Yksi Suomen historian merkittävimmistä taidemaalareista Akseli Gallen-Kallela syntyi Porissa 26.4.1865. Tänä vuonna hänen syntymästä tuli siis kuluneeksi 150 vuotta. Tämän kunniaksi taiteilijan elämäntyöstä on järjestetty erilaisia tilaisuuksia ja näyttelyjä. Satakunnan Museo järjestää taiteilijan kunniaksi kolme näyttelyä ja useita tapahtumia.
Taidemaailmassa ja koko yhteiskunnassa uudet tuulet alkoivat puhaltaa 1900-luvun alussa. Tässä murroskaudessa Akseli alkoi hakea myös uutta näkemystä ja vaikutteita maan rajojen ulkopuolelta. Hän siirtyi perheensä kanssa Pariisin, mistä kaukokaipuu vei hänet lopulta vuonna 1909 puolitoista vuotta kestäneelle matkalle Afrikkaan.
Siihen aikaan tällainen matka on ollut melkoinen seikkailu. Silloin ei hypätty lentokoneeseen eikä matkaa voinut ostaa matkatoimiston tiskiltä eikä kohteita voinut valita monisivuisista ja -värisistä esitteistä. Näistä lähtökohdista matka oli varmasti melkoinen riski, sillä etukäteen oli mahdotonta sanoa mitä se tuo tullessaan. Matka vaati ennakkoluulotonta asennetta ja todellista halua löytää jotain uutta innostetta taiteen näkökulmasta. Perhe asettui ensin Nairobiin, mistä käsin Akseli kierteli maata safareilla ja tutustui paikallisiin ihmisiin. Afrikan valosta ja ilosta lumoutuneena Akseli maalasi matkan aikana useita teoksia, jotka ovat värikylläisyydessään ja ilmaisuvoimassaan ainutlaatuisia taiteilijan uralla.
Tämä Akseli Gallen-Kallelan Afrikassa viettämä ajanjakso ja siellä syntynyt taide on kiinnostanut myös saksofonisti Jukka Perkoa jo pitemmän aikaa. Sen innoittamana hän alkoi kehitellä uutta musiikillista visiota Akselin taiteen pohjalle ja siitä syntyi produktio, minkä ensi esityksen saatoimme kuulla ja nähdä edellisviikon lauantaina Satakunnan Museon tiloissa pidetystä loppuunmyydyssä konsertissa. Jazzin merkeissä tätä matkaa kuljettiin Jukka Perkon ja hänen Jazztet -yhtyeensä toimiessa sanansaattajana. ”Akseli Afrikassa” -teemalla konsertti eteni hienostuneen nautinnollisesti uusin ”kujein”. Jukka Perkoa ei kiinnostanut pelkästään Akseli Gallen-Kallelan maalaukset, vaan myös matka sinällään.
– On hienoa olla täällä tänään. Tämä on ensimmäinen kerta, kun esiinnymme näissä tiloissa. Tunnelma on hieno, sillä kyseessä on aivan ainutlaatuinen konsertti ja olemme tietenkin onnellisia, että voimme esittää sen teille täällä tänään. Kyseessä on audiovisuaalinen konsertti, mikä pohjautuu Akseli Gallen-Kallelan Afrikan kauden piirroksiin ja maalauksiin.
– Idea tällaisen konsertin järjestämiseen lähti liikkeelle useita vuosia sitten. Satuin törmäämään näihin Akselin maalauksiin jossain näyttelyssä, missä aulan seinälle oli ripustettuna muutama työ. Minua alkoi kiinnostaa aihe, sillä hänen Afrikan ajan töitä on ollut esillä ikään kuin sivujuonteena muille töiden ohessa. Ne edustivat värimaailmaltaan ja tunnelmaltaan jotain ihan toista Akseli Gallen-Kallelaa, mihin olin tottunut. Vaikka en ole mikään taiteen asiantuntija, niin tämä tilanne alkoi kiinnostaa. Lähdin tutkimaan näitä tauluja lähemmin. Sain loppujen lopuksi virikkeen omalle musiikilleni ei pelkästään uhkarohkeasta matkasta sinällään, vaan taulujen tyylistä ja niiden värien käytöstä. Siinä oli jotain samankaltaisuutta, mitä afro-amerikkalaiseen musiikkiin törmääminen oli saanut aikaiseksi itselleni ja suhteelleni musiikin tekemiseen. Se innosti samalla poikkeavalla tavallaan voimakkaasti, mihin oli tottunut aiemmin.
– Tästä tämä idea tosiaan lähti liikkeelle. Nämä teokset, mitkä nyt tulette näkemään Jenni Valorinnan laatimassa videoprojisointikoosteessa, ovat itse asiassa eri teoksia kuin täällä museon näyttelyssä nähtävissä olevat. Ne ovat eri kokoelmista. Akseli oli hyvin tuottelias Afrikan reissullaan ja tässäkin esityksessä on vain murto-osa siitä kokoelmasta, jota saimme hyödyntää tähän esitykseemme.
– Käsiohjelmassa ovat kappaleet kirjoitettuna. Emme tule esityksen aikana kertomaan niistä sen enempää. Kappaleiden välillä ei pidetä taukoja, vaan jokainen saa itse kokea ja pyrkiä luomaan oma mielikuvansa esityksestä ja arvailla sitten missä mennään. Voitte itse pohtia onko jo siirrytty seuraavaan teokseen, vai ei. Sellaista se välillä on taiteessa. Mahtava olla Porissa jazzin merkeissä näin keväällä. Vielä kerran tervetuloa nauttimaan musiikista, sanoi Jukka Perko avauspuheensa lopuksi.
Akselin perheen matkan aikana hetkeen sitoutunut improvisoitu tekeminen näytteli varmasti suurta osaa. Näin oli myös Jazztetin esitys. Jennin videoesityksen pohjalle rakentunut musiikillinen matka oli sinällään pohjimmiltaan kirjoitettu, mutta esityksessä kävi selväksi, että improvisoinnilla oli erinomaisen suuri osuus. Perkon ohella Jazztetin soittajat Teemu Viinikainen, Ville Herrala ja Teppo Mäkynen näyttivät taas kerran taiturimaista osaamista. Esityksessä ei ollut pienintäkään epävarmuutta siitä mitä ollaan tekemässä, vaikka improvisoinnissa on aina olemassa oma riskinsä. Ei kuitenkaan näiden herrojen kesken, sillä he tiesivät ja tunsivat toisensa, heidän ajatuksensa ja yhteispeli vuoropuheluineen toimivat tarkasti kuin sveitsiläinen kello.
Näin jazzia voi syntyä monesta näkökulmasta yllättäen ja vetovoimaisesti, eri tavalla jännittävän mielenkiintoisesti. Kalevanmiekka, Tinga Tinga, Jahti, Fata Morgana ja Kovasylinen Malaria ja Vain Päiviä Ja Öitä muodostivat yhtenäisen kokonaisuuden, missä melodiat ja rytmit vaihtelivat mukavasti poukkoillen. Jukka Perko Jazztet oli rakentanut elävän kuvan ”Akselin Afrikasta” huipputaidokkaalla esityksellään, mitä Jenni Valovirran videokuvakollaasi täydensi värikkyydellään.
Satakunnan Museo, Pori 18.4.2015
”Akseli Afrikassa”
klo 19.00 Jukka Perko Jazztet
Jukka Perko, saksofonit, Teemu Viinikainen, kitara, Ville Herrala, kontrabasso, Teppo Mäkynen, rummut ja Jenni Valovirta, videoprojisoinnit
