Flame Jazz Cruise tarjosi myös sunnuntai-iltapäivällä keskustelutilaisuuden laivan suurimmalla pääestradilla Voguessa, missä Jussi Fredrikssonin haastateltavina olivat tällä kertaa vierailijoina Tuomo, Kadi Vija ja Teppo Ali-Mattila. Kaikki kolme esiintyivät risteilyn aikana omien kokoonpanojensa kanssa Retron ja Voguen lavoilla.
Tuomo Prättälä tunnetaan monista jazzkokoonpanoista, joista ehkä Ilmiliekki Quartet tulee ensimmäiseksi mieleen jazzharrastajalle. Kosketinsoittimet ovat hänen pääsoittimiaan. Taiteilijanimellä Tuomo hänet tunnetaan erityisesti kansainvälisen tason soul artistina. Tästä saatiin erinomainen näyte sunnuntain aamuyön pikkutunneilla.
Virosta lähtöisin oleva Kadi on vaikuttanut Suomessa jo alun toistakymmentä vuotta ja on opiskellut musiikkia suurimman osan elämästään. Kiinnostus jazziin heräsi kuitenkin oikeastaan vasta hänen aloitettua opiskelut Palmgren Konservatoriossa Porissa vuonna 2005. Siitä alkaen hänen uransa on ollut nousussa. Hän on keskittynyt erityisesti sanattomaan improvisoituun äänenkäyttöön instrumentalistina.
Viulisti ja sovittaja Teppo Ali-Mattila on toiminut vuodesta 1997 viulistina Helsingin kaupunginorkesterissa ja monissa muissa klassisen musiikin orkestereiden projekteissa. Jazzmusiikin puolella hänet tunnetaan Proton String Quartetin perustajana, sillä yhtyeen yhteistyökumppaneina ovat mm. Kimmo Pohjonen, Samuli Kosminen, Sid Hille & Platypus Ensemble, Manuel Dunkel Quartet ja risteilylläkin esiintynyt Jukka Eskola Orquestra Bossa.
Jussi aloitti keskustelun Kadin kanssa tiedustellen miten nykyinen Kadi Quartet sai alkunsa.
– Vuonna 2010 olin säveltänyt peräti kaksi kappaletta ja ajatuksissa oli, että pitäisi saada ympärille bändi, jonka kanssa voisin toteuttaa omia säveltämiseen liittyviä ajatuksia. Kadi Quartet perustettiin samana vuonna ja siitä alkaen olemme soittaneet yhdessä.
Kun laulajan bändi syntyy, niin on olemassa jonkinlaisia ennakko-odotuksia laulun ja tekstin suhteen. Sinä olet kuitenkin keskittynyt käyttämään ääntä enemmän soittimena kuin laulajana ja näin pyrkiä olemaan instrumentalisti muiden yhtyeen jäsenien rinnalla. Mistä olet saanut ajatuksen viedä yhtyeen musiikkia tälle pohjalle?
– En ole koskaan oikeastaan keskittynyt kuuntelemaan sanoja, en jostain syystä osaa oikein keskittyä niihin ja saada niiden sisällöstä tarinaa irti. Minulle on vain luontevampaa laulaa ja käyttää ääntä ilman sanoja. Siihen ei ole mitään sen kummallisempaa syytä. Kun aloitin jazzin opiskelun, niin improvisoidessa kaikki jazzmelodiatkin tuntuivat jotenkin luontevilta ilman sanoja. Tuntui siltä, että pystyn tekemään äänellä ja rytmillä enemmän kuin sanoilla.
Jussi totesi musiikin olevan abstraktista ja sanat tavallaan häiritsevät tämän kaltaisen ajatustoiminnan mallia. Asialle tulee jokin konkreettinen merkitys siinä vaiheessa, kun siihen tulee sanat. Ilman sanoja pelataan vain musiikin ja äänten kanssa. Se on mielenkiintoista, kun laulaja suhtautuu musiikkiin tällä tavalla luoden aivan uusia ulottuvuuksia.
