeksi, ettei itse konsertti tule varmastikaan noudattaamaan täysin harjoiteltua kaavaa, vaan tempo kappaleissa saattaa vaihtua hieman nopeammaksi tai hitaammaksi, soolojen pituudet ja muoto voivat olla erilaiset jne.
– Tämän kertainen konsertti oli kuitenkin mielestäni paras joka suhteessa, jonka olemme tämän teeman puitteissa esittäneet yhteistyössä isojen orkestereiden kanssa. Suuri kiitos siitä lankeaa Kaupunginorkesterille, joka ymmärsi “kupletin juonen” ja heittäytyi mukaan ilman minkäänlaisia ennakkolluja tai turhia paineita… hieno juttu.
Ja tämä Perkon toteamus piti todellakin paikkans, sillä konsertin anti ja soittajien yhteistyö oli nautittavaa. Carelia -salin yli 500 -päinen yleisökin pienen alkukankeuden jälkeen heittäytyi myös täysillä mukaan Parkerin musiikkimaailmaan. Tosin Salt Peanuts ei heiltä vielä tällä kertaa irronnut täysillä… mutta loppusuosionosoitukset annettiin seisoaltaan!
Konsertin musiikki perustui Charlie “Bird” Parkerin soittamiin jousiyhtyesovituksiin 1940-50 -luvulta. Kaikki illan aikana kuullut kappaleet olivat Veli-Matti Hakosalmen transkriptioita alkuperäisistä levyversioista.
Illan avauksena kuultiin Vernon Duken “ajankohtaan sopiva” kappale April In Paris, kuten Jukka Perko sen mainiosti spiikkasi. Perkon spiikkaukset olivat omalta osaltaan oiva lisä illan musiikkiantiin. Varsinaisten tietoiskujen lisäksi hänen rento olemuksensa ja mukavat kevennykset saivat yleisön intoutumaan täysillä mukaan Parkerin maailmaan.
Ja täysillä oli mukana myös kaupunginorkesteri. Oli hienoa seurata heidän eläytymistään musiikkin. Yksi sun toinen pää nyökki musiikin tahdissa ja iloiset, soittoa seuraavat kasvot paljastivat mukana olon riemua. Klassinen- ja jazzmaailma kohtasivat kouriintuntuvan upeasti toisensa.
Jukka Perko suoravartisini alttoineen loihti ilmoille aitoa Parker -soundia. Hänen paneutumisensa Parkerin tuotantoon ja jo vuosikymmenten soittotausta eivät jättäneet kenellekään epäselväksi, mistä oli kyse. Hänen ulospäin rennolta näyttävä esiintymistapansa vastakohtanaan erinomaisen taitava ja upea soitto oli varmastikin monelle paikalla olleelle yllätys.
Basisti Ville Herrala intoutui myöskin muutamaan erinomaiseen soolon. Paksut kielet pompottivat juoksevien sormien myötä välillä sellaista kiitolaukkaa, että oksat pois. Erinomaisen hieno ja aistikas suoritus läpi koko konsertin. Ja iloinen ilme kasvoilla… nautti selvästi itsekin.
Samaa iloa ja energiaa pursui myös rumpali Teppo Mäkynen. Vaikka Mäkysen “työkalupakki” näytti vaatimattomalta ison orkesterin puristuksessa, löytyi seiltä monenlaista tempoa, tahdinvaihdinta, kapulaa, sutia ja käsiläpsytysta kulloisenkin tilanteen mukaan. Aistikkaan hallitusti, oivalla äänivolyymilla. Rumpumestari, mikä rumpumestari.
Mestariluokkaa oil myös pianisti Aki Rissanen, jonka soittoa valitettavasti hieman “latisti” kanneton flyygeli, joka ison orkesterin keskellä jäi välillä äänivolyymiltaan hieman vaisuksi ainakin meille eturiviläisille. Sen sijaan Rissasen työskentely mustavalkioilla ei sitä ollut. Hallitun aistikas ja hieno esitys.
Yhteistyö Kaupunginorkesterin kanssa oli nautittavaa kuunneltavaa ja jazznelikko sai orkesterilta hyvin tilaa sekä soolo-osuuksia myöskin sopivasti. Nelikko soitti yksinään toisen setin loppupuolella Charlie Parkerin Corfirmationin vuodelta 1945 ja encorena Dizzy Gillespien A Night In Tunisia vuodelta 1942.
Tuon viimeksi mainitun toiseksi säveltäjäksihän on mainittu Frank Paparelli, tyyppi josta kukaan ei tunnu tietävän mitään. Perko valisti kuulijoita tiedolla, että Dizzy olisi ollut velkaa ko tyypille ja maksoi velkansa tällä tavalla… totta vaiko tarua…
Bird Elää! -konsertti oli kuitenkin täyttä totta. Sitä elämän nautinnolisen puolen todellisuutta. Herkkua, jota harvoin on tarjolla näin aistikkaana, osattuna ja hyvän tuulisena.
Erinomaisen upeaa herrat Perko, Rissanen, Herrala ja Mäkynen sekä tietysti Joensuun Kaupunginorkesteri.
Syvä kumarrus ja kiitos myös Jazzkerho -76:n voimahahmoille Jari Hytti ja Jussi Sierla, jotka parin vuoden työllään saivat aikaan näin upean avauksen Valtakunnallisille Jazzpäiville, jotka viimeksi olivat Joensuussa 20 vuotta sitten vuonna 1992.
Joensuu, Carelia-sali 25.10.2012 klo 19.00
Bird elää!
Joensuun Kaupunginorkesteri
Jukka Perko Quartet; Jukka Perko alttosaksofoni, Aki Rissanen flyygeli, Ville Herrala basso, Teppo Mäkynen rummut
Ohjelmisto:
April In Paris, Just Friends, What is This Thing Called Love, Everything Happens To Me, Temptation, Rocker
They Can’t Take That Away From Me, Repetition, If I Should Lose You, Comfirmation, Summertime, Salt Peanuts
A Night In Tunisia
