Veikko Hakkarainen Plonk Music Trio tarjosi 29.10 Malmitalolla Thelonious Monkin ystäville mainion kattauksen sekä tunnettuja että harvemmin soitettuja sävellyksiä. Reilu puolisalillista Monk-faneja saivat juontojen välissä napakoita tietoiskuja kappaleiden taustoista ja bepopin voimahahmon uran vaiheista. Veka Hakkarainen hallitsee suvereenisti niin oppi-isänsä historian kuin pianotyylin.
Trio; piano, basso ja rummut oli ihanteellinen kokonpano illan ohjelmistolle. Varsinkin, kun siinä soittivat Vekan pitkäaikaiset yhteistyökumppanit Jorma Katrama ja Rami Eskelinen.
Kolmikko lukee toistensa ajatukset, sanoja ei tarvita. Monkin kulmikas ja riitasointujakin sisältävä musiikki soi nautittavan kuulaana Malmitalon hyvässä akustiikassa. Myös äänimiehet olivat onnistuneet tekniikkansa virityksissä nappiin.
Thelonious Monkin levytyshistoria alkaa vuodesta 1941, jolloin äänitettiin Minton´s Playhousessa uutta musiikkia, bebopia. Se oli vastapaino 1930-luvun swingtanssimusiikille ja myös musiikin vallankumous, joka johti moderniin musiikkiin.
Mintonin historiaan liittyvät kiinteästi Monkin lisäksi mm. Kenny Clarke, Charlie Christian, Charlie Parker ja Dizzy Gillespie. Näihin aikoihin Monk muodosti omintakeisen ja selvästi erottuvan tavan soinnuttaa kappaleet ja siitä tuli olennainen osa bebopin kehitystä. Mintonin perusti tenoristi Henry Minton 1938. Mintonissa pidettiin säännöllisiä jameja, joilla oli suuri merkitys bebopin kehityksessä. Mintonin house bandin muodostivat Monk piano, Joe Guy, trumpetti, Nick Fenton, basso ja Kenny Clarke, rummut.
Monk aloitti orkesterinjohtajana levytykset vasta lokakuussa 1947 täytettyään 30 vuotta. Siitä alkoi yli kaksikymmentä vuotta jatkunut ura, jonka aikana Monk joko studiossa tai live-äänityksinä soitti 325 versiota omista sävellyksistään.
Monkilla on yhteensä 70 sävellystä. Sen lisäksi hän levytti tulkintoja myös muiden sävellyksistä, mm. yhden LP:n Duke Ellingtonin musiikkia. Levytykset loppuivat vuonna 1971 Black Lion-levymerkillä, jolle äänitettiin mm. Japanin konsertti.
Veka Hakkarainen oli valinnut Malmitalon konsertin ohjelmistoon kaksi sävellystä 1940-luvulta, `Round Midnight vuodelta 1944 ja Monk´s Mood vuodelta 1946. Monkin 1950-luvun tuotannosta ohjelmistossa oli kolme kappaletta, Shuffle Boil, Pannonica ja Coming on the Hudson.
Ohjelmiston loput neljä sävellystä olivat 1962 levytyksistä, Bye-Ya, Work, Light Blue ja Evidence, jonka Monk levytti peräti 16 kertaa. Se oli myös Art Blakeyn Jazz Messengersin ohjelmistossa Suomen vierailulla 1960-luvulla, Monk pianossa.
Thelonious Sphere Monk kuoli vuonna 1982 ja hänet on haudattu Saint John the Divine-katedraalin hautausmaalle monien jazzmuusikoiden tapaan. Uusgoottilaistyylinen Cathedral Saint John the Divine on maailman neljänneksi suurin kristillinen kirkkorakennus.
Se sijaitsee Manhattanilla Harlemissa Morningside Heightsissä. New Yorkin bussien Harlemin kiertoajelu pysähtyy myös katedraalin kohdalla. Siinä voi jäädä pois ja jatkaa seuraavalla bussilla. Matkan varrella on myös Guggenheimin taidemuseo.
Veikko Hakkarainen Plonk Music Trio Jazz´n Jam 29.10.2017 Malmitalo
Kokoonpano: Veikko Hakkarainen – piano ja juonto, Jorma Katrama – basso ja Rami Eskelinen – rummut.
Monkin kuva: Wikipedia
P.S.
Veikko Hakkarainen soittaa perinteisempää jazzia Suomalaisen klubin matineakonsertissa ti 14.11. klo 15.00-16.00.
Mielenkiintoinen on myös Koko-teatterin konsertti keskiviikkona 29.11. klo 19.00. Siinä orkesterina on yhdistelmä, jossa on perinteinen saksofoni/piano-kvartetti ja siihen lisättynä jousikvartetti. Konsertissa julkistetaan myös kaksi uutta jazzlegendaa.
Musiikkiarkisto on ottanut tehtäväkseen valita vuosittain kaksi jazzlegendaa. Imatran Big Band-festivaali teki sitä 14 vuotta ja se loppui festivaalin myötä 2014.