Halusin ottaa tähän keskusteluun mukaan myös aivan erilaisen näkökulman, kun oli mahdollisuus saada mukaan jousisoittaja Teppo Ali-Mattila. Vaikka Proton String Quartet on klassisen musiikin kokoonpano, niin yhtye on tehnyt yhteistyötä myös jazzmusiikin ja muun rytmimusiikin edustajien kanssa. Minkälaisia eroja näet yhteistyössä jazzmuusikkojen kanssa verrattuna puhtaasti toimimiseen klassisen musiikin parissa?
– Itse olen aina kuunnellut kaikenlaista musiikkia ja myös halunnut tehdä monenlaista projektia, mutta käytännön syistä johtuen ”pääduuni” on klassisen musiikin puolella. Olen tuntenut ihmisiä eri musiikin piireistä ja sitä kautta syntyneet kontaktit ovat johtaneet erilaisiin yhteistyökuvioihin. Suurimmat erot tulevat ehkä siitä, että klassisella puolella soitetaan nuoteista tai sitten opetellaan kappale ulkoa ja soitetaan se nuoteista päässä siten kuin se on kirjoitettu. Joku muu on sen säveltänyt, sovittaja tarjoilee sen soittajille, jotka esittävät sen yleisölle. Tänä päivänä on kuitenkin tultu enemmän myös siihen suuntaan, että säveltäjä myös itse soittaa.
– Jazzpuolella on enemmänkin sääntö, että tehdään omaa musiikkia ja monet soittavat useissa yhtyeissä eri rooleissa kuin oman bändin kanssa. Toinen seikka sitten jousisoittajan näkökulmasta on se, että soitetaan pitkiä ääniä, jolloin ”taimauksen” sovittaminen ei ole aivan yksinkertaista. Sitten myös groove käsitteenä ymmärretään klassisella puolella toisella tavalla. Hankalaa on myös se, että modernissa klassisessa musiikissa tahtilajit vaihtuvat, mikä taas ei hyvin sovellu jazz musiikin puolelle. Klassisessa myös beatin on oltava tarkka ja sykkeen on oltava sisällä, minkä ympärillä sitten asioita pyöritellään, mutta ykkönen löytyy aina. Jazzin puolella taas näin ei ole, vaan siellä uidaan näissä asioissa kuin kala vedessä.
Proton kvartetin kanssa olette erikoistuneet myös rytmimusiikin puolelle varmasti enemmän kuin muut. Missä kaikessa olette olleet mukana?
– Tämä on oikeastaan lähtenyt liikkeelle Kimmo Pohjosen projektin myötä reilu 10 vuotta sitten. Yhteinen tuttu suositteli minua avustamaan sen sävellystyössä ja sitä kautta yhteistyö lähti liikkeelle. Sittemmin olemme esittäneet Kimmon kanssa tätä projektia yhdeksässä maassa Suomen lisäksi yhteensä noin 15 keikkaa. Sen myötä tuli mukaan Sid Hille Platypus Ensemble, Manuel Dunkel United ja muita yksittäisiä juttuja mm. elokuvamusiikkia. Aikaa on yritetty järjestää kalenteriin, niin että olen päässyt tekemään näitä projekteja päätyön ohella.
Varmasti olette saaneet tehdä paljon töitä, jotta tällaisen klassisen ryhmä on saatu soittamaan rytmisesti samaan kieltä jazzmusiikin kanssa.
– Töitä on saanut tehdä ja paljon on vielä tekemistä, se on iso haaste. Nämä projektit ovat sellaisia grossover -keikkoja, joissa haluamme olla mukana, vaikka päätyömme onkin klassinen musiikki. Siellä puolella taas on monia muita hyvin ammattitaitoisia ryhmiä, joten meidän on turha kilpailla sillä markkinalla pelkästään. Nämä erilaiset rytmimusiikin projektit ovat tämän työ rinnalla jonkinlainen virkistävä suola.
