Joe Lovanolla on viime vuosina ollut lukusia erilaisia kokoonpanoja. Viime vuonna hän kokosi länsiafrikkalaiseen musiikkiin suuntautuneen Village Rhythms-yhtyeen, joka on nyt kiertueella Euroopassa ehtien Suomeenkin juuri vapun alla esiintyen Savoy-teatterissa.
Ranskaan 9. toukokuuta päättyvän kiertueen jälkeen Lovano palaa kylärytmeihin vasta ensi vuoden helmikuussa. Siten tämä enemmän tai vähemmän tilaispäisluonteinen kokoonpano, joka ei ainakaan toistaiseksi ole levyttänytkään.
Idean tälläiseen Länsi-Afrikasta innoituksensa ammentavaan kokoonpnonn Lovano sai jo yli 30 vuotta sitten. Hän näet soitti 1981 nigerialaisten muusikoiden kanssa kotikaupungssaan Clevelandissa. Seuraavana vuonna hän matkusti Nigeriaan, missä mm. tapasi Fela Kutin ja jammaili hänen bändinsä soittajien kanssa.
Ajatus afrikkalaiseen musiikkiin palaamisesta konkretisoitui reilu vuosi sitten. Tuolloin New Yorkin Blue Note-klubissa ensikeikkansa tehneessä yhtyeessä Afrikkaa edustivat nigerialaissyntyinen basisti Michael Olatuja ja Senegalista lähtöisin oleva, lyömäsoittimia ja kora-harppua soittava Abdou Mboup. Jenkkipäästä tulivat kitaristi Liberty Ellman ja myös Lovanon Us Five-yhtyeessä mukana oleva rumpali Otis Brown III. Kaikkien referenssit monista aiemmista yhteyksistä ovat erinomaiset.
Musiikissa afrikkalaisuus kuului ennenkaikkea rytmiikassa lyömäsoitinpatteristoaan taidolla käsittelevän Mboupin ansiosta. Aiemmin monien free jazzreiden kanssa soittanut Ellman on myös hyvin omaksunut länsiafrikkalaisille kitaristeille ominaisen heleäsoundisen staccato-kuvioinnin.
Mutta silti koko homman yleisilme oli aika jazzillinen normaaleine soolokiertoineen ym. Toki Lovano on erinomainen saksofonisti, erityisesti tenoristina. Esimerkiksi juuri ilmestyneellä Sound Prints-albumilla hänen rollinsmainen jykevä soittonsa puree tehokkaasti. Kylärytmeissä soittoon ei syntynyt samanlaista otetta. Luistavasti rullaava komppi kyyditti Lovanoa hyvin, mutta tällaisissa puitteissa soittoon ei synny draamaa.
Mutta silti kokonaisuutena konsertti oli varsin viihdyttävä, mainioita soittajia oli mukava kuunnella. Mutta Lovanon uralla silti vain sivuaskel.
