Viitaa (1916-65) on pitäminen koko sodanjälkeisen lyriikan yhtenä alkuvoimaisimmista uudistajista. Yleensä perin totisessa työläiskirjallisuudessa hän edustaa poikkeuksellisen lämmintä huumoria, lempeää ironiaa ja samalla dramaattista romantikon ja realistin synteesiä.
Ajatuksia ihmisenä olemisen ilosta ja raskaudesta kuultiin Viidan syvin ja riipaisevin sanoin, lausuttuina ja musiikilla säestettyinä lauluina. Musiikki tähän produktioon koostui ensisijaisesti Heikki Sarmannon fantastisen hienosta Betonimylläri-levytyksestä, joka perustuu pääasiassa samannimisen kokoelman runoihin (Viidan esikoisteos).
Viidan tekstissä puheenomaisuus, visuaalisuus ja ilmiömäinen tilannetaju yhdistyvät. Hänellä oli armoitettu kuva nähdä pienessä suurta ja suuressa pientä, tiedostaa arkisen tohinan tragikoomiset juonteet – kuitenkin ilman sarkasmia ja ivallisuutta.
Runokokoelma Käppyräinen (1954) oli jatkoa Betonimyllärille. Viita ei pyrkinyt tuotannossaan etsimään lähihistorian tapahtumien yhteiskunnallisia syitä; perspektiivi on universaali ja kerronta ajatonta.
Yksi eniten siteerattuja Viita-runoja on kirjailijan äidille omistettu Alfhild:
“Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta“.
Minimalistista teatteria
Teatterin tulee kertoa tarinoita ja tuoda esiin ristiriitaisia tunteita ja ihmiskohtaloita. Näyttelijä on tarinankertoja, jonka tulee luoda elämänmakuinen yhteys yleisön ja aihepiirin välille. Tässä Käppyräinen onnistui hienosti, käyttäen hyvin rajallisia tehokeinoja.
Teatteri-ilmaisun minimalismi oli viety pitkälle; kaksi miestä ja baarijakkarat, ja kerrotaan niiltä tarinoita lausuen ja laulaen. Mustat verhot, bändi taustalla, valaistus vähäinen; siinä se on. Ja hyvin toimi.
Jyväskylän teatterihankkeen idea ja käytännössä pitkälle toteutuskin on lähtöisin monipuoliselta jyväskyläläiseltä musiikkimieheltä, Timo Laaksolta. Laaksolla on vahva laulutausta; hän on mm. kuoromusiikkia merkittävästi uudistaneen Cantinovumin (suom. uusi laulu) laulava varajohtaja ja stemmaharjoittaja toimien myös maankuulun Mieskuoro Sirkkojen harjoitusmestarina.
Kuutisen vuotta sitten Laakso teki hieman samankaltaisella formaatilla Viitaa, Sarmantoa ja Siikavirettä. Homma tuntui hyvältä, laulut omilta muutoin paitsi yhtyeen osalta, joka vielä tuolloin oli lähes puhtaasti amatööripohjainen. Sieltä lähti kuitenkin idea.
Jyväskylän teatterin versiossa kuultiin mm. aina sykähdyttävä Alfhild, elämänfilosofinen Vaeltaja ja satiirinen Kapina. Käppyräisessä kuultiin myös mm. Kesäyö, Joki ja Kevät.
-Mukaan otettiin biisit, joista oli hienot sävellykset olemassa ja ohjaajan lempparirunoon Kevät tilasin biisin Tero Lanulta. Hieno blues siitä tuli. Näyttelijä Antti Suora laittoi upealla ja sanaa arvostavalla tavalla Viidan lausumisen kaanonia uusiksi. Toi runon tähän päivään, Laakso kertoo.
Kvintetti teki säestystyön taustalla, solistisen osuudet vaihtelevat laulusolistin (Laakso) ja lausujan (Suora). Muusikoilla oli myös improvisoituja sooloja.
-Tällä kertaa bändi oli ammattilaisia kaikki tyynni. Kovimmat ja monipuolisimmat soittajat, mitä mun tuttavapiiristä löytyi ja se ei ole vähän, vaikka itse sanonkin, Laakso arvioi.
