Validi Karkia -klubi tarjosi viime vuonna yhteensä peräti 46 jazzin, rytmimusiikin ja vapaan ilmaisun tanakkaa konserttikokonaisuutta. Vuosi 2017 on alkanut yhtä vakuuttavasti. Tammikuun alkupuolen aloituksena kuultiin The Fungs -yhtyeen improvisoitua musiikillista visiointia ja tukevaa rytmikästä freetä Siberian Dogs -yhtyeen esittämänä.
Matka jatkui eilen värikkäästi, kun Jyrki Laiho oli saanut Poriin juuri uuden levynsä Escape From The Unhappy Society julkaisseen monikansallisen, suomalais-sveitsiläis-islantilaisen, Equally Stupid -kolmikon avaamaan levynjulkaisukiertueensa. Heidän mottonsa taitaa olla ”kaikkia yhdistää tasa-arvoisuus, toisia enemmän toisia vähemmän, mutta vain harvat ovat samanveroisia tyhmyreitä”.
No, tyhmyreitä kolmikon soittajat eivät ole, vaan vakavasti otettavia ammattimuusikoita. Nykyisen trion alkujuuret löytyvät jo niistä ajoista, kun Pauli Lyytinen ja islantilainen Sigurdur Rögnvaldsson tapasivat toisensa opiskellessaan yli kymmenen vuotta sitten samassa musiikkiopinajossa Göteborgissa.
He soittelivat siellä samoissa kokoonpanoissa ja löysivät keskenään samansuuntaisia visioita musiikin luomisessa ja alkoivat sitten soittaa kahdestaan. Heitä kiehtoi uudet moninaiset erikoisefektit ja niiden kautta syntyneet uudenlaiset mahdollisuudet yhdistellä saksofonin ja kitaran soundit keskenään. Sittemmin he ovat soittaneet yhdessä myös DEFEKT– ja Laser -yhtyeissä.
Pauli tunnetaan jazzpiireissä nykyään monista eri yhtyeistä. Validi -klubilla hän soitti viime vuonna ainakin kolme kertaa eri kokoonpanoissa Magnetia Orkesterissa, Machinery -sooloprojektissa ja Raoul Björkenheim eCsTaSyssä.
Taitavan monipuolisena ja ilmeikkäänä saksofonistina hänelle sopii käteen kaikki saksofonit. En muistaakseni ollut kuulut kuitenkaan hänen soittavan aikaisemmin bassosaksofonia kuten eilisellä keikalla tapahtui. Niin ja olihan se alttokin uusi väline Paulin puhaltamana, mikä kävi ilmi keikan aikana.
Sigurdur ei ole tuntematon suuruus kitaran varressa Suomessa, sillä hän on ehtinyt asua vakituisesti Helsingissä jo viitisen vuotta. Hän kuuluu mm. Uinuva -yhtyeeseen, minkä musiikki on monin tavoin seesteisempää kuin Equally Stupid trion reilun revittelevä rosoisuus.
Sigurdurin baritonikitaran soitto oli erityisen muhkeaa kuunneltavaa. Kitaran kanssa hän oli siirtynyt vielä pitemmälle alarekisterin äänialueelle ottamalla käyttöön toisena kitarana harvinaisemman Fenderin B VI baritonikitaran, jolla hän soitti kaksi viimeistä kappaletta. Sen soundi kuulosti melkein bassolta, mutta se luokitellaan kitaraksi kaikesta huolimatta. Siitä syntyi hieno muhkean paksu matalalla möyrivä ääni, mutta siitä löytyi myös korvia hivelevän miellyttävän kiehtova, romanttinen sävyalue. Vahvisteena hän käytti Roland midi kontrollipöytää, mikä mahdollisti bassolinjojen äänien muutokset.
Kaksikon ehdittyä soittaa kolmisen vuotta duona mukaan tuli sveitsiläinen rumpali David Meier vuoden 2011 aikana. Kolmikko oli tavannut toisensa jo aikaisemmin, joten hän ei tullut yhtyeeseen ”puskista”. Meier tunnetaan erityisesti Schnellertollermeier -yhtyeestä, mikä ei ujostele nostaa kevyen lähes minimalistisen alun jälkeen vapaata soittoa sumeilemattoman roisiin lähes äärimmäisyyksiin meneviin noise-nosteisiin.
