Kontrabasisti ja säveltäjä Jori Huhtalan uusi bändi on varsin harvinainen yhtyekonsepti suomalaisella jazzkentällä. Rummuttoman trion pianisti on Aki Rissanen ja puhallinsoittaja Jussi Kannaste. Uuden albumin, Jori Huhtala 3, julkaisemiskiertueen Helsingin konsertti pidettiin torstaina Laulumiehet -ravintolassa.
Tuore levytys on välittömästi saanut myönteistä huomiota osakseen mediassa. Mm. Helsingin Sanomat näki Huhtalan bändissä muutosta – olihan edellinen kvintetti (siis viisi soittajaa) ja nyt triossa kolme. Hesarissa siis hallitaan numeraalit, mikä on kirjoittajalta (Harri Uusitorppa) jo paljon, mutta kyllä Huhtalan musiikin laadullinen muutosprosessi on merkillepantavaa.
Konsertin avauskappale Rapids ei ehkä ollut aivan, mihin nimi viittaa (nopea), pikainen kylläkin ja kulki vielä hieman jännityksestä kangerrellen. Melodisesti innostavampi Idleness (joutilaisuus) sujui jo rentoutuneemmin. Jäntevä kontrabasson ja tenorin dialogi taustoitti notkeasti piano-osuutta.
80-luvun pop-vaikutteet korostuivat erityisesti ensisetin päättäneessä lainakappaleessa Take away. Kappale ei kuulu levyn materiaaliin, mutta kotiutui mutkitta Huhtalan omin sävellyksien seuraan. Undulating sisälsi herkullisen kombinaation tenorin tukemaa melodiaa pianon ja kontrabasson voimin.
Jori Huhtala on todellinen mestari kehittelemään yksinkertaisia ja grooven ylläpitäviä bassoriffejä ja hieman pop-vaikutteisia melodioita. Bassointervallit voivat olla oktaaveja tai vähennettyjä terssejä tai miksei priimi tai pelkkä perusääni yksinään.
Different Paces oli rehevä esimerkki tästä; verevä tenorisaksofoni kuljetti taitavasti musiikillista ideaa. Kaunis balladi Better Days avasi toisen jakson onnistunein, meditatiivisin tunnelmin. Varsinaisesti bassosooloilun makuun päästiin From Ashes -kappaleen myötä.
Encore Sounds of Suburban Summer oli saanut kimmokkeensa Huhtalan vanhempien kesämökiltä Keski-Suomesta. Jousella soitettu osuus oli ilman pienintäkään epäilystä massiivisinta jousisahausta, mitä viime vuosina on jazzissa kuultu. Tai ylipäänsä missä tahansa musiikinlajissa.
Kiinnostava konsepti
Huhtala on jo jonkin aikaa lukeutunut suomalaisten jazzbasistien eturiviin ja laajemminkin, kiinnostavimpien jazzinstrumentalistien kärkeen. Hänen soittoaan on kuultu viime vuosina Eero Koivistoisen, Severi Pyysalon ja Jukkis Uotilan kaltaisten tekijänimien yhtyeissä. CV:n kuuluu myös työskentely Raoul Björkenheimin riveissä, mutta se annettakoon hänelle anteeksi – oma musisointi ei onneksi ole saanut noista kummallisista sekamuodosteista haitallista kontaminaatiota tai muita rasitteita.
Huhtala julkaisi kiitellyn ensialbuminsa yhtyeenjohtajana (Jori Huhtala 5) jo 2015, vaikka se tuntuu vielä aivan eiliseltä. Nuoruuden vimmaa ja kokeilunhalua on riittämiin tallella ja uuden kokeilemisen nälkä on vahva.
Saksofonisti Jussi Kannaste on nykyjazzimme kiistattomia kärkipuhaltajia; Jaska Lukkarinen Trio, Teppo Mäkynen 3TM ehkä viimeisimpinä voimannäyttöinä. Huhtalan triokonseptiin hänen vahva ja levyä tenorisointinsa niveltyi nautinnollisesti.
Pianisti Aki Rissanen on jo hyvän aikaa lukeutunut suomalaisten jazzartistien valiojoukkoihin. Triomusisointi on hänelle tuttua omaankin trion kautta. Rissasta olisi mielellään kuullut solistisissa tehtävissä enemmänkin, erityisesti hänen satumaisen taitavaa oikean käden melodiakuljetusta, muttei makeaa mahan täydeltä.
Kaikki soittimet rumpuina
Rummuttomuus ei tietysti ole jazzyhtyeellekään ylipääsemätön haaste; konsepti voi johtaa aivan uudenlaisiin oivalluksiin, kuten mm. kitaristi Al Di Meola on osoittanut. Bluesin alueelta muistetaan John Mayallin Turning Point -ryhmä tai Eric Claptonin sykähdyttävät unplugged-projektit. Motiivit tietenkin vaihtelevat; Mayall halusi metelistä eroon, mutta jazzbändillä yleensä volyymit pysyvät jollain lailla kohtuudessa.
Dynamiikan voi tietysti tuottaa muillakin soittimilla, ja aksentit voi ottaa myös puhaltimilla. Näin nyt kävikin. Kannaste töräytteli ykkösiä kuin hyvinkin kokenut tuuban soittaja. Ja pianohan on lyömäsoitin, kuten Igor Stravinski jo huomautti.
Huhtalan trio rakentaa pienin elein väkeviä atmosfäärejä. Prosessoimaton MarkBass -vahvistinsoundi toimii erinomaisesti saksofonin ja flyygelin kanssa. Ajatellusti minimalistinen sävellystekniikka ja rytminen jäntevyys miellyttävät myös yleisöä; suoratoistopalvelussakin oli uutuudelle lyhyessä ajassa tullut 27.000 kuuntelukertaa.
* * *
Niin, uusi ja uusi: Laulumiesten keikasta nautiskellut Kalmisto (kontrabasisti ja säveltäjä Teppo Hauta-aho) muistutti omasta rummuttomasta Trio Nueva Finladia -projektistaan neljän vuosikymmenen takaa. Tuolloin musisoivat pianisti Eero Ojanen ja saksofonisti Seppo ”Paroni” Paakkunainen.
Hienoa, että perinteet jatkuvat. Jori Hautala 3 on eksklusiivinen levy, ja jos vielä löydätte jostain TNF:n herkullisen koosteen Ha! What’s going on -levyn, saatte muodostettua pätevän kuvan yhden genren kehitystrendeistä Suomessa.
Laulumiehet 15.2. Helsinki, Helsinki Jazz: Jori Huhtala Trio.
Huhtala, sävellykset ja kontrabasso; Jussi Kannaste, tenorisaksofoni; Aki Rissanen, flyygeli
Rapids, Idleness, Different Paces, Take away, Better Days, Fat Pad, From Ashes, Undulating. Encore: Sounds of Suburban Summer