Yhteistyötä tarvitaan
Nyt toteutuneen hankkeen treenien alussa, noin vuosi sitten, Laakso hekottelee kertoessaan oudoksuneensa, mitä hän porukassa oikein luuli tekevänsä.
-No, ensi-illan lähestyessä puolisoni sai kuulla eri tilanteissa neljän eri soittajan ihmettelevän
samaa. Tätä tarkoittaa terve nöyryys musiikin edessä ja kollegoitten arvostus…
Surullinen tapaus, – sellaista on vapaus, Viita ehkä sanoisi. Mutta lopputulos oli kunnioitettava, ylevä ja Viidan hengen elävöittämä.
Alunperin Viita-produktiota tehtiin lähinnä vain “taidetta taiteen vuoksi” -meiningillä. Nyt on kuukauden teatterisessio takana, ensimmäiset keikat neuvottelun alla ja keskustelut eri kesäfestareiden kanssa alullaan.
-Suurin murhe esityksen kasaamisessa oli oikeastaan seitsemän hengen tiimin ja ohjaaja Eino Airon aikataulujen yhteensovittamisessa. Free lancerin taivas ja helvettihän on täysi kalenteri…
Laakso kertoo iloinneensa, kun media otti uudenlaisen yhteistyökuvion teatterin ja ns. kolmannen sektorin välillä hyvin myönteisesti vastaan. Mm. Keskisuomalainen-lehti, YLE ja Suur-Jyväskylän lehti huomioivat näkyvästi hankkeen. Projektin edetessä Laaksosta itsestäänkin kehkeytyi kolumnisti.
-Biisien sovitukset jätin käytännössä oikeastaan tekemättä ja päästin vain työryhmän irti. Hieman homma takkusi ensin, mutta kyllä klassistaustainenkin muusikko ryhtyy impropohjalta toteuttamaan itseään, kunhan tarpeeksi potkii, Laakso kuvailee.
Teatteriyhtyeen muusikoilla on hyvin monipuolinen tausta jazzista ja rockista kevyen musiikin kautta klassiseen. Bändi oli omaksunut roolinsa yllättävän hyvin ja soitti intoutuneesti ja täsmällisesti.
Sarmanto tosin sävelsi Betonimyllärin isolle jazzorkesterille, hieman gospel-henkeen, ja taidokkaista sovituksista vastasi tuolloin Pekka Pohjola. Myös Tapani Kansa ylitti suorastaan itsensä solistina.
Kauniisti soiva, iso kokonaisuus oli kuitenkin onnistuneesti siirretty pienimuotoiseen formaattiin. Käppyräinen-työryhmä onnistui vaativassa haasteessaan. Menkää ihmeessä seuraamaan esitystä kesän festareilla!
Käppyräisen seuraava live-esitys on sunnuntaina 11.4. klo 15 Suolahtisalissa, Äänekoskella. Lukijoita muistutettiin myös hankkimaan Sarmanto-levytys, joka on merkkipaalu suomalaisen jazzin nykyhistoriassa.
“Jos jotain elämästä sun suotiin oivaltaa…”, Viita sanoi. Ja vaikka ei olisi suotukaan, kuten meikäläisen tapauksessa, niin aina sitä voi kokea hienoja, uusia elämyksiä. Kuitenkin varoitus: pienimuotoinen esitys sisältää suuria annoksia Viidan aatosta ja paatosta, huumoria unohtamatta..!
“Runoilijan tehtävänä on antaa meille tunne siitä, että puhuttujen sanojen ja ihmismielen välillä on läheinen yhteys”. (Valery)
Jyväskylän kaupunginteatteri, pieni näyttämö
“Käppyräinen”
Esitykset 5.2, 6.2, 12.2, 18.2. ja 19.2. klo 19 pienellä näyttämöllä. Esityksen kesto noin 1 t 45 min väliaikoineen.
Musiikki: Heikki Sarmanto, Jukka Siikavire, Tero Lanu
Timo Laakso laulu
Antti Suora lausunta
Outi Jussila koskettimet
Antti Kettunen puhaltimet
Mirja Mattinen sello
Eero Virtanen kontrabasso
Ville Lehtovaara lyömäsoittimet
Tekstien ohjaus Eino Airo
