Varkaudessa sijaitseva ravintola Kaks Ruusua tarjoili lauantaina 18.3.2017 paikalle saapuneelle yli 140 henkilölle makoisan jazz-illan. Ravintola tarjoilee Varkauden tehtaiden kupeessa sijaitsevassa miljöössään jazzia tänä vuonna kuusi konserttia. Mahdollisuus olisi useampaankin konserttiin, jos varkautelaiset ja lähimympäristöläiset sitä haluavat. Ja mikseivät haluaisi, sillä lauantai-illan yleisö ainakin osoitti suosiotaan taputusten lisäksi myös hurraten illan esiintyjille. Eikä suotta…
Kaks Ruusun housebandina soittaa grammy -palkitun pianisti Marian Petrescun Trio, joka lauantaina osoitti jälleen kerran huippuosaamistaan. Heillä oli solisteina ”kaks sukunimikaimaa”, nimittäin säveltäjä-kapellimestari-pasunisti Petri Juutilainen ja saksofonisti Esa Markku Juutilainen, Varkauden omia poikia juuriltaan. Ja meno oli todella nautittavaa vanhojen mestariteosten tulkintojen myötä sen jälkeen, kun illan avaussanat lausunut ravintolan omistaja Pekka Kinnunen antoi siihen lähtömerkin.
Housebändi tykitti illan käyntiin Bobby Timmonsin sävellyksellä Moanin’, jonka nosti maailanmaineeseen Art Blakey and The Jazz Messengers 1958. Pianisti Marian Petrescu iski heti tunnelman kattoon ja flyygelin 88 mustavalkiota saivat riemukasta kosketusta. Bändin basisti Mihai Petrescu työsti tanakasti paksuja kieliään ja soolotteli tyylikkäästi. Kuopiolaisväriä tähän jyväskyläläisveljesten trioon takoi kuopiolainen rumpali Mika Hietala. Hienoa jazzailua…
Vielä valssinakin tanssittavaksi sopiva kappale ja sitten lavalle Juutilaiset ja ilmoille pärähti Duke Ellingtonin It don’t mean a thing, katketakseen muutamien tahtien jälkeen… tarkoituksella, sillä loppu luvattiin kehiin sitten konsertin loppupuolella. Petri Juutilaisen messevän poskeilun myötä siirryttiin jazzin syviin syövereihin: Don’t get around, I thougt about you, Nature boy, Witchcraft, Groove merchant, O Pato, Midnight voyage, Beautiful I love, Cakewalk, Alice in wonderland, Perdido, In a sentimental mood ja sitä rataa.
Petri Juutilainen osoitti olevansa edelleen mestarillinen pasunisti… ja sen lisäksi loistava showmies. Viime mainittua ominaisuuttaan hän korosti toisen setin loppupuolella laulamalla ja scattailemalla megafonin kautta. Hillittömän hauskaa lisuketta hienon jazzailun myötä. Ja yleisö oli haltioissaan näkemästään ja kuulemastaan.
Esa Markku edusti taas tyylipuhdasta saksofonointia, säilyttäen tiukan perusasentonsa myös kimuranttien soolojen ajan. Liekö perua vanhempien herrasmiesten Dixie Harlem -yhtyeestä, joka muuten soittaa konsertin Varkauden naapurissa Joroisten Musiikkipäivillä ensi kesänä paikallisella golfklubilla.
On todella mahtaava, että tällaisia ”kahden ruusun” tasokkaita jazzkonsertteja jaksetaan järjestää periferiassa myös paikkakunnilla, jossa ei ole nykyisin varsinaista jazzkoulutusta. Varkaudella on toki pitkät musiikilliset perinteet ja sieltä on putkahdellut vuosien saatossa useita huippumuusikoita. Jazzelämä on ollut kuitenkin viime vuosina aikalaisen olematonta. Nyt nämä ”kahden ruusun” jazz-illat ovat hieno käden ojennus jazzille.
Seuraavan kerran ravintolassa jazzaillaan kesäkuun 17. päivä, jolloin Petrescun housebändin solistiksi saapuu kitaristi Olli Soikkeli. Upea ilta on taas tuolloin luvassa, niin musiikin, ruoan kuin jazzjuomien suhteen.
Ai niin, It don’t mean a thing soitettiin toisen setin loppupuolella kokonaan… ja täysillä, yleisön yhtyessä kappaleeseen… doo-ah, doo-ah, doo-ah, doooo – aaaah!