Tunnen Tuomo Prättälän ensi sijaisesti nimenomaan loistavana pianistina. Ensimmäistä kertaa kuultuani Tuomon laulua ajattelin, että mikä juttu tämä nyt sitten on, hieno jazzpianisti nousi suomalaisen soulmusiikin uudistajaksi. Mikä sinulla on tällä hetkellä taiteellisen työn pääkohde?
– Tämän uusimman levyn puitteissa kehitin paljon omia taitojani tuotantopuolen ohjelmoidulla kentällä. Keskityin paljon ns. elektronisen musiikin saloihin. Opettelin ihan uusia taitoja ja asioita tuottajan ominaisuudessa. Tämä on nyt ollut pinnalla eräänlaisena jatkuvana prosessina. Teen tietenkin samaan aikaan kaikkea muutakin. Olemme aktivoituneet Ilmiliekki Quartetin kanssa taas melko pitkän hiljaiselon jälkeen ja nyt pääsee soittamaan myös akustista jazzia.
Mihinkä sinun soulura tällä hetkellä suuntautuu ja mitä on tiedossa keikkarintamalla?
– Olemme nyt tehneet keikkaa ainoastaan Suomessa, mitä nyt Felixin kanssa kävin Tallinnassa duo-keikalla. Vuodenvaihteen jälkeen näyttäisi olevan tulossa jotain poikkitaiteellista musiikkia Australiassa kamarimusiikkifestivaaleilla. Sinne olisi tarkoitus kehitellä aika kunnianhimoinen projekti, missä yhdistellään elektronista soundia akustiseen. Mukana tässä olisi sekä jazz- että ”klasarimuusikoita”. Se on vielä suunnitteluasteella.
Onko seuraavan levyn teosta jo jotain ajatuksia?
– Seuraavaa albumia en ole juurikaan vielä miettinyt. Edelliseltä jäi pari kappaletta jäljelle, jotka nyt ilmeisesti julkaistaan syksyn aikana EP-formaatissa tai ainakin digitaalisena.
Kerrotko vielä jotain Ilmiliekki Quartetin tulevaisuudesta? Teillä on uusi levy tulossa. Onko jotain muuta aktiviteettia tiedossa tämän yhtyeen kanssa?
– Joitain keikkoja on nyt bookattuna. Levystä ei tiedä aivan tarkalleen milloin se saadaan julkaistua, se on kuitenkin jo äänitetty ja miksausta vaille valmis. Joku julkaisupäivä sille pitäisi sitten keksiä. Sen levyn puitteissa pyrimme saamaan mahdollisimman paljon keikkoja tietenkin. Olisi aika hauska päästä taas tämän yhtyeen kanssa liikkeelle ja entiseen tapaan myös ulkomaille.
Ilmiliekki Quartet on ollut olemassa jo toistakymmentä vuotta. Kun yhtye esiintyi edellisviikolla Jazz Finland -tapahtumassa, niin vastaanotto oli aivan mahtava. Ihmiset olivat tosi innoissaan, kun saivat kuulla pitkän tauon jälkeen yhtyettä.
– Emme ole tehneet Ilmiliekki -musiikkia tosiaan muutamaan vuoteen. Olemme toki soittaneet Emma Salokosken taustalla, mutta ei pelkkänä omana kvartettina. Esiintyminen oli tavallaan jännittävä tilanne. Piti soittaa uusia kappaleita ja miettiä miten tässä edetään, kuulostammeko entiseltä. Siitä se lähti ja alkoi tuntua siltä, että meillä on jokin yhteinen juttu, yhteinen ohjenuora, mistä homma saatiin vedettyä oikeaan suuntaan ja otettua kaiken ilon irti.
Mistä asioista arkipäiväsi koostuu, kun sinulla on niin monta eri juttua menossa samanaikaisesti?
– Heräilen siinä yhdentoista vaiheilla, olen siinä muutaman tunnin Facebookissa ja sitten ehkä lähden jonnekin kahville. Joo, tällaista se on, ei, mutta sitten, kun pitää tehdä oikeasti jotakin, niin se tehdään.