Siinä missä yhtyeen ensimmäinen levy Exploding Head paketoitiin nopean suoraviivaisesti käytännössä yhdellä otoksella, niin Sigurdur ja Pauli miettivät ja harkitsivat uuden levyn sisältöä omien sävellyksiensä pohjalta monelta eri kantilta hakien erilaisia esittämisvaihtoehtoja. Eilisen konsertin perusteella tuloksena syntyi vaihtelevan monipuolinen ja säkenöivä kokonaisuus.
Soittajat tulevat taustoista, missä he ovat tottuneet soittamaan vapaan estottomasti, karskisti tai jopa raadollisesti ilman turhia empaattisia kuvioita, niin eilen kuullun esityksen perusteella sisältöä voisi luonnehtia osin jopa puhtaan siistiksi.
Toki sieltä löytyi omintakeisia hyökkäävän painostavimpia ja rosoisempia ilmaisuja, kuten vauhdikas ja ruosteet irrottanut aloituskappale Transpiration. Paulin esiteltyä soittajat, rummuissa ”Taavi Meijeri” ja kitarassa ”Simo Rönkkövalli”, alkoi kappale saman tien syöksähtää liikkeelle. Energisen soiton vyöry leimahti tulisieluiseksi liekkimereksi. Hernekeitto meinasi kiehua jo ensi hetkillä kattilan reunojen yli.
Paulin tartuttua massiiviseen bassosaksofoniin lähti Paranoia pahaenteisesti puuskuttaen liikkeelle. Cosmic Ray oli edellisen levyn Exploding Head kappale, minkä David aloitti pitkähköllä introrummutuksella käyttäen apuna rumpujen kalvoilla erilaisia perkussiolisukkeita. Pauli tuli mukaan pelkkiä tenorin venttiileitä louskutellen, siihen oheen Sigurdur siirsi hienostuneen rytmikkään kitarasoundin tehostaen baritonikitaransa bassopuolta. Intensiivisen siistin alun jälkeen vauhti kiihtyi ja loppua kohden alkoi tenorin raivoisan vallaton työstö.
Matka jatkui levyn nimikkokappaleella Escape from the Unhappy Society. Pauli sanoi sen olevan ”tämän päivän peilausta, aihepiiriltään synkähkö, mutta ehkä kaikesta huolimatta musiikillisesti aika iloinen, joten sanotaanko niin, että toivoa on vielä jäljellä”. Tämä kappale oli kaikin puolin erinomainen osoitus yhtyeeltä tehdä näyttäviä irtiottoja, laajaa musiikillista kuviointia, luoda universaalista tyhjyyttä ja kääntää se nopeasti iloisen hauskaksi kokeelliseksi rytmikimaraksi. Iski ainakin minuun kuin astalo takaraivoon.
Siitä jatkettiin edelleen toisella Paulin kappaleella Birdlife.
– Tämä kappale on kunnianosoitus Charlie Parkerille. Kun menin studioon, niin en ollut koskenut alttosaksofoniin sen jälkeen, kun olin 12 vuotias. Nyt satuin saamaan kuolinpesästä tällaisen rämisevän vehkeen ja sen kanssa menin sitten suoraan studioon. Olen itse ainakin aika tyytyväinen siihen. Katsotaan nyt miten menee, tämä on ensimmäinen julkinen esiintyminen alttosaksofonilla.
Altosta syntyi tosiaan hieman peltinen potku radion häiriöääntä muistuttavalla särinällä, mikä sopi oikein hyvin kappaleen aiheeseen.
Politician’s Nightmare oli juuri nimensä mukainen, rämisevän säröinen ja rähisevä. Erikoisen karhean raasteiset äänet syntyivät kitaran vahvisteista, joita Sigurdur käytti runsaasti kappaleen aikana. Kun tähän lisättiin vielä Paulin puhaltaman bassosaksofonin uhkuva pauhu ja jylisevä rytke, niin todellinen yöllinen kauhu valtasi mielen. Tällaistakohan se poliitikon yöuni mahtaa olla.
Loppua kohden ”pojat” soittivat vielä yhden uuden levyn kappaleen. Fool’s Paradise alkoi Sikurdurin erinomaisen hienolla ja pitkällä rytmikkäällä kitaraintrolla. Se oli todella makea ja tiiviin puhdasoppinen kietaisu.
