Keisarikunta ja käsittämättömän hienot kakdeksankymppisjamit olivat allekirjoittaneen viikonloppusaldo Kotkassa siellä vieraillessani. Ensinmainitun koin Kotkan kaupunginteatterin musikaalina ja toisen trumpettivirtuoosi Heikki Rosendahlin syntymäpäiväjuhlissa Laulumiestalolla.
Kotka on siis edelleen maineensa veroinen jazzkaupunki. Kaupunki johon jazzmusiikki rantautui Viipurin ohessa ensimmäisenä Suomessa. Siellä tuota “syntistä” musiikkia jauhettiin jo paljon ennen ss Andanian ankkuroitumista Helsingin Kruunuvuorenselälle. Ja taisipa muukin synti olla tuolloin Kotkassa läheisempää kuin osaamme kuvitellakaan.
Pekka Mandartin ja Sami Keski-Vähälän käsialaa oleva Keisarikunta -musikaali on vetänyt tänä syksynä täysiä saleja hulvattomalla menollaan. Oikea, legendaarinen Keisarikuntahan oli 8.8.1958 Ravintola Fenniassa syntynyt paikallisten ilomielisten muusikoiden yhdentymä, jonka palvotuksi keisariksi kruunattiin pianisti Olli Miettinen.
Keisarikunta -musikaali on esitteen mukaan kertomus unelmista, ystävyydestä, rakkaudesta ja ennen kaikkea musiikista!
– Rempon ja hänen kihlattunsa Ailan tulevaisuudensuunnitelmat menevät uusiksi kun Rempon vanha ystävä Olli saapuu satamakaupunkiin. Ailan kauneussalonkiin säästetyt rahat katoavatkin jatsi-stailiin kun pojat innostuvat ostamaan soittoravintola Fennian ja puhaltavat siihen uuden, tarttuvan rytmin. Ja hetken aikaa koko kaupunki soi! Mutta loppujen lopuksi Rempo joutuu arvioimaan kenen unelmaa hän todella elää?
Keisarikunnan todellisia taustoja tietämättömälle ei musikaali ehkä aukea täysin, mutta se ei vie sen itseisarvoa minnekään. Muutama herkistely ja haaveiluosuus rauhoittavat välillä hurjaksikin kasvavan lavatyöskentelyn. Kulissit vaihtavat paikkaa lennossa ja jazzin soiton välillä puhutaan musiikista, viinasta, huorista, rahasta ja elämästä…
Ja viina virtaakin näyttämöllä, vähän liiaksikin, kuten aidon Keisarikunnan jäsenet, Kolmen Jääpalan Ginin Ritari Heikki Kauppinen sekä Keisarikunnan Lehdissäkehuja Hannu Halonen totesivat myöhemmin illalla Rosendahlin juhlassa.
– Ei sitä nyt aivan noin runsaasti viljelty, mutta otettiin kuitenkin…
Näyttelijöiden suoritteet olivat luontevat ja jalannousu kepeää. Tosin salin takakatsomoon osa puheäänistä jäi epäselväksi, liekö nopean puhumisen, miksauksen tai saliakustiikan syytä…
Ari Ismälän sparraama orkesteri osasi hommansa ja jazzin syvin olemus tulvi hienosti katsomoon. Ihailtavaa oli myös näyttelijöiden ja orkesterin saumaton yhteistyö, vaikka orkesteri soittikin näyttämön taustakulissina olevan laivan korkealla kannella.
Kun puoliajalla oli teatterin ravintolassa tarjolla Gambinaa, tuli suuhunkin aito Fennian ja Keisarikunnan maku.
