Japanista on tullut kautta vuosikymmenten erinomaisia naispianisteja. Näin jazzmusiikin piirissä heillä on aivan hurja maine. Erityisesti mieleen on jäänyt jo vuosikymmeniä pinnalla ollut Aki Takase ja nuorempaa sukupolvea edustava Hiromi. Molemmat ovat laaja-alaisia esittäjiä, mutta raivoisan vapaan free- ja fuusio- musiikin saralta he ovat alansa eliittiä ja meno on ollut lavalla sen mukaista. Pianon koskettimet ovat olleet kovilla.
Riko Goto puolestaan ei hurjastele samassa määrin, vaan hänen lähestymistapansa pianon valkomustiolla on rauhallisen seesteistä ja klassisen tunnelmallista. Esityksissä on aina kuitenkin mukana rehevän värikkäitä ja taidokkaan mielenkiintoisia improvisoituja ainesosia.
Riko Goto tuli Suomeen 2000-luvun taiteessa opiskellakseen Pop & Jazz konservatoriossa Helsingissä. Hän ehti asua Suomessa kaikkiaan kuutisen vuotta ennen muuttoa Pariisiin.
Suomessa hän perusti trion, minkä alkuvaiheet liittyivät Edward Vesalan Yläneellä sijaitsevaan kansakouluun. Rockpiireissä alkujaan muusikon uraa tehnyt ja sittemmin 1990-luvulla enemmän free -rumpalina mainetta niittänyt Erkki Joutseno kertoi miten Riko Goto Trio sai alkunsa.
– Olimme Yläneellä Varsinais-Suomessa, missä Edward Vesalan hallinnassa oli iso vanha kansakoulu, minkä tiloissa pidettiin musiikkileiriä. Olin siellä puoliksi oppilaana ja puoliksi toimin koko leirin rahastonhoitajana. Siellä tutustuin Rikoon ja aloin soitella hänen kanssaan jo leirin aikana. Tapani Variksen kanssa olimme tuttuja aikaisemmilta ajoilta, kun soittelimme samoissa bändeissä. Tapani ei kuitenkaan tullut mukaan vielä leirin aikana, vaan liittyi mukaan myöhemmin. Olemme siitä saakka soittaneet yhdessä hieman vaihtelevalla intensiteetillä.
Riko muutti Pariisiin kymmenisen vuotta sitten. Hänellä oli siellä kaksisin eri trioa, joiden kanssa hän esiintyi Ranskassa.
– Rikon muutettua Pariisiin asumaan yhteiset esiintymiset vähenivät ja välillä oli muutamia vuosia, ettemme soittaneet ollenkaan, sillä Rikolla oli omat kokoonpanonsa Ranskassa. Hän levytti ja teki keikkaa siellä esiintyen myös kahdesti Japanissa ranskalaiskokoonpanojensa kanssa. Nyt yhteistyö on kuitenkin jatkunut minun ja Tapanin kanssa entistä tiiviimpänä.
– Tilanne on kääntynyt tällä hetkellä toisin päin. Rikolla ei tällä hetkellä ole Ranskassa omaa kokoonpanoa ja meidän muodostama trio on nyt ainoa bändi, missä hän soittaa nykyään. Olemme esiintyneet Suomessa tehden muutaman konsertin kiertueita. Loppuvuodesta 2013 teimme myös onnistuneen konserttimatkan Japaniin. On vähän sattuma, että meille syntyi tämä kuuden keikan kiertue nyt toukokuussa Suomessa, se olisi voinut olla myös Ranskassa.
Suunnitelmia on tehty myös jatkoesiintymisistä Japanissa ja uusi äänitekin on tekeillä.
– Olemme kehittelemässä uutta matkaa Japaniin, mutta tällaisten keikkojen yhdistäminen ei tapahdu käden käänteessä. Jokaisella on omat projektit ja aikataulutukset asettavat omat haasteensa. Uutta omaa ohjelmasisältöä on jo osittain valmiina sävellettynä ja esitämme tässäkin konsertissa osan siitä.
– Sen lisäksi ohjelmistossa on jazzklassikkoja, Coltranea, Colemania, Coreaa ja Carla Bleytä, joita esitämme omina sovituksina. Valmista äänitettä on myös jo osittain taltioitu ja tällä kiertueella äänitämme suoraan Salossa ja Kemiössä soitettavat konsertit. Näiden äänitysten pohjalta on tarkoitus tuottaa live-levy.
Yhtyeen basisti Tapani Varis toimi samalla konsertin juontajana esitellen kaikki soitettavat kappaleet. Varis tunnetaan monipuolisena muusikkona, jonka soitinerikoisuuksiin kuuluu mm. munniharppu sekä huilu ja kitara. Tässä triokokoonpanossa hän soittaa kuitenkin ainoastaan kontrabassoa.