Tämä tuntui vähän siltä, että fiilispohjalla mennään, mutta kurinalaisuutta täytyy myös olla silloin, kun asiat sitä vaativat. Tämä taiteilijan arkipäivä tuntuu olevan aika mielenkiintoista, joten jatketaan siitä hieman vielä tähän lopuksi. Mistä muodostuu Kadin maanantaipäivä, huomennahan on maanantai?
– Minun arkipäivä on aika kiireinen, pelkästään siksi, että opiskelen vielä. Koko minun aikani menee oikeastaan tämän opiskelun ehdoilla, treenaamisessa ja koulukäynnissä. Tällä hetkellä myös opetan Porissa, joten se vie myös osan aikaa ja siellä ollaan sitten viikonloput. Olen huomannut, että käyn aika vähän itse kuuntelemassa konserteissa tai kulttuuritapahtumissa. Tuntuu siltä, että kun on hiukankin vapaa aikaa, niin pitää miettiä musiikin tekemistä. Kotiläksytkin pitää tehdä aina kunnolla, kun olen aina ollut niin velvollisuudentuntoinen.
Kyllä, olen itsekin päässyt todistamaan tätä Kadin velvollisuudentuntoisuutta ollessa itse Sibelius-Akatemian raadissa kuuntelemassa suoritustasi rytmiikan tentissä, minkä hän selvitti murskaavasti. Kadi on tosiaan rytmisesti lahjakas ihminen. Entä mitä kuuluu Teppo Ali-Mattilan arkipäivään?
– Kolme meidän kvartetin soittajaa kuuluu vakinaisesti Helsingin Kaupunginorkesterin kokoonpanoon, joten yleensä viikolla on jokusia konsertteja, mitkä vievät suuren osaa ajasta. Teemme paljon myös erilaisia räätälöityjä musiikkiprojekteja, joiden sovitukset ja esitykset vielä oman aikansa. Päivät kuluvat pääsääntöisesti monenlaisessa musiikkiin liittyvässä tehtävässä.
– Vielä lopuksi voisin sanoa siitä klassisen musiikin ja jazzmusiikin erosta sen, että jazzsoittajat improvisoivat, klassiset soittajat nykyään eivät juurikaan tätä tee. Harmi sinällään, sillä siinä rapistuvat nämä taidot. Itse kirjoittaessani sovituksia tavallaan improvisoin siinä samalla säveltämisen ja improvisoinnin välimaastossa. Olen nyt haastanut itseäni tekemään sitä enemmän reaaliaikaiseksi, jotta pystyisi sitten pikku hiljaa improvisoimaan itse soittotilanteessa. Siihen tarvitsen vielä hiljaisuutta ja omaa aikaa, jotta saisin luovuuden toimimaan. Ihailen suunnattomasti niitä jazzmuusikoita, jotka pystyvät tekemään sen siinä hetkessä soittaessaan yleisön ja muiden kollegoiden ympäröimänä.
Monipuolista taiteilijaelämää on siis kaikilla päivittäin tämän keskustelun pohjalta kuultuna. Tosiaan samasta asiasta on kysymys, improvisointi, sovittaminen ja säveltäminen. Improvisoidussa musiikissa toteutuu se mitä nyt mieleen sattuu juolahtamaan, säveltämisessä on aikaa vähän enemmän myöskin kyseenalaistaa se mitä on tullut mieleen.
Nyt on sitten loppusanojen aika, totesi Jussi Fredriksson ja julkitoi seuraavan Flame Jazz Cruisen eli ”kutosen” päivämäärän. Se on viimeinen päivä tammikuuta 2015 samalla laivalla. Se on jo nyt syytä merkata kalenteriin, ettei tule sovittua mitään muuta siihen viikonloppuun. Tulossa on taas mahtava kattaus suomalaisen jazzin huipulta. Esiintyjät julkaistaan aivan lähiaikoina, joten kannattaa käydä tutustumassa Flame Jazzin sivustolla http://www.flamejazz.com/
Flame Jazz Cruise V
Viking Grace, sunnuntai 28.9.2014
klo 15.30-16.00 Flame Jazz Talk Show vieraina Tuomo, Kadi Vija, Teppo Ali-Mattila (Vogue)