Hillitön groove hallitsi Kerava jazzin perjantai-iltaa Keuda-talon Keravasalissa, kun Stadin Stuff-kvartetti teki äkkirynnäkön stadin ulkopuolelle. Pianisti Iiro Rantalan ja kitaristi Varre Vartiaisen luonnostelema Stadin Stuff-kvartetti on alkuvuonna keikkaillut lähinnä pääkaupungissa ja lähestyy nyt muuta Suomea – toivottavasti laajemminkin. Stadin Stuffin musiikki on riemukas kooste rytmibluesia, jazzia, gospelia ja soulia. Stadin Stuffin kaksi muuta jäsentä ovat basisti Maria Lamminen ja rumpali Roni Vartiainen (Varren poika). Yllättävän konseptin taustalla on Vartiaisen tuntema kunnioitus amerikkalaista esikuvaansa, rumpali Steve Gaddia kohtaan.
Alkuperäinen Amerikan Stuff oli New Yorkissa 1970-luvun lopussa ja 80-luvun alussa vaikuttanut huippumuusikoiden funkjazz-jamikokoonpano, joka kehitti kuin huomaamatta kokonaan oman tyylinsä. Lähinnä lauluina tunnettujen sävelmien instrumentaaliesitykset toimivat repertoaarissa aivan satumaisen hienosti. Stuffin tunnettuja ja suosittuja biisejä olivat mm. Want some of this, My Sweetness, Foot ja Love of mine.
Stadin Stuff on siis kunnianosoitus kahdelle yhtyeelle, Stuff ja Steve Gadd Gang. Molemmissa yhtyeissä vaikuttaneet pianisti Richard Tee, rumpali Steve Gadd ja kitaristi Cornell Dupree loivat persoonallisen ja helposti tunnistettavan soundin. Bändin riveissä on vaikuttanut myös kitaristi Eric Gale. Fundamentaalinen rhythm & blues -syke muodostaa musiikin tiukan kulmakiven, minkä varaan rakentuu gospelmelodiikka – ja sen maallinen versio, soul.
Stadin Stuff oli uskomattoman hyvin tarttunut esikuvansa svengin täyteisyyteen ja ylläpitivät riehakasta groovea koko illan. Rantalan sanoin ihannetta on seurattu “tarkasti ja pieteetillä.” Tätä ei käynyt epäileminen.
Osaa jenkkihiteistä kuultiin Keravallakin. Lisäksi varsinaisen jazzgenren ulkopuolelta otetut säveltäjänimet, kuten Stephen Stills ja Paul Simon toimivat tässä konseptissa vakuuttavalla tavalla – nimenomaan Simonin Still crazy after all these years ei milloinkaan ole kuulostanut jazzimmalta kuin nyt.
Iiro Rantala myönsi Stadin Stuffin musisoinnin gospelintensiivisyyden – jopa siinä määrin, että hän arveli tämän konsertin hyvinkin korvaavan pari kirkossakäyntiä. Tavallisen tapakristityn osalta kiistatta paljon enemmänkin, ja tällaisen gospelsanoman torjujista taas ei tarvitse välittää, koska he eivät ole enää pelastettavissa millään keinoin. Rantala lisäksi ehdotti yleisölle kansanliikettä keravalaissyntyisen Varre Vartiaisen patsashankkeen edistämiseksi, mitä ilman muuta voidaan tukea.
Rantalan ja Varre Vartiaisen soolonumeroiden ohella illan maukkaita huippuhetkiä tarjosi Rantalan ja Roni Vartiaisen duettotyöskentely. Rantalan vahva, suorastaan hakkaava vasen käsi soitti menevää bassokomppia ja rumpali kuljetti rytmiä tehokkaasti, bassorummun suorien ykkösten varassa eteenpäin rullaava svengi oli taattu.
Esitystapa vaatii tietenkin miksaajan täyden tuen onnistuakseen ja lopputulos oli erinomainen. Muutenkin pidin Roni Vartiaisen täsmällisestä lyönnistä, millä hän piti pidäkkeettömän tuntuisen driven ovelasti hallussa koko illan.
Kontrabasso sinänsä sopi mainiosti yhtyeen tyyliin, jos kohta kappalevalinnassa olisi voinut noudattaa hiukan toisenlaista strategiaa. Esimerkiksi soullegenda Otis Reddingin I can’t turn you loose olisi oikeastaan vaatinut Maria Lammiselta slap-tekniikalla soitetun bassokitaran taustaksi. Varre Vartiaisen kitaralla esittämät puhallinsektion kuviot jäivät biisissä ehkä hieman pliisuiksi, koska ylöspäin moduloiva fraasi soitettiin yhtenään samana. Mutta nämä ovat pieniä momentteja isossa virrassa, joka oli kerrassaan kuohuvaa ja mukaansa ottavaa.
Stadilaiset eivät ilmeisesti ole vielä levyttäneet, mutta ainakin Sometimes Bubba gets down löytyy netistä ja antaa hyvän kuvan yhtyeen ideasta ja tyylisuunnasta. Rantalan ja Vartiaisen kepeätä improvisaatioirrottelua seuratessa kuulija tulee väkisinkin hyvälle mielelle. Hienoa myös, että mukaan on otettu kaksi nousevan polven muusikkolahjakkuutta. Rantala kiitteli tiimiään ja varsinkin taitavaa miksausta ja valaistusta.
Kerava jazz perjantaina 2.9.2022, Keuda-talon Keravasali
Iiro Rantala, piano
Varre Vartiainen, sähkökitara
Roni Vartiainen, rummut
Maria Lamminen, kontrabasso, bassokitara
Jussi Kaatrasalo, valot
Mika Hakkarainen, miksaus