Aloituksena kuultiin John Coltrane -klassikko, After the Rain. Siitä jatkettiin Joutsenon sävellyksellä The Mirror Dream. Sen jälkeen soi Ornette Colemanin War Orphans aivan uskomattoman hienosti ja kauniisti.
Varis sanoi ”sortuneensa” seuraamaan Netflixin välittämiä elokuvia ja sarjoja kuten Breaking Bad, missä oli kokonainen jakso nimeltään Handful of Nothing. Tästä innostuneena hän teki samannimisen kappaleen. ”Kourallinen ei mitään” olikin todella jotain, hieno basson virittämä intro-osuus kumisi tiukkaa rytmiä ja kokonaisuutenaan siitä syntyi aivan erinomaisesti sykkivä, rento ja lennokas kappale. Se oli todella siistin aistikas esitys, mikä jäi mieleen. Aika hyvin, kun kappale oli ensi kertaa kokeiltu yhdessä kaksi päivää aikaisemmin.
Lainamateriaalia oli myös Chick Corean Crystal Silence. Sen jälkeen soitettussa Rikon japanilaista ”festivaali tunnelmaa” luotaavassa kappaleessa iloinen kipakan rento juoksutus täydentyi vahvalla klassisella pianotulkinnalla, Tapanin voimakkaalla jousen käytöllä ja Erkin kumisevan rummutuksen täydentäessä nautittavan kokonaisuuden.
Lainakappaleista jatkoa sai Carla Bleyn Ida Lupinon kunniaksi luoma kappale, minkä kuitenkin ilmeisesti esitti ainoastaan Paul Bley levyllään Open, to Love.
Toijan Helenan synnystä Tapani kertoi sen verran, ettei sitä pidä sekoittaa Troyaan. ”Ne ovat sukulaiskaupunkeja ehkä, vaikka Toija ei olekaan mikään kaupunki, vaan se on osa Kiskon liikekeskusta, missä minulla oli treenikämppä.”
Viimeisen kappaleen alussa Tapani ”heitti” kysymyksen kenen säveltämä ja esittämä on kappale Fingers in the Wind. Se ei käynyt loppujen lopuksi ilmi, mutta näin jälkeenpäin tarkistettaessa se taitaa olla Roland Kirkin sävellys ja esitys.
Trion jäsenten omasta sävellystuotannosta ja muutamista jazzin huippunimien lainakappaleista koostunut konsertti liikahti eteenpäin selkeiden yhtenäisten linjausten kautta. Rentouttavan raikkaasti, rakenteellisesti puhtaan soinnukkaasti ja erinomaisen rytmisesti hyvin yhteen hioutunut kolmikko sai aikaan yllättävän hienostuneen konserttielämyksen. Aimo annos kokeellista raastavampaa ja rosoisempaa tulkintaa sekoittui vaikuttavaan kokonaistulkintaan ja piti yllä jänteistä särmää.
Freejazz -veteraani Erkki Joutsenon rummutuksessa on sitä uhkuvaa jytinää, mikä ei syntynyt kovana paukkeena, vaan matalana kumisevana ja uhmakkaana, vaistonvaraisesti lähenevänä pelottavana jylinänä. Tunne on kuin narisevaa veräjänportitta avattaisiin hiljalleen kalman kalisevalle luurangolle, mistä hulluus ja sekopäisyys päästetään valloilleen.
Esitys eteni kurinalaisesti ja kohisten eteenpäin kuin vuolaan virran viemänä. Rikon selväpiirteiseen kerronnalliseen sointukuvioon aika ajoin yhtyneet järjestäytymättömät äänet muodostivat monipolvisen leijailevan äänikentän. Kauniit balladitulkinnat saivat oman muotonsa karkeampien äänikuvioiden muodostamasta epäsovinnaisesta taustasta. Siinä yhdistyi merkillisen hienoa monimuotoisuutta ja yllätyksellisyyttä.
Konsertti oli osoitus kolmikon näyttävästä osaamisesta ja taitavasta yhteispelistä. Kokonaisuus oli kaiken kaikkiaan erinomaisen viihdyttävä. Yleisön vaatiessa hurjasti lisää trio päätti konsertin Rikon vanhemmasta tuotannosta soitettuun kappaleeseen Darkmoon Blue.
Porin kaupunginkirjaston kokoustila, tiistai 12.05.2015
Validi Karkia -klubi: klo 19.00
Riko Goto Trio (Japani/Suomi)
Riko Goto, piano, Tapani Varis, kontrabasso, Erkki Joutseno, rummut
