Kaartin soittokunnan työntäyteinen vuosi 2016 päättyi ja uusia hienoja keikkoja odotteleva vuosi 2017 alkoi samassa paikassa, Finlandia-talossa. Konsertin teemana kulki lähes puolentoista tunnin ajan kuumimmat kasari-hitit, kuitenkin tällä kerralla täydelle lähes 50 muusikon puhallinorkesterille ja kahdelle laulusolistille sovitettuina, tuoreina versioina. Joukkoja johti tällä kertaa Ville Paakkunainen, Pasi-Heikki Mikkolan seuratessa keikkaa katsomosta käsin.
Konsertin aluksi bändi lämmitteli Oopperan kummituksen teemoista rakentuneen sikermän avulla. Perinteellistä puhallinorkesteria oli täydennetty keyboardilla ja sähkökitaralla, onneksi ei kuitenkaan sähköbassolla. Heti alusta lähtien selvisi, että komppi rakentui Miika Jämsän svengaavan sousafafonin ja neljän miehen lyöjäryhmän varaan.
Miikan Bb-sousa oli mikitetty ja varustettu oktaaverilla (laitteella, joka tuplaa äänen vähintään yhden oktaavin torvesta tulevan luonnoliisen äänen alapuolelle attackin kuitenkaan kärsimättä). Eipähän ole yhtä komeaa bassonsoittoa kuultu aikaisemmin. Rumpuryhmän äänen johtajana tällä kerralla toimi mielestäni Toni Kulku, jonka soitto on aina hauskaa katseltavaa kuulokuvan lisäksi.
Solistivalinnat osuivat tälläkin kerralla hyviin osoitteisiin. Sekä Linda Herranen, että Kimmo Blom ovat olleet monessa mukana. Molemmat ovat hankkineet kokemusta niin musikaaleissa, kuin taustalaulajanakin. Nyt oli aika näyttää kyvyt solistina ja mikäs sen parempi paikka kun täpötäysi Finlandia-talo ja maamme edustussoittokunta. 80-luku oli suurten diskohittien aikakautta ja nyt ohjelmistoon oli valittu kirkkaimmat helmet. Korkea hatun nosto sovitusten laatijalle/laatijoille.
Linda aloitti hittiputken Famesta tutulla, I´m gonna live forever ja jatkoi Cyndie Lauperin Girls just want to have fun. Jatkoa seurasi sitten kahden kappaleen taktiikalla. Totoa ja Stingiä. Kimmo Blomilla oli molempien tulkinnat mielessä ottaessaan lavaa haltuun. Africa ja Englishman in New York kuuluvat 80-luvun kunnianhimoisimpiin levytyksiin. Jälkimäisen, alun perin Branford Marsaliksen soittaman, sopraafonisosuuden tulkitsi tällä keikalla Arto Lehtola. Ennen illan toista instrumentaalia vielä duettona Queenin & David Bowien Under Pressure. Taustalaulutriokin oli pääosin ns. omia miehiä. Jermu Koivukosken ja Linnan juhlista tutun Kaartin Combon nykyisen leaderin, Eero Saunamäen seurassa edukseen esiintyi Satu Eronen.
Star Wars-musiikki kuuluu Williamsin hienoihin, elokuviin sävellettyihin teemoihin. Tämä musiikki toimii loistavasti puhallinorkesterilla, perustuuhan se paljolti käyrätorvien, pasuunoiden ja trumpettien vahvoihin teemoihin. Jermu Koivukoski soitti koskettavan kauniilla soundilla prinsessa Leian teeman, ennen hurjaa instrumentaalista avaruussotaloppurämistelyä.
Sitten herkisteltiin Heartin Alonen, Dingon Levottoman Tuhkimon ja Michael Jacksonin Billy Jeanin seurassa. Eikä sitten muuta, kuin Madonnaa ja Whitney Houstonia kehiin.
Lindan tulkinnat Papa don´t preach´ ista ja The greatest love of all´sta saivat yleisön jo niin lämpimäksi, että se oli valmis laulamaan mukana, kun Tampereen musikaaliversiossakin laulanut Kimmo Blom veti tekoviiksissä todella uskottavasti Show must go on ja We all are the champions.
Kaartin soittokunnan vuosi on ollut täynnä hienoja keikkoja. Kaikki on hoidettu innolla ja ammattimaisesti, oli kyse sitten Hamina Tattoosta tai omasta festivaalista Suomenlinnassa, suurlähettiläiden tai valtiovieraiden vastaanotoista, konserteista taidemusiikin parissa tai perinnemusiikista sotaveteraaneille.