Täpötäysi katsomo teki seisoviltaan toisella puoliajalla näyttelijöiden alustamana kuoroslausuntana Keisarikunnan valan! Ja näin he “täysivaltaisina jäseninä” poistuivat tyytyväisinä salista näytöksen loputtua. Toiselle Gambinalle, kenties…
Mukavan nostalginen esitys, jota toki olisi hieman voinut tiivistääkin. Ja antaa ehkä musiikille hieman lisää tilaakin… mutta toisaalta kysessähän oli näytelmä, eikä konsertti…
Juhlakalu
Illan juhlakaluna oli 80 vuotta täyttänyt trumpetisti Heikki Rosendahl. Inkeroisten suuri poika, josta Art Blakey 1950 -luvun lopulla sanoi Helsingissä konserttinsa jälkeisten jamien aikana, että paras koskaan kuulemansa eurooppalainen trumpetisti.
Ja mikäs oli sanoessa, sillä Clifford Brownia esikuvanaan pitävä Rosendahl orkestereineen oli 1957 voittanut vuotuisen orkesterikilpailun Helsingissä.
Hän perusti 1955 kovan luokan sekstetin, jossa soittivat hänen lisäkseen Perttu Forssell tsax, Junnu Aaltonen barsax, Martti Pohjalainen acc, vibes, Ransu Lekander bass ja Leo Kokko drs. Kun Pohjalainen muutti Helsinkiin tilalle tuli Ola Tynnilä saksofoneineen ja silloin alkoi puhallinsektio todella soida.
Rosendahl vieraili 1960 -luvun alussa usein Helsingissä tehden radionauhoja maamme huippumuusikoiden kanssa sekä esiintyi solistina usein jazzkonserteissa. Esa Pethmanin lp-levyllä The Modern Sound of Finland oli vankka näyttö Rosendahlin taidoista kappaleilla Blues for Duke ja Blues Fantasie. Levyllä soittokavereina olivat Esan lisäksi Pekka Pöyry, Heikki Sarmanto, Tapani Tamminen ja Anssi Pethman.
Mutta kohtalo puuttui peliin 17.6.1066 katkaisten Heikki Rosendahlin nousujohteisen uran. Vakava auto-onnettomuus siirsi Heikin elämän alkuruutuun, kaikki piti aloittaa alusta… käveleminen, puhuminen, kaikki perustoiminnot… ja tietysti trumpetin soitto.
Sitkeän harjoittelun jälkeen hän oli jälleen soittokunnossa ja soitteli pääosin kotiseutunsa orkestereissa ja big bandeissa. Vuonna 2008 hän muutti Raija -vaimoineen Kotkaan, jonka jälkeen hän on ollut ahkera jammaaja Kotkan kuvioissa. Hän on edelleen tuttu näky trumpetteineen East Coast Jazz Clubin viikottaisissa maanantaijameissa Meri Café Kristinassa, jossa nuoruus ja kokemus kohtaavat. .
Ja nasakasti trumpetti soi myös hänen syntymäpäiväjameissaankin Kotkan Laulumiesten talolla. Päivänsankari ei juuri malttanut pysyä poissa estradilta. vaikka soitto raikasi yhtäpäätä useita tunteja. Soittokunnon salaisuutena jokapäiväinen harjoittelu kotitalon kellarikerroksessa että kesäisin kesämökillä Ford Focuksessa.
– Tiedätkö mitä yhteistä on trumpetilla ja naisella? Heikki loihe allekirjoittanutta pilke silmäkulmassaan tenttaamaan soiton lomassa. En tiennyt, mutta jääköön vastaus meidän miesten keskeiseksi…pääasia, ettei ikä ole kalkkeuttanut soittajaa että hänen huumoriaan.
Keisarikunnan alkuperäisjäseniä
Heikki Rosendahl ei kuulunut Fennian Keisarikuntaan, mutta vieraili kyllä Fenniassa soittamassa. Alkuperäisiä sen sijaan olivat synttäreillä mukana olleet Heikki kauppinen ja Hannu Halonen. Toinen pesunkestävä pelimanni, toinen kynäniekka ja jazzinyleispuuhastelija. Halonen täytti 80 vuotta keväällä ja Kauppinen juhlistaa moista merkkipaalua 9.1.2015 juhlakonsertillaan.
