Toukokuun loppupuolen ilta. Lämpömittarissa noin +6 celsiusta ja vettä tulee taivaalta. Ulos kun katsoo, vaikuttaa aivan syksyltä. Onneksi sentään sisällä on lämmin, ja hellettä pukkaa. Liekö sitten Sakari Kukon uuden kokoonpanon nimi loppujen lopuksi Helle, se jäi epäselväksi klubi-isännän sekavan alkupuheen jäljiltä. Mutta ainakin Kukko kumppaneineen tarjosi miellyttävää afrikkalaista lämpöä senegalilaisten soittokumppaniensa myötävaikutuksella.
Länsi-Afrikan rytmit lähtivät vauhdilla käyntiin Kukon svengaavalla kosketinsoitinintrolla, ja hetkeä myöhemmin Ndioba Gueye räväytti sellaisen sähköbassosoolon ettei paremmasta väliä. Melkoiseksi virtuoosiksi osoittautunut Gueye piti koko setin ajan rehevää svengiä yllä rumpali Ousseynou M’Bayen komppiparina. Nämä kaksi miestä takasivat tanakat ja hyvin kulkevat afrobeat-kompit muiden muusikoiden ja koko esityksen tueksi.
Mika Mylläriä ei ole viime aikoina pahemmin kuultu juuri missään, senegalilaisen musiikin parissa vielä vähemmän. Hyvin hän kuitenkin oli sisäistänyt länsiafrikkalaisen rytmiikan ja muut sikäläiset kuviot ja tarjoili teemojen lisäksi vereviä sooloja trumpetillaan.
Illan ehdottomasti parhaat makupalat tarjoili kuitenkin Meissa Niang. Djembe-rumpuineen hän vahvisti vielä lisää Gueyen ja M’Bayen ilotulitusmaisen värikästä ja vauhdikasta meininkiä ylläpitävää rytmiosastoa. Niangilla on kerrassaan upea lauluääni sekä ääniala ja lisäksi hän tuntee ja hallitsee perinpohjin senegalilaisen vokaalitradition eri muodot. Hänen voimallinen ja vivahdeikas laulunsa ei varmastikaan jättänyt yhtäkään yleisön joukossa ollutta kuulijaa kylmäksi.
Vauhdikkaan ja hedelmällisen musiikki-illan primus motorina toimi tietysti Kainuusta lähtöisin oleva, mutta jo vuosikaudet ainakin puoliksi senegalilaistunut, nykyisin Espoossa asuva Sakari Kukko. Hän oli koonnut ja sovittanut illan ohjelmiston, jossa länsiafrikkalaisten sävellysten ohella kuultiin myös – yllätys yllätys – pari Selim Palmgrenin sävelaarteistosta kaivettua kappaletta. Kuinka ollakaan nekin saivat sellaiset senegalilaiset tulkinnat, että tuskinpa Palmgren olisi omia tuotoksiaan tuntenut. Kukko keskittyi lavalla bändinsä ohjaamiseen ja kosketinsoitinten käsittelyyn. Sinänsä vahinko, ettei tätä monien puhaltimien mainiota taituria kuultu kuin vain aivan lyhyesti sopraanosaksofonin kanssa. Hyvistä kosketinsoitinsooloista huolimatta.
Rytmihäiriöklubi, Juttutupa 28.5.2014, Helsinki
Sakari Kukko, koskettimet ja sopraanosaksofoni; Mika Mylläri, trumpetti; Ndioba Gueye, basso; Meissa Niang, djembe ja laulu; Ousseynou M’Baye, rummut.
