Kolme viikkoa, viikon välein konsertti ja kaikki niin erilaisia, että huhhei. Puhallinpäivillä UMO esiintyi Randy Breckerin kanssa, viikko sitten Savoyn lavalla kohtasivat UMO ja Värttinä ja eilen, Pitkäperjantaina hiljennyttiin Mikael Agricolan kirkossa Johanna Iivanaista säestäen.
UMO on tehnyt Silent Music – konsertteja jo parikymmentä vuotta. Kolme pääkaupunkiseudun kirkkoa täyttyy mukavasti ja tunnelmallinen musiikki rauhoittaa yleisöä pääsiäisen viettoon. Tiistai Espoon Tuomiokirkossa, keskiviikko Pyhän Laurin kirkossa Vantaalla ja perjantai Mikael Agricolan kirkossa Helsingissä. Ne ovat kaikki hyväksi havaittuja konserttisaleja tämän tyyppiselle, lähes akustiselle esiintymiselle.
Johanna on noussut suosituksi esiintyjäksi niin live-tilaisuuksissa, kuin TV:n välitykselläkin. Hyvässä muistissa on vielä syksy 2002, kun rakennettiin Classic Jazz – festivaalia. Yhdistys oli aloittanut perinteen jakaa Louis Armstrong – palkintoa merkittäville muusikoille ja nyt esiin nousi ajatus, että voitaisiin palkita laulaja. Ja miksei saman tien kaksi. Niinpä kiertopalkintolaattaan kiinnitettiin tällä kertaa kaksi nimeä. Helena Siltala ja Johanna Iivanainen, kumpikin loistavia esimerkkejä siitä miten laulu, kuin laulu tulkitaan ammattitaidolla ja antaumuksella. Johannan kohdalla palkintoja ja tunnustuksia on sitten riittänyt enemmänkin.
Johanna on esiintynyt niin kahdestaan kitaristin kanssa, kuin pienempien ja suurempien kokoonpanojen säestämänä. Nyt siis vuorossa oli big band. Mikko Hassinen ja Artturi Rönkä olivat tehneet sovituksia Johannan tähän tilaisuuteen valitsemista lempilauluista. Listalla oli tuttuja lasten virsiä ja kansanlaulunomaisia kappaleita. Ilkka Kuusiston Kosketa minua Henki taitaa olla aina vaan suosituimpia riparilauluja ja joukossa oli muutama korvaani vähemmän tuttu, kuten Hiljainen tienoo ja Ei minulta mitään puutu.
Hassinen ja Rönkä olivat lähestyneet sovitustyössään alkuperäisteoksia kunnioittavasti. Varsinaisia irtiottoja, hillittyjä sellaisia oli kuultavissa joissakin introissa ja välisoitoissa. Pyhäaamun rauhaan oli Mikko kirjoittanut uuden melodialinjan, joka tekikin esityksen miellyttävällä tavalla muista poikkeavaksi. Instrumenttisooloja oli ripoteltu joukkoon varsin maltillisesti. Esiin nousivat taas edellisiltäkin keikoilta tutut muusikot, Heikki Tuhkanen, Ville Vannemaa, Kirmo Lintinen ja Mikko Pettinen. Heikki esitti oman versionsa Orvon Huokaukseen, Villen sopraanon heleä soundi liikkui vapautuneesti useassakin kappaleessa Agricolan kirkon holveissa ja korkeampi voima puhutteli Mikko Pettistä teemassa Kosketa minua henki. Kirmo oli monissa mukana soolo-osuuksilla. Duo-esitys Johannan kanssa, Mä silmät luon ylös taivaaseen – laulussa, irtosi sovittaja Hassisen mukaan etäälle hänen kirjoittamastaan nuottipaperista. Kirmon versio nosti tutun laulun säestyksen impressionistiin sfääreihin, johon Johannan puhdas laulu sopi erinomaisesti.
Ohjelmistossa oli kaksi kokonaan Mikon säveltämää instrumentaalia. Molemmissa oli varsin klassista lähestymistapaa niin teemoissa kuin soinnutuksessakin. Chantia koristeli Kirmo pianolla ja Ville sopraanolla. Passgaglia voisi sopia myös puhallinorkestereiden soitettavaksi. Uudesta ohjelmistosta on aina pulaa. Mikon sovituksille on tunnusomaista eri sektioiden rikas käyttö ja esimerkiksi Oi rakkain Jeesukseni – kappaleen fonisektio koostui tenorifonista, klarinetista, sopraanofonista, huilusta ja bassoklarinetista. Myös bassokuljetukset oli kirjoitettu ulos ja Juho Kivivuori soitti hankalatkin paikat suvereenisti. Vaikka istuimme eturivissä, säilyi bändin sisäinen balanssi hienosti ja Jaska Lukkarisen rumputyöskentely kruunasi kokonaisuuden.
Silent Music – konsertin jälkeen oli hyvä tunnelma lähteä Pääsiäisen viettoon.
