Tikkujamien kevään päätösilta 19.5. Kulttuurikeskus Vernissassa oli viimeistä paikkaa myöden loppuunmyyty. Illan kuuluttajana toimi Vesa-Jussi Rinkinen. Tikku Hausband aloitti yhden setin osuutensa Risto ”Oikku” Oinaalan rauhallisesti juontaessa ja kappaleista oleellisen kertoen. Hän esitteli bändin jäsenet vielä erikseen.
Tikku Hausband esiintyi tyylikkäästi vakiokokoonpanossaan. Mila Nissinen voc, Risto Oinaala tp, Jarmo Karamäki ts, Valeri Nikitin p, Kari Korpinen b ja Erkki Hurri drm.
Ohjelmistoon kuuluivat Erik Lindströmin muistovuonna kappaleet Eric´s Tune orkesterin soittamana sekä Ranskalaiset korot Mila Nissisen esittämänä. Mila kertoi heti alussa, ettei hänen lahjansa riitä Ranskalaisissa viheltämiseen!
Ohjelmisto oli tasapainoisen hyvä. Mila Nissisen Cry me o River oli erityisen vaikuttava.
Tauolla Vantaan Jazzyhdistys ry:n puheenjohtaja Marja Repo ojensi kukkaset Timo Niemiselle. Hän kertoi yhdistyksen alkuajoista, Timo Niemisen nyt erotessa yhdistyksen hallitustyöskentelystä.
Edesmenneet Pekka Leimu ja Erkki Pälli sekä Timo Nieminen olivat olleet perustamassa yhdistystä 20 vuotta sitten.
Jaakko Rinne kiitti myös Suomen PerinneJazz ry:n puolesta Timoa hyvästä yhteistyöstä. Timo on SPJ:n ensimmäinen jäsen heti silloisen 7 -henkisen hallituksen jälkeen. Jäsen numero 8.
Tauon jälkeen lavalle nousi Classic Jazz Society Quintet. Seppo Hovi p, esitteli Quintetin taiteellisen johtajan Antti Sarpilan cl. Muut jäsenet Wade Mikkola b, Mikko Mäkinen ts, lainattuna UMO-orkesterista sekä rumpalina Thomas Rönnholm.
On todettava jälleen, että herrat muodostavat kyllä maailmanluokan orkesterin. Sepon juonnot ja tarinat kappaleista ovat mielenkiintoisia sekä aina yleisöön meneviä. Quintetin sovitukset ovat Waden ja Antin käsialaa. Muutama poiminta illan ohjelmistosta:
Just a closer Walk with Thee, amerikkalainen kansansävelmä. Esitettiin ensin hitaana ja sitten nopeana sovituksena. Jersey Bounce, Seppo kertoi kuinka jokainen voi kappaletta kuunnellessaan loihtia mieleensä erilaisia pomppuja, loivia tai jyrkkiä.
Toivo Kärjen Liljankukka, Waden jazz-sovituksena. Sisälsi myös Waden taiturimaisen basso-soolon.
Emma, suomalainen kansansävelmä Antin jazz-sovituksena. Seppo muistutti tarinassaan suomalaisen Emma-pikakiväärin nimen merkitystä suomalaisessa sotahistoriassa.
Erik Lindströmin juhlavuotta muisteltiin ainakin kappaleilla, Pakastin sekä Vispilän kauppaa. Seppo totesi Erikin olleen visionääri jo 50-luvulla. Pakastimet tulivat markkinoille vasta paljon myöhemmin. Brush Business – kappaleessa Thomas sai ohjeet näyttää mitä kaikkea vispilöillä voi saada aikaan. Ja Thomas kyllä sen näyttikin. Rumpusoolo oli aivan mahtava.
Our Love is Here to Stay, hieno orkesterisovitus George Gershwinin tapaan. In the Mood, haitari ja klarinetti yhdistettyinä muun bändin taustaan antoi vaikutelman suuren Glenn Miller Big Band’in sointiväristä.
Misty, Erroll Garner, Sepon soolo-pianotrio. Pelkästään Sepon intro-esitys oli vaikuttava. Hieno esitys kaikkiaan.
Ilta päättyi ylimääräisen, nopean Panama Rag kappaleen myötä. Vernissan salista purkautui varmasti kuulemaansa tyytyväinen yleisöjoukko alkukesä yöhön. Saattoipa kuulla jostain vielä bravo-huutojakin!
