Konserttiohjelman suunnittelu lähtee ideasta. Syntymästä sata, 80 tai 95 vuotta ovat kaikki mukavan pyöreitä lukuja ja kun säveltäjien nuottikansiot pullistelevat hienoja melodioita, joita on ikuistettu niin äänitallenteina kuin elokuvinakin, on kyseessä niin sanottu runsauden pula. Herrojen Bernstein, Mårtensson ja Morricone ura oli pitkä ja tuottelias ja jokaiselta pystyisi kasaamaan helposti konsertin verran mukavaa soitettavaa ja miellyttävää kuultavaa. Kapellimestari Heino Koistinen oli sirotellut kahden tunnin konserttiohjelmaan vielä muutaman muunkin nimen, joten Karelia-puhallinorkesterin viihdekonsertin tarjonta oli ylenpalttinen ja monipuolinen.
Leonard Bernsteinia on juhlittu kuluva vuosi. Niin West Side Storyn kuin Candiden teemoja on soitettu erilaisilla kokoonpanoilla. Alkusoitto Candidesta on harvemmin kuultu vauhdikas teos, jonka sävelkieli oli eri tavalla amerikkalaista kuin tuttuja melodioita sisältä 10 Oscarin ja yhden Grammyn lemmentarina.
Tanskan valssikuninkaan tunnetuin kappale on salusiinitango Mustasukkaisuutta ja myös sen sovituksessa oli lyömäsoitinryhmällä varsin kiirettä. Kolmen rumpalin sektiossa soitti myös Kauniaisten orkesterin kapellimestari Jackie Shin.
Puhallinorkesterin optimikoko on päälle 30 soittajaa ja sektiot saisivat olla sopivassa suhteessa toisiinsa. Nyt yhdeksän klarinettia ja kaksi oboeta hieman peittivät kolmen trumpetistin osuutta. Äänenjohtaja Kaj Skrabb on tuttu mies Kaartin soittokunnasta ja hyvältähän se taas kuulosti. Neljän käyrätorven ryhmä hoiteli osuutensa uljaasti.
Lasse Mårtenssonin kuolemasta on vain pari vuotta. Mies kirjoitti merihenkistä musiikkia ja hengellisiä lauluja, iskelmiä ja tunnelmamusiikkia elokuviin. Hän oli loistava jazzpianisti ja svengaava laulaja ja viihdyttäjä.
Kapellimestari Heino Koistinen oli kaappeja siivotessaan löytänyt joskus ostamansa nuottivihon Lassen säveltämistä lauluista ja siitähän se ajatus lähti. Samantien puhelu Ami Aspelundille ja pian istuttiin pianon ääressä valitsemassa kappaleita ja sävellajeja.
Säveltäjä tarvitsee tietenkin sanoittajalta apuja, vaikka kyllä Lasselta riimejä irtosi tarpeen vaatiessa itseltäänkin. Pertsa Reponen, Junnu Vainio ja Vexi Salmi olivat kaikki huikeita kynämiehiä. Suomenruotsalaista runoutta olivat kynäilleet Lars Hulden ja Barbara Helsingius ja yllätys, yllätys myös Åke ”Grani” Grandell. Åken tekstejä on paljon sävelletty, mutta hän oli niin tuottoisa että varmaankin paljon herkkuja olisi vielä varastossa.
Ami Aspelund oli todellinen löytö tulkitsemaan Lassen sävellyksiä. He esiintyivät yhdessä ja erikseen. 70-luvulla ravintolashow’t olivat suosittuja ja Adlon ykkösmesta. Ami on hankkinut kokemusta myös kansainvälisiltä kentiltä ja estradeilta. Niinpä ranska taittuu häneltä yhtä sujuvasti kuin molemmat kotimaisetkin. Solistin ja kapellimestarin jutustelu kappaleiden välillä loi tilanteeseen mukavan letkeän tunnelman. Kun kerran Karjala-talossa oltiin, maistui väliajalla emäntien leipomat piirakat ja rusinapulla.
Tällaisia konsertteja tarvitaan, että korvamadot saavat lisäravintoa. Marraskuu ja Aamu-usva ovat suomalaisen musiikin herkkupaloja. Tietenkin ylimääräisenä kuultu Myrskyluodon Maija herkisti yleisön ja suurella bassorummulla soitettu, vahvistuva tremolo juuri siihen oikeaan paikkaan oli silmäkulmaan vaikuttava vahva tehokeino.
Erityiskiitoksen ansaitsevat hienot bassolinjat, jotka soitti ”yksinäinen tuubisti” Kari Lilja ja ainutlaatuinen oboen soundi, joka lähtee ruokopillin välityksellä Aale Lindgrenin kehosta.
PS. Karelia-puhallinorkesterin konsertin voit kuulla uudelleen Porvoon kulttuurikeskus Grandissa 24.11.
