Kollektiivi on yhteisö, jonka toiminnan tavoitteena on yhteinen hyvä sen jäsenten omien etujen sijaan. Koko Jazz Clubissa täysin akustisesti soittanut Koppel/Colley/Blade Collective täytti oivallisesti tämän määritteen. Siksi hienosti soittajien yhteistyö toimi.
Tanskalaisen altistin Benjamin Koppelin, amerikkalaisen basistin Scott Colleyn ja samoin amerikkalaisen rumpalin Brian Bladen perustama trio syntyi viitisen vuotta sitten Kööpenhaminassa. Se on tehnyt kiertueita ja myös yhden levyn uuden ollessa parhaillaan tekeillä.
Trion kiistaton tähti on Brian Blade, jonka taitoja ovat tarvinneet lukuisten jazzin huippumuusikoiden lisäksi myös muitakin musiikkityylejä edustaneet nimiartistit. Colley on hänkin ollut kysytty basisti niin keikkabändeihin kuin myös levytyksiin. Referenssejä on kertynyt yhteistyöstä mm. Carmen McRaen, Herbie Hancockin ja Jim Hallin kanssa.
Benjamin Koppel on kolmannen polven muusikko. Isoisä Herman oli konserttimusiikin säveltäjä. Isä Anders Koppel oli 60-luvulla perustamassa rockyhtye Savage Rosea, mutta myöhemmin on keskittynyt hänkin säveltämiseen aikaansaannoksina useita baletteja sekä runsaasti elokuva- ja teatterimusiikkia. Tulossa on myös sarjamuotoinen teos K/C/B-kollektiiville. Benjamin puolestaan on ollut kysytty altisti myös Tanskan ulkopuolelle. Omien kokoonpanojen lisäksi työkokemusta hän on saanut monien eurooppalaisten ja amerikkalaisten muusikoiden kanssa.
Kolmikko on harvakseltaan kokoontuva projektiluontoinen kokoonpano. Se ei kuitenkaan mitenkään kuulunut heidän soitostaan, sillä toisiaan kuuntelevien muusikoiden yhteistyö tuntui lähes telepaattiselta.
Kollektiivi ei todellakaan ole mikään räyhätrio, vaan heidän musiikkinsa on herkkää ja hienovireistä. Intimiyttä korosti sekin, että he soittivat täysin ilman PA-vahvistusta. Siitä huolimatta kaikki soittimet kuuluivat erinomaisesti kiitos Kokon hyvän akustiikan ja hiirenhiljaa kuntelevan yleisön. Samanlaista vahvistamatonta ratkaisua sopisi harkita pienyhtyeille Kokossa jatkossakin.
Lauantai-illan kahden setin aikana kuulluista kappaleista osa oli trion ensimmäiseltä levyltä, osa taas Colleyn kuulutusten mukaan tulevalta levyltä. Vaikka kappaleille kerrottiin säveltäjäksi joku yhtyeen jäsenistä, niin toteutukset olivat selvästi syntyneet yhdessä. Ainoa lainakappale oli Benjaminin soolokappaleenaan soittama ikivihreä balladi Nearness of You.
Solistina eniten tilaa saanut Koppel on jännä tapaus soundiltaan ja tyyliltään. Useimpien kappaleiden alussa hän kuulosti joltain Paul Desmondin kaltaiselta heleäsoundiselta kauniita fraaseja soittavalta cool-altistilta, mutta soolojen edetessä Benjaminin soitto terästyi ja sai hieman freetäkin lähentyviä sävytyksiä.
Bladea ei turhaan ole kehuttu. Hän teki tässäkin kokoonpanossa mestarillista työtä käyttäen monipuolisesti rummustoaan jja toi jatkuvasti esiin uusia ideoita. Hänellä on myös hieno dynamiikkataju. Hän ei missään vaiheessa pyrkinyt peittämään muita, vaan esimerkiksi kappaleiden hiljaisissa kohdissa hiljensi soittonsa melkein vain viitteelliseltä kuulostavaan pianissimoon.
