Perjantai-iltana 10.2. Turussa Café Tiljanin tiloihin saapunut salin täyteinen yleisö pääsi nauttimaan erikoisien soittimien kautta luotua ja monia eri tyylisuuntia yhdistävästä, lauletusta musiikkielämystä. Laulaja Mia Simanaisen johtama Quartet Ajaton on yhtye, missä barokkimusiikin aikakauden viola da gamba, argentiinalaiselle tangolle tyypillinen bandoneon ja yhdysvaltalaisen Robert Moogin 1960- ja 1970-lukujen taitteessa kehittämä Moog-syntetisaattori hakevat tukea toisistaan ja saavat aikaiseksi omintakeisen musiikillisen kokonaispaketin.
Vuonna 2013 kasatun yhtyeen laulaja ja perustaja Mia Simanainen totesi alkusanoissaan olevansa iloinen siitä, että Quartet Ajaton on päässyt konsertoimaan ensimmäistä kertaa Turkuun vieläpä tässä Flame Jazz -sarjassa, vaikka yhtye ei olekaan perinteinen jazzbändi.
Yhtye aloitti 1800-luvulla eläneen amerikkalaisen runoilijan Emily Dickinsonin runoon tehdyllä kappaleella The Day Grew Small. Siitä esitys jatkui Mian itse kirjoittamaan runoon sävelletyllä ja sovitetulla kappaleella Sinisiipi. Sitten matka jatkui armenialaisittain tanssahdellen rytmikkäästi. Kun kerran yhtyeessä oli viola da gamba, niin siihen sopi mainiosti väliin yksi luuttulaulukin, The Self-Banished.
Kari Ikosen yhtyeelle sovittama perinteinen jazzstandardikappale Duke Ellingtonin sentimentaalisen hidas A Prelude To A Kiss. If you hear a song in blue, like a flower crying for the dew that was my heart serenading you……. Kappaleessa Mikko Perkolan 7-kielinen viola da gamba ja tango nuevo-spesialisti Henrik Sandåsin bandoneon soivat vaikuttavan surumielisesti.
Karin sovitukset ja myös sävellykset ovat vähän tuollaisia velmuja, sanoi Mia. Niin kyllä, olihan kappaleen esitys poikkeava ainakin Ella Fitzgeraldin versioon verrattuna, vaikka sanat olivatkin samat.
Seuraavaksi kuultiinkin Karin tätä yhtyettä varten kirjoittama sävellys, missä tekstinä oli Lauri Viidan runo, Joko On Kärpänen Tapettu, mikä kääntyi raikkaan energisesti englanniksi Has The Fly Been Killed Yet?, Ikosen käskyttäessä Moog-syntetisaattoriaan maukkaan tehokkaasti. Kiusanhenki saatiinkin sitten tapettua Mian mukanaan tuomalla kärpäslätkällä.
Lopussa kuultiin vielä argentiinalaisia säveliä. Suomeksi käännetty Alfonsina ja Meri tunnetaan Anneli Saariston laulamana ja ilmeisesti hänen levytyksensä on ainoa suomeksi kuultu. Kappale on tehty argentiinalaisen runoilijan Alfonsina Stornin muistolle. Se alkoi huikealla Henrikin bandoneonin palkeiden äärimittoihin ulottuvalla pitkillä sylimitan ylittävillä venytyksillä ilman ryöpsähdellessä jymisevän matalana suhinana ilmoille kuin tuulen viuhuva suihke kaislikossa. Karin lisätessä bandoneonin huokauksiin Moogin tuskaisen vaikeroivaa ulinaa äänien vaikuttava tunnelma kiihtyi ja nousi kattoon. Tuntui siltä kuin olisi avaruusaluksessa kaiken ulottuvuuden ulkopuolella.
Esitys loppui Helvi Juvosen runotekstiin Elokuun Yö sovitettuna englanninkielisenä versiona laulettuun kappaleeseen August Night, missä Kari päästi Moogin valloilleen mahtavalla soolollaan. Ylimääräinen kappalekin löytyi vielä lopetukseksi, Mikko Perkolan sävellys Fado De Moskou.
Quartet Ajaton yhdisteli esityksessään runouden kautta kansanmusiikkia armenialaiseen kansanperinteeseen, fadoon ja jazziin. Yhtye haki jopa musiikillisia äärirajoja eläväisen kokeilevan musiikin kautta luontevalla ja ennakkoluulottomalla tavalla. Eri aikakaudet ja tyylilajit pyörähtelivät esityksen aikana sopuisasti toisiaan täydentäen.
Osa konsertissa esitetyistä kappaleista löytyy taltioituna yhtyeen viime syksynä julkaisemalla Elixir Lp-levyllä ja erikoisella ajattomalla numeroidulla koivuvanerisella WD-puulevyllä, missä on levyn tiedot ikään kuin CD-kansissa ja siinä on takana latauskoodi. ”Toki sitä sopii koettaa soittaa, jos sattuu olemaan kotona puulevysoitin”, totesi Mia.
Café Tiljan, Åbo Svenska Teater, perjantai 10.2.2017
klo 22.00 Flame Jazz: Quartet Ajaton (Mia Simanainen, laulu, Mikko Perkola, viola da gamba, Henrik Sandås, bandoneon ja Kari Ikonen, Moog-syntetisaattori)
