Korona-ajan kummajainen leimahti täyteen liekkiinsä perjantaina 29.1.2021 Pieksäen kulttuurikeskus Poleenissa, kun Ilmiliekki Quartet teki tämän vuoden ensimmäisen livekeikkansa. Sinänsö harvinaisen, sillä tämä keikka oli yksittäinen pistokeikka, Pieksämäen kulttuuritoimi halusi tarjoilla hienon nautinnon koronarajoitusten mukaiselle 20 henkilölle. Vaikka lipun hinta oli kutakuinkin kaksinkertainen normaaliin verrattuna, tuo parikymmenpäinen yleisö sai kuullakseen upean konsertin, joka sisälsi pelkästään yhtyeen uusimman levyn kappaleita.
Ilmiliekki tuli tavallaan suoraan uuden levyn studioäänityksistä ja siksipä monella illan aikana esitetyllä kappaleella ei ollut vielä edes nimeä. Mutta eipä nimettömyys haitannut mitään, sillä yhtyeen jäsenten säveltämä kappalekirjo oli erinomaisen laaja ja maittava. Liikuttiin herkän kauniista ja rauhaisista melodioista väkevään rytmikkäisiin sävelkuviin. Ja yleisö tykkäsi kuulemastaan.
Verneri Pohjolan trumpetointi oli sitä sielukasta ja vahvaa osaamista, jota häneltä on totuttu kuulemaan. Nyt trumpetti soi erinomaisen vapautuneesti ja tunnetta tihkuen. Reilun parin kuukauden livekontaktin puuttuminen purkautui nautinnollisen positiivisena.
Basisti Antti Lötjösen basson sydän sykki lämpimän voimallisena. Yhtälailla yhtyesoitossa kuin sooloissakin. Tuttua ja turvallista tummaa kosketusta.
Rumpali Olavi Louhivuoren rumpalointi koosstui tuttuun tapaan monitahokkuudesta. Vispilät, kapulat ja kädet hamusivat rumpukalvoilta ja pelleilta ensiluokkaisen monipuolista tavaraa. Olavin soittokoreografia on aina lukusinänsä, kasvojen ilmettä myöten. Hienoa.
Pianisti Tuomo Prättälä on liikkunut viime vuodet enemmälti jazzin ulkopuolisissa sävelpiireissä. Nyt hän kertoi keskittyvänsä enemmän taas jazziin. Ja se on todella mahtavaa, sillä hänen soittonsa oli upeaa kuultavaa. Erinomaisen soljuvat juoksutukset ja koko koskettimistan käyttö saivat mustavalkiot soimaan huumaavasti. Eikä kokonaisuutta häirinnyt, vaikka hän hääräsi välillä konehuoneen puolella. Ainoa (yleinen) vika yleisön kannalta oli se, että hän istui fllygelin edessä selkä täysin yleisöön päin.
Itselläni on vierähtänyt jokunen tovi, kun viimeksi olin kuullut Ilmiliekkiä livenä. Huomasin, että se on ollut suuri tappio jazznautinnon puolella. Todellakin, sillä niin nautittava ja ammatillisesti huippu, oli Poleenin konsertti. Myös muun yleisön mielestä.
Käykää ihmeessä kuuntelemassa, jos suinkin vain mahdollista. Ja ostakaa yhtyeen uusi levy, kun se tulee jokusen ajastajan jälkeen myyntiin. Näin saatte tekin annoksen hyvää suomalaista huippujazzia kuullaksenne.
PS.
Poleenin konsertti on hyvä esimerkki muillekin maamme kulttuurilaitoksille siitä, ettei livejazzia ja muita kulttuurielämyksiä pidä koronen takia kokonaan lopettaa. Vaikka lipputulot jäävät väkisinkin olemattomiksi, niin määrärahojen kohtuupienellä sijoituksella voidaan tarjoilla pienellekin yleisölle herkkuja, joista kasvaa tulevaisuus.
