Niistäkin iso osa soittajien lähipiiriä. Jokainen voi hyvin kuvitella, ettei se paljon soittajiakaan innosta. Herää kysymys, onko Porissa todellisuudessa sitten ollenkaan jazzin harrastajia, puuttuuko täältä se varsinainen aktiivinen kuulijakunta kokonaan.
Jazzliiton kiertueet ovat pitkän aikaa kiertäneet Porin kaukaa. Se on ollut harmi ainakin niille aktiivisille jazzmusiikin kuuntelijoille, joiden pitää aina matkustaa muualle kuullakseen uusia nykyjazzin suomalaisia nuoria osaajia. Vaikka liitto tukee kiertueita maksamalla osan kustannuksista, niin sen lisäksi täytyisi olla paikallinen organisaatio, joka vastaisi itse järjestelyistä paikan päällä.
Uudet tuulet alkavat puhaltaa tässä suhteessa, kun Palmgren-konservatorio on kehittelemässä pohjaa säännöllisille jazzkonserteille myös Porissa. Tarkoitus on tulevaisuudessa saada järjestettyä ainakin yksi jazzkonsertti syksyisin ja keväisin, sanoo Pop-/jazzmusiikin lehtori, huippu basisti, Tomi Harrivaara, joka on ottanut päävastuun konserttien järjestelyistä. Toivottavasti myös se maksava kuulijakunta löytää tulevaisuudessa nämä konsertit ja näin edesauttaisi myös järjestäjiä omassa työssään ja sillä tavalla samalla loisi jatkuvuutta toiminnalle.
Pitkään aikaa ensimmäinen Jazzliiton kiertue yhtye esiintyi eilen Palmgren-konservatorion Valimosalissa. Harrivaaran mukaan salin akustiikka on erittäin hyvä ajatellen juuri tällaisten jazzkonserttien pitämistä. Saliin mahtuu käytännössä n. 200 henkeä, mutta istuinpaikkoja on mahdollista järjestää noin sadalle hengelle. Eilen sali täyttyi varsin ilahduttavasti, kun lavalle nousi loistava sekstetti, Jussi Lehtonen Band.
Tässä “fantastisessa laumassa hyviä muusikkoja” soittivat “Suomen mukavimmasta kaupungista Tampereen Hervannasta” kotoisin olevan rumpalin Jussi Lehtosen johtamana, “parasta mitä Raahesta on koskaan tullut” saksofonisti Joonatan Rautio, “Hankasalmen longfinger” kitaristi Teemu Viinikainen, “Kuopion oma koira, kylläkin kiltti sellainen” pianisti Aki Rissanen, “Kotkan prinssi” basisti Ville Huolman, ja “Etiopiasta Helsingin kautta Poriin saapunut” perkussionisti Abdissa “Mamba” Assefa. Jotenkin tähän tyyliin Jussi esitteli porukkansa. Kaikki yhtyeen jäsenet ovat jo kovat näyttönsä antaneet osaamisestaan ja siksi Bandiltä saattoikin odottaa mahtavaa esitystä. Kokonaisuudessaan kasassa on siis nimekäs “nippu” tämän päivän suomalaista jazzosaamista. Bandin kymmenen päivän kiertue on vienyt soittajat Seinäjoelta Iisalmeen, Joensuun kautta Tammisaareen ja eilen illalla, keskiviikkona, he konsertoivat Porissa. Tänään he ovat jo Pietarsaaressa, mistä matka jatkuu Raahen kautta lauantaiksi Tornioon. Ei siinä paljon hengähtää ehdi, kun puoli Suomea on viikossa kierretty. Olkaapa tarkkana siellä pohjoisessa, vielä ehditte mukaan kuuntelemaan raikasta nykysvengiä. Tarkempi ohjelma ja esiintymispaikat löytyvät näiltä “Jazzrytmit” sivustoilta.
Jussi Lehtonen on mainio yhtyeen johtaja, jonka rytmitykseen on helppo muiden soittajien yhdistää omat soittokuvionsa. Hän ei ole yhden suunnan kulkija, vaan kaikki jazzin osa-alueet kulkevat, traditionaalisesta jazzpoljennosta latinorytmeihin nykyaikaista groovaavaa rockpohjaista modernia tyyliä unohtamatta. Hänellä tuntuu olevan hämmästyttävän paljon ideoita luoda uutta soundimaailmaa. Jussi Lehtosesta on tullut varsin nopeasti yksi maamme eturivin rumpaleita, jolla on kysyntää eri projekteihin. Hänen ensimmäinen äänitteensä yhtyeen johtajana “Firstborn” ilmestyi viime vuoden keväällä. Se on hienon hieno osoitus hänen kyvyistään tehdä uutta musiikkia. Osku Rajala kirjoitti levyn arvostelussaan 4.4.2009 mm. ” Onnellinen isäukko mättää huippuyhtymänsä taustalla tavaraa enemmän kuin hehtolitran säkkiin sopii. Siis ylitse pursuavan runsaasti. Tosin oikeaoppisesti. Tarkasti. Etukäteen punnitusti.”
Eilisen konsertin pääpaino olikin tämän levyn sisällössä. “Chillin’ at Kaitaa” ja ” Some More Blues” avasivat setin tuhdisti erinomaisen haastavalla groovauksella. “Firstborn” ja” Fiesta” svengasivat rehevän letkeästi. Koskettavan hidas ja herkkä “Ballad for Loila”, jonka Jussi on säveltänyt 1,5 vuotta vanhan tyttärensä kunniaksi, siirsi kuulijan välillä aivan toisenlaiseen tunnelmaan. “Low Five” puolestaan oli villiä ja vapaata tempoilua, raivoisaa menoa ja meininkiä, missä Jussi intoutui palikoimaan tuiman pitkän soolon.
Rytmi ja svengi säilyivät mainiosti alusta loppuun, jokaisen soittajan taidokkaat soolot seurasivat toinen toistaan mukaansa tempaavasti, energisellä voimalla, kuuman polttavalla tunteella ja kiihkolla. Ja löytyihän sieltä Jussin sävelarkusta sitten vielä taputusten saattelemana ylimääräinen kappale “The Ruler”, mikä on löydettävissä George Kontrafouriksen levyltä “Little Daddy’s Blues”. Mahtavan energinen lopetus puolitoistatuntiselle konsertille.
