Miekkaniemen Bed & Breakfast on pieni ja melko vaatimaton hotelli Viitasaaren keskustan tuntumassa. Talossa on jo pitkään järjestetty blues-, jazz- ja folk-iltoja, keskiviikon yhtye oli Frim-Fram. Duon muodostavat saksofonisti/laulaja Sirpa Suomalainen ja kitaristi/laulaja Juki Välipakka. Yhtyeen repertoaari koostuu perinteisestä jazzbluesista, rhythm ‘n bluesista, delta-bluesista ja jazzstandardeista, jotka on sovitettu pienen yhtyeen suoritustapaan, perinteitä kunnioittaen.
Tämä oli ensikosketukseni yhtyeeseen, muttei varmasti jää viimeiseksi. Klassikot heräsivät uudella tavalla henkiin; Frim-Framilla on taitoa ja selvästi arvostelukykyä ja myös kehittynyt maku. Kaikkea voidaan sovittaa minimalistiseen konseptiin, ja samalla lookiin soivasti: Sidney Bechetin ”Petite Fleur”, Cole Porterin I’ve got you under my skin (Frank Sinatran ”signeerauslaulu”), Louis Jordanin omintakeinen kieliharjoittelu (Is you is or is you ain’t my baby) ja Little Walterin bluesharppu (Just your fool) – vain muutamia kohokohtia mainiten.
Eniten pidin blues- ja jazzballadeista, joilla Jukin miehekäs ja tumma ääni pääsi parhaiten oikeuksiinsa; St. Louis Blues, Key to the Highway, Flip, Flop & Fly ja Riding Blues. Encorena kuultu Louis Priman Buena Sera, Signorina poikkesi jossain määrin setin yleislinjasta. Ehkä jotkut, lähinnä big band-esityksinä tunnetut numerot olivat hieman vaikeammin sulavia näin pienellä instrumentaatiolla. Laululista oli laaja ja esitykset pysyivät kohtuumittaisina säilyttäen näin mielenkiintonsa ja elävyytensä.
Juki pudotteli illan pääasiassa Schecterin akustisella orkesterikitaralla, jossa on erittäin miellyttävä soundi varsinkin balladeihin ja romanttisiin lauluihin. Vauhtinumeroihin ja bluesiin sopisi ehkä paremmin Fender Telecaster, jonka särösoundi ja hypnoottinen syke puraisi kerrassaan Muddy Watersin Rollin’ and tumblin’ -klassikolla.
“Well, if the river was whiskey, and I was a divin’ duck,
Well, if the river was whiskey, and I was a divin’ duck,
Well, I would dive to the bottom, never would I come up”.
Juki Välipakka on valittu Jazzrytmien kriitikkoäänestyksessä jo yhdeksän kertaa Suomen parhaaksi miesjazzlaulajaksi, ja hän on saanut lehdistöltä kiittävää kritiikkiä mm. esiintymisistään mm. Ad Lib Quintet:in, Heikki Sarmannon ja The Great Helsinki Swing Big Band:in kanssa.
Soundissa salaisuus
Pienestä koostaan huolimatta Frim-Fram loihtii monisäikeisen soinnin. Pienikokoinen PA-laitteisto lavalla tuo pieneenkin klubisessioon äänitilavuutta ja syvyyttä mm. kevyen kaikuefektin avulla. Monet bändit luottavat liikaa pelkkien perusvahvistimien käyttöön, jolloin sointi herkästi puuroutuu. Juki oli lisännyt soitinarsenaaliin mainion ”stomp-boxin” – eli ”polkurumpu”, jollaista myös Ismo Haavisto mallikelpoisesti soveltaa musiikkiinsa. Huuliharpun simultaanisoitto telineeltä kävi harjaantuneesti, vaikka tällöin joutuu tekemään kompromisseja mm. nuottien taivutusten suhteen.
Sirpa Suomalainen on myös monipuolinen muusikko, jonka instrumentteja ovat tenori -ja alttosaksofonit, huilu ja alttohuilu. Miekkaniemessä hän keskittyi tenoriin ja lauloi tarttuvia stemmoja Jukin kanssa, joka on myös hänen aviomiehensä. Tämä tuo aivan oman, pikantin lisänsä duon esitykseen; rentoa yhdessäoloa, lempeää huulenheittoa ja hyväntahtoista huumoria. Tenorifillit olivat myös mainio rytminen ja sävelmällinen elementti yhteisessä tuotoksessa.
Louis Jordanin jump blues Caldonia on jäänyt historiaan lähinnä isojen orkesterien versiona, mutta hyvin se kulki kahdenkin muusikon voimin. Roots-musisoinnin lisäksi Sirpa Suomalainen on freelancemuusikkona soittanut myös hyvin erilaisten kokoonpanojen kanssa, mm. musikaaleissa. Hän on soittanut myös The Great Helsinki Big Band:in riveissä.
Musiikkinäytteitä Frim-Fram -duosta sekä videoita
Frim-Fram Duo Viitasaaren Miekkaniemessä keskiviikkona 23.7.
Sirpa Suomalainen, saksofoni, laulu; Juki Välipakka, kitarat, huuliharppu, stomp-box, laulu.
