Taideyliopiston rehtorina ja Sibelius-Akatemian jazzosaston johtajana uransa luonut saksofonistitohtori Perkiömäki täytti hiljattain pyöreitä vuosia. Nyt koronarajoitusten poistuttua oli aihetta juhlia joukolla. Koko-klubi oli täyttynyt ääriään myöten saapuessamme paikalle. Valtava väkimäärä ilma maskeja hieman pelotti, mutta ihmisten helpotus ja ilo uudesta vapaudesta näkyi kasvoilla. Rokotukset ovat alkaneet purra, ehkä pandemiasta vihdoin päästään ja livemusasta yhdessä nautittuna tulee taas elämäntapa.
Valitettavasti ensimmäinen housebändin setti, jossa soittivat Perkiömäki altto, Johannes Granroth kitara, Mikael Jakobsson piano, Kaisa Mäensivu basso ja Reiska Laine rummut, oli juuri poistunut lavalta.
Toinen setti alkoi. Jammaamaan pääsivät nyt Perkiömäen ja Granrothin lisäksi Manuel Dunkel, Riitta Paakki, slovenialainen trumpetisti Vid Šketa, amerikkalainen basisti Nathan Francis ja rumpali Aleksi Heinola. Sitten osa muusikoista vaihtoon ja kokoonpanoon liittyi Mirja Mäkelä ikivihreällä standardillaan They Can’t Take That Away from Me. Pariskuntaa Dunkel-Mäkelä on aina ilo kuulla. Musiikkiperheen perheen vanhin poika Tuukka sai vielä myöhemmin vuoron rumpalina.
Monista uusista kyvyistä, jotka ilmestyivät lavalle, oli parin biisin jälkeen vaikea sanoa mitään. mutta mieleemme jäivät kuitenkin housebändissä loistanut Granroth ja loppuillan kokoonpanoissa esiintynyt basisti Filemon (Ville) von Numers.
Tutut jazzklassikot Bag’s Groove, Four, There Is No Greater Love jne. saivat veren kiertämään ja jalan vispaamaan. Loppuillasta paikalle saapui lisää soittajia mm. monesti jo ansioitunut saksofonisti Adele Sauros, sekä altistit Ilmari Rönkä ja Jesse Vilhomaa. Ilta päättyi puolenyön maissa Coltranen Moment’s Notice -sävellykseen, jossa nämä nuoret kunnostautuivat.
Jari Perkiömäen soitto venyi illan mittaan huikeisiin suorituksiin. Myös Riitta Paakki ja Reiska Laine viihtyivät lavalla pitkään. Kaiken kaikkiaan jamien kokoonpanot toimivat mainiosti, ja iloa tuotti sekä vanhojen että nuorten esiintyminen yhdessä. Vanhat luovuttavat näyttämön uusille, tilalle nousee uusi sukupolvi.
Vaikka Perkiömäen aika on mennyt musiikkikasvatukseen, oma taito altistina ei ole kadonnut mihinkään. Hän on edelleen pääinstrumenttinsa mestari. Hänen uransa alkoi Pori Big Bandissä, jatkui sekä Espoon BB:ssä että UMO:ssa ja viimevuosina hän on julkaissut pienkokoonpanoina kolme albumia mm. kehutun Shades. Vuonna 2005 hänelle myönnettiin Jazzliiton Yrjö-palkinto.
Nyt hallintotöistä vapauduttuaan toivomme, että hänellä löytyy aikaa esiintymiseen. Jäämme odottamaan uutta uraa saksofonisolistina. Jari Perkiömäki ansaitsee meidän kaikkien lämpimät onnittelut sekä soittajana että jazzkasvattajana. Kun hän hienon illan päätteeksi iloitsi suuren ystäväjoukon saapumisesta paikalle ja etsi kiitoksen sanoja, äkkäsi paikalla ollut pianisti hypätä pianon ääreen. Paljon onnea vaan kajahti ilmoille ja siihen oli helppo yhtyä.
