TEKSTI Jyri Ojala
Riikka Keräsen Quartetin musiikissa oli selvät sävelet, mutta lyriikoissa piili riskinsä. Konsertit Joensuun konservatorion pienessä salissa Suomen Jazzliiton syyskauden kiertueellaan aloittanut Riikka Keränen Quartet taisi saada lämpimästä syyssäästä osansa, kun konservatorion pieneen saliin saapui vain muutama kourallinen kuulijoita. Luonto kutsui.
Toisaalta ammattimuusikoiden etiikkaan kuuluu, että kuulijoita arvostetaan yhtä lailla, olipa heitä paljon tai vähän. Joskus on jopa ollut aistittavissa, että niukka yleisömäärä saa esiintyjät vain sisuuntumaan ja esiintymään sitäkin suuremmalla intohimolla.
Joka tapauksessa hienosti soi Keräsen kvartetin aloitus. Kuultiin yhtyeenjohtajan säveltämä There is, joka löytyy myös yhtyeen puolentoista vuoden takaiselta debyyttilevyltä A Vision of a Garden. Keräsen jazzlaulu välittyi tyylikkäänä, jolla tarkoitan tässä yhteydessä esimerkiksi konstailematonta ja kosiskelematonta otetta.
Siis selvät ja sujuvat sävelet. Lisäksi pianisti Juho Valjakan raikkaan ilmava mutta samalla tarkasti artikuloitu kosketus herätti heti innostuneen huomioni.
Rannikon charmantti saundi ihastutti vain enemmän, kun esitys eteni toisena soineen Little Mermaid I:n ja seuranneen For All We Know -standardin väliseen maastoon. Otteissa oli jotain vesipisaramaisen läpikuultavaa ja kaunista yhdistettynä jo mainitsemiini hyveisiin. Olin aistivinani jopa omanlaistaan, tunnistettavaa tyyliä.
Tosiaan oman tuotannon ohessa kuultiin myös tasokkaita lainakappeleita. Oli ansioitunutta, että Keränen ei aina tyytynyt alkuperäisiin sanoihin vaan tarvittaessa käänsi ja väänsi ne kokonaan uusiksi. Näin ollen For All We Know esitettiin nyt nimellä Tän hetken vain. Erinomaista!
Materiaalia oli haalittu myös muualta kuin varsinaisesta jazzista, ja aikoinaan esimerkiksi Joan Baezin tunnetuksi tekemä traditionaali Silver Dagger soi RKQ:n toimesta sinänsä onnistuneesti. Kuitenkaan mitään erityistä lisäarvoa en huomannut jatsillisemman otteen tuovan.
Konsertin musiikin painottuessa A Vision of a Garden -materiaaliin esitettiin tuoreempaakin otantaa tuotannosta. Soitannollisesti pysyteltiin jotakuinkin samoilla post-bopin taajuuksilla kuin aiemmin, mutta lyriikoiden puolesta oli Keränen ottanut omaan makuuni melkoista riskiä.
Konsertin keskivaiheilla sain siis pikkuisen kiemurrella tuolissani, kun laulujen aiheet liikuskelivat milloin avaruudellisilla aloilla, milloin Kamerunista kertoen. Viimeksi mainittu pohjasi musiikillisesti Keräsen Lontoossa kokemaan, mutta haali Kamerunista kertovaa sanastoaan lähinnä googlettamiseen perustuen.
Sävellykset välittyivät enimmäkseen hillityn miellyttävinä. Tällöin oli oivallista, että esimerkiksi kontrabasson Jori Huhtala ja rumpujen Anssi Tirkkonen kykenivät nostamaan soittonsa kierroksia kuin salamana ja kuin ukkosmaiseksi myräkäksi. Erityisesti konsertin loppupuoli oli paikoin armottoman svengaavaa kuunneltavaa.
Siitä huolimatta olisin hieman karsinut nyt kuultua ohjelmaa. Pienen salin kliinisissä olosuhteissa alkoi puuduttamaan siinä tunnin ja vartin kohdalla, varsinkin kun mitään erityisen uutta tai painokasta ei mielestäni enää ollut tarjolla.
Riikka Keränen Quartet Suomen Jazzliiton kiertueella Joensuun Konservatoriossa 9.9.2023
Laulaja-säveltäjä Riikka Keränen, pianisti Juho Valjakka, basisti Jori Huhtala ja rumpali Anssi Tirkkonen.