Kauppinen paahtoi saksofonilla ja klarinetillaan kiitettävästi Rosendahlin jameissa. Ikä ei painanut hänenkään soitossa, palava soitonilo suorastaan hehkui hänesta.
Kauppisen julkaisi noin vuosi sitten kirjan Kotkan ja Haminan kevyen musiikin värikkäistä vaiheista nimellä: Meillä soi. Tämä yli 300 sivuinen, A4 -sivukokoinen opus kuuluu ehdottomasti jokaisen jazzin ja musiikin harrastajan kirjahyllyyn, sillä se on varmastikin yksi parhaiten ja rehellisemmin toteutettuja musiikkikirjoja maassamme. Kirja imaisee lukijan syövereihinsä, vaikkei tämä olisi koskaan edes käynyt Kotkassa, saati sitten kuullut kotkalaista jazzia. Erinomainen teos myös kuvien ja taiton osalta.
– Toista painosta on vielä jonkin verran jäljellä, totesi teoksensa loistokkuutta kainosteleva Kauppinen Laulumiestalolla.
Hannu Halonen kertoili meheviä muistojaan menneiltä ajoilta, jolloin mm. oli salakuljetettu soittimia silloisen Neuvostoliiton Eestiin. Salakuljetukset tapahtuvat cd-autojen mukana. Ja rahatkin soittimista tulivat… usein monen mutkan kautta… mutta tulivat kuitenkin.
– En miä ole soittanut, olen vaan muuten roikkunut mukana. Olen tehnyt kaikenlaisista laillista ja laitonta, mutten ole tappanut ketään… totesi vakavalla naamalla pilke silmäkulmassaan tämä kotkalaisen jazzin vuosikymmenten aikainen tiedottaja, jonka tallentamat materiaalit ovat nyt päätyneet Kauppisen kirjan muun työstö materiaalin myötä paikallisen museon arkistoihin.
Jamin juhlaa
Tosi harvoin pääsee kuulemaan niin intensiivistä ja runsasmuotoista jamittelua kuin Rosendahlin syntymäpäivillä. Vaikka soittajien lukumäärä ei ollut suuren suuri, niin meno oli nautittava sykkeistä koko ajan.
Eero Koivistoista painoi kiire päälle, joten pystyi olemaan mukana vain muutaman kappaleen ajan. Muu “seurakunta” sen sijaan intoutui jammaamaan aina kello 23.00 saakka. Kun avaussoitot töräytettiin jo 18 maissa jazzannos oli massiivinen.
Ei voi kuin ihailla vanhojen herrojen, Rosendahl ja Kauppinen palavaa intoa ja taitoa. Tähän samaan kastiin kuului ehdottomasti myös tenoreineen 76 vuotias Esa Pethman. Toinen tenoristi Juhani Reponen liittyi joukkoon soittaen istuviltaan, mutta se ei häirinnyt musiikillista antia pätkääkään.
Muuta muusikkokuntaa edusti ehkä näkyvimmin haitaristi Mika Huusari, iloinen velikulta, jonka näpeissä on jazzinomaista taikaa. Ehkä eniten koko Suomessa. Muussa komppiporukassa soittivat mm rumpalit Jallu Sundelin ja Harri Rosendahl, basisti Jose Liikanen ja Erkki Siikasaari, kitaristi Riku Uotinen ja pianisti Jarmo Rosendahl...
Kauniimpaa sukupuolta edustivat laujattaret Irmeli Mäkelä ja Marjot Siikasaari. Ei voi kuin ihastella näiden ladyjen taitoa tulkita jazzin syvintä olemusta vanhojen standardien myötä. Millainen tunne ja jazzin alkuvoima heidän tulkinnoissaan olikaan. Harvemmin kuultua herkkua!
Kotka osoitti teatterinsa ja Hessa Rosendahlin syntymäpäiväjamien myötä olevansa Jazzkaupunki isolla J -kirjaimella… silloin menneinä vuosina… kuten myös nykyisinkin!