Viitisen vuotta toiminnassa ollut pianisti Tuomas J. Turusen luotsaama Fifth Avenue -viisikko, hyvien ystävien keskinäinen kollektiivinen kokoonpano, teki Jazzliiton ja We Jazzin yhteistyössä järjestämän lähes kaksiviikkoisen kiertueen toukokuun loppupuolella eri puolilla eteläistä Suomea. Kahdeksan keikkaa käsittänyt kiertue päättyi lauantaina 28.5. jazzklubi Monkissa Turussa pidettyyn konserttiin. Taitavista nuorista suomalaista jazzmuusikoista koostuva kvintetti on valinnut oman musiikillisen linjansa New Yorkin 1990-luvun jälkeisestä modernista jazzsoundista.
Yhtyeen musiikin sisällöstä vastaavat pääosin Turunen ja nykyään New Yorkissa vaikuttava Pori Jazzin vuoden artistiksi vuonna 2011 valittu kitaristi Olli Hirvonen. Heidän lisäkseen saksofonisti Ville Vannemaa on ehtinyt käydä New Yorkissa ammentamassa oppia nykyjazzin eri vivahteisiin. Yhtyeen kompissa paketin pitävät tiiviisti kasassa, Erik Lindströmin rahaston stipendin vuonna 2012 saanut, rumpali Mikko Arlin ja viime syksynä debyyttialbuminsa julkaissut vuoden 2014 Turku Jazz artistiksi valittu basisti Teemu Åkerblom. Kaikki ovat jo vankkoja ammattilaisia ja kokemusta on ehtinyt karttua omien yhtyeitten johtamisesta ja mukanaolosta monissa eri kokoonpanoissa.
Monkissa kuulimme Turusen ja Hirvosen sävellyksiä, joista suurin osa oli noin vuosi sitten Groovy Recordsin kautta julkaistulta yhtyeen debyyttilevyltä Tales. Hey There! oli mukavan vauhdikas ja monisävyinen. Toinen Turusen sävellys Uncle J, oli saanut innoituksen tunnetun yhdysvaltalaisen jazzmuusikon Joye Calderazzon työstä sekä pianistina että säveltäjänä. Sen Tuomas aloitti itse pitkähköllä taiteellisella introlla. Ville tarttui siihen tenorillaan soittaen makean soolon ja siirtyi sitten sivummalle Ollin ja Tuomaksen tehdessä matkaa pitkän kaavan mukaan sooloillaan.
Ollin sävellys Push oli paljon hitaampi. Villen puhallettua alttosaksofonilla aloitussoolon Olli tapaili siihen vastauksen kitarallaan. Villen jatkettua sopraanosaksofonilla muut yhtyivät soittoon, johon Teemun sooloili puolestaan jatko-osan.
Toisen setin yhtye aloitti Ollin sävellyksellä One On One. “Jazzharpisti Thoot Thielemans on sanonut, että molli seiska soinnusta löytyy sekä ilo että suru, koska siinä on duuri- ja mollisointu yhdessä.” Tästä ajatuksesta syntyi myös Tuomaksen melko tuore kappale Between A Smile And A Tear. Viimeisenä kuultiin Tuomaksen loppututkintoaan varten säveltämästään teoksesta kappale Arbeit. Yleisön ”vonkuessa” jatko-osaa saatiin vielä kuulla Ollin säveltämän konsertin päättäneen kappaleen Little Mushroom.
Yhtyeen soitto oli täysin kansainvälisen tason täyttävää, raikkaan monimuotoista, missä rytmiset kuviot polveilivat monimuotoisesti ja hyvä mukaansatempaava groove-svengi tempaisi mukaan. Vaikka musiikki ei ollut kovin yllätyksellistä, niin siinä yhdistyi vahva ja puhdas perinnejazzin syvällisyys, tarkka tekninen toteutus ja modernin nykyjazzin kiihkeys ja vapaamuotoisuus. Homma toimi täsmällisesti ja jokainen soittaja oli hyvin mukana ja pystyi myös toteuttamaan omia näkemyksiään.
Fifth Avenue on jouhevasti keskenään kommunikoiva kollektiivi. Kolmenkympin molemmin puolin olevat soittajat antoivat kuulijoille erinomaisen kahden setin näytöksen svengaavan rehevää instrumentaalijazzia.
Jazzklubi Monk, Turku, lauantai 28.5.2016
21.00 Fifth Avenue
