Hämeentiellä reilut kymmenen vuotta toiminut Koko Jazz Club tarjoaa normaalioloisssa elävää jazzia noin 80 keikkaa vuodessa. Nyt tämä Timo Hirvosen luotsaama klubi on aloittanut myös jam session-illat. Niiden vetäjänä on Jari Perkiömäki, jonka mukaan Jam Night-iltoja on tarkoitus järjestää neljästi vuodessa. Avajaiset vetivät tuvan täyteen yleisöä ja paikalle myös monia muusikoita.
Illoissa on house band, johon tavoitteena on saada ryyditykseksi jokin ulkomainen tähtimuusikko. Avajaisjamien house bandissa soittivat Jarin lisäksi pianisti Henri Mäntylä, basisti Filemon von Numers sekä tähtivieraana ollut brasialaissyntyinen, nykyään USA:ssa asuva rumpali Rafael Barata. Lukuisten jazzin kärkimuusikkojen kanssa soittanut, mahtavassa määrässä levytyksissä ollut ja myös opetustyötä tekevä Barata on oivallinen muusikko. Hän paitsi svengaavasti vauhdittaa kanssasoittajiaan, myös kehittelee jatkuvasti erilaisia kekseliäitä komppausmuunnelmia. Hyvä valinta.
House bandin nuorin oli 23-vuotias Filemon von Numers, jonka kovaa vauhtia on nousemassa basistien ykkökategoriaan lauantai-illankin näyttöjen perusteella. Turkulaistaustainen Henri Mäntylä taas on jo kokeneempi soittaja, joka on esiintynyt monissa erilaisissa kokoonpanoissa maailmallakin. Kokemus kuului sekä kompissa että sooloissa. Jari itse taas soittaa rehtorin työbn lopettamisen jälkeen vapautuneesti ja idearikkaasti vahvalla intensiteetillä.
House band soitti ensimmäisen tunnin, jonka jälkeen varsinaiset jamit käynnistyivät. Paikalle oli tullut ihan kiitettävä määrä eri sukupolvia ja myös kansallisuuksia edustavia muusikoita. Meikäläisiä oli mm. arvovaltainen senaattori Reiska Laine, joka tuurasi Barataa svengaavalla suoralla kompillaan. Pari sukupolvea nuorempaa soittajakuntaa edusti taas viime syksynä Erik Lindström-stipdendin saanut tenoristi Sami Välimäki, jonka tuhdilla soundillaan ja fraseerauksellaan erottuu terveellä tavalla Coltrane-Brecker -koulukunnasta.
Suurin osa lavalle tulleista soittajista oli ammattilaisia, tai ainakin sellaiseksi tähtääviä. Yksi poikkeus tästä linjasta oli basisti William Tarvainen, joka on toiminut viinikauppiaana sekä Lontoossa että Helsingissä. Tosin mies opiskeli aikanaan Sibiksessä ja oli Perkiömäen sanoin tuolloin yksi lahjakkaimmista. Onneksi lahjakkuus on hyvin säilynyt. Siitä kuultiin todisteita useammassakin kombinaatiossa illan mittaan. Kävipä Timo Hirvonen lavalla muistuttamassa olevansa klubin vetäjän ohella myös osaava sähköbasisti.
Ulkomaisia soittajia oli paikalla Baratan lisäksi mm. Saksasta ja Sloveniasta. Yksi heistä oli Münchenin taidekorkeakoulun jazz-saksofonisoiton opettaja Florian Trübsbach, joka on Suomen-käynnillään myös vierailijana UMO Helsinki Jazz Orchestrassa. Muovialttoa soittava Florian hallitsee selvästi opettamansa, sillä varsinkin eräänlainen kahden altistin kilpasoitto Perkiömäen kanssa innosti molempia räväkkään menoon.
Nykyään kotimaisten bändien keikoilla kuulee lähes pelkästään heidän itse värkkäämiään sävellyksiä, jotka eivät välttämättä mieleen jää. Jameissa on tilanne toinen, niissä on soitettava kappaleita, jotka kaikki suunnilleen osaavat. Olikin tosi mukava kuulla lavalla monia vanhoja tuttuja kuten ikivihreitä I´ll Remember April tai The Song Is You tai Parker-klassikkoja Scrapple from the Apple ja Moose The Mooche tai Rollinsin 50-lukulainen Sonnymoon for Two.
Seuraava Jam Night on Kokossa ensi syyskuussa.
