Nuorista musiikinharrastajista ja -opiskelijoista aina joku on saanut jazzkipinän ja tartuttanut kiinnostuksen kaveripiiriinsä. Vaasan Kuula-opistossa klassista pianoa opiskelevalle Elias Airaksiselle kävi juuri näin. Hän kiinnostui jazzista jo ennen teini-ikäänsä kuultuaan kerran autoradiosta Lenni-Kalle Taipaleen soittoa
Viime syksynä Airaksisen kokoama yhtye Fitful Five hämmästytti ensi kerran Pub O’Malleys’in diggarijoukon osaamisellaan ja energisellä soitollaan. Se tilattiin myös heti uudelleen.
Torstaisessa konsertissa ryhmä esiintyii vakiokokoonpanossaan. Elias itse soitti koskettimia, Nico Masar kitaraa, basistina oli Arttu Kuusisto, rumpalina Jere Risla ja vokalistina Laura Luoto.
Viisikko oli suunnitellut “biisilistansa” monipuoliseksi muistaen myös paikalla olleita vakiodinosauruksia. Tutut “Rue Chaptal” (“Tenor madness”), “So what”, “Stolen moments”, “Myrskyluodon Maija” ja jopa jo Glenn Millerin ohjelmistossa ollut “At last” tuoreina tulkintoina palauttivat yhdelle ja toiselle omaan nuoruuteen liityviä muistoja. Nuoremmat tunnistivat taas monet blues- ja funk-kappaleet sekä säveltäjiä Eric Claptonista ja Steve Wonderiin
Fitful Five ei ole tehnyt vielä montakaan jazzkeikkaa, mutta päästyään kunnolla alkuun ja saatuaan balanssin kohdalleen se osoittautui asialle omistautuneeksi ja osaavaksi yhtyeeksi. Elias Airaksisella riittää tekniikkaa ja ideoita, ja hänen soitossaan kuulee Lenni-Kallen vaikutteiden lisäksi niin Bill Evansia kuin Keith Jarrettiakin.
Nico Masarin kitaroinnissa on rokkiperusta, jota on laajentanut tutustuminen B.B. Kingin, Pat Methenyn ja edesmenneen Emily Remlerin soittoon.
Laura Luodon välitön esiintyminen ja vivahteikas soul-saundi oli mieluisaa kuultavaa. Erityisesti jäivät mieleen Claptonin “Layla” ja kiintoisia mausteita saanut “Summertime”. Aretha Franklin on hänellä hyvä esikuva.
– Fitful Five sai yleisöltään lämpimää palautetta. Abiturienttimusikanteille kiitos ja onnea taipaleelle!