Seuraavaan kappaleeseen, ensimmäisen levyn Turkish Robbery, Sikurdur vaihtoi kitaran ”B-kutoseen” ja siitä alkoi mahtava bassoefektien kiivastahtinen vaihtourina, rankat pyrähdykset ja voimantuotto olivat kuin vihollisen piiskan sivallus. Sigurdurin mukaan kappaleen pohja rakentui todelliseen tarinaan, mikä tapahtui 1600-luvulla turkkilaisten hyökätessä Islantiin valloittaen sen, ryöväten tavaraa ja tehden muita traagisia hirmutekoja. Soitossa oli todellisuuden tuntua, se oli oivallisesti sävelletty kuulostamaan juuri siltä, mitä oli tapahtunut. Siitä heijastui rankka raivo ja inhimilliset kärsimykset.
Näin jyhkeän otatuksen jälkeen ei voinut muuta kuin pyytää lisää vaan……. Kolmikko tuli vielä lavalle antaen mielikuvituksen liidellä improvisaation hengessä. Pauli aloitti ensin pelkän tenorin suukappaleella puhallellen ja perään tyhjien puhallusten sarja ”saksipiipulla”, sitten vähän napsutuksia ja siitä trio irtosi raastavasti rutistellen voimalliseen liitoon.
Kaiken kaikkiaan esitys oli mielenkiintoinen, siinä kiehtoi purskahtelevan rehevä vapaus. Melodiset ja rytmiset, hyvin toimivat osiot laajensivat moninaisuutta synnyttäen monikerroksista avaruutta. Sävellykset olivat monialaisia, vaihtelevia ja mukaansatempaavia.
Esitys sisälsi rankkaa pahanenteisyyttä, mutta antoi samalla tilaa herkemmälle melodisuudelle ja soittajien omille vahvuuksille sooloilun muodossa.
”Komiaa touhua”…. kannattaa käydä kuuntelemassa tai ostaa levy. Live-esitys on aina kaikesta huolimatta musiikin ydintä. Porissakin oli ”klubi-tupa” täysi. Hienoa osallistumista…….siistiä, kuten nykynuoriso asian ilmaisisi.
Vuoden ensimmäinen Vapaat äänet -kiertue käsittää kahdeksan konserttia, joissa kuullaan sekä Equally Stupid -yhtyettä että Matthieu Metzgeriä soolona. Tampereen Eclipse Jazz Clubilla 28.1. käynnistyvä yhteinen retki huipentuu Helsingin Malmitalossa 8.2. Muut kiertueen kaupungit ovat Hämeenlinna, Raahe, Kuopio, Joensuu, Viitasaari ja Orivesi. Equally Stupid ottaa varaslähdön Porin Validi Karkia -klubilla 27.1. ja soittaa vielä kolme omaa konserttia Turussa, Jyväskylässä ja Tallinnassa, jossa koko kiertue päättyy 10.2. Validi Karkia -klubi järjestää myös Metzergin soolokonsertin 1.2. Tämä on järjestyksessään 28. ranskalais-suomalainen kiertue, jonka Suomen Jazzliitto ja Vapaat äänet yhdessä tuottavat.
Yhtye esiintyy tänään lauantaina Tampereella ja siitä eteenpäin alla olevan listan mukaisesti
Equally Stupid ja Matthieu Metzger Suomessa ja Tallinnassa 27.1.–10.2.2017
pe 27.1. klo 19:30 Pori, Validi Karkia -klubi Porin pääkirjastossa/ Equally Stupid (ovet klo 19)
la 28.1. klo 19 Tampere, Eclipse Jazz Club @ Tampereen Ylioppilasteatteri (ovet klo 18:30)
su 29.1. klo 18 Hämeenlinna, Suistoklubi (ovet klo 17)
Ke 1.2. klo 20 Turku, Tiirikkala /Equally Stupid
Ke 1.2. klo 19:30 Pori, Validi Karkia -klubi Porin pääkirjastossa / Matthieu Metzger (ovet klo 19)
To 2.2. klo 19 Raahe, Raahen teatteri / järj. Rajatsi
Pe 3.2. klo 20 Kuopio, Kings Crown / järj. Kuopio Jazz & Blues
la 4.2. klo 18 Joensuu, Pakkahuone / järj. Jazzkerho 76 Joensuu
su 5.2. klo 17 Viitasaari, Miekkaniemi
ma 6.2. klo 19 Orivesi, Oriveden opisto
ti 7.2. klo 21 Jyväskylä, Poppari /Equally Stupid
ke 8.2. klo 19 Helsinki, Malmitalo
pe 10.2. klo 21 Tallinna, Theater No99 Jazz Club “Talve Jazz” Jazzkaar / Equally Stupid
Kiertueen järjestävät Suomen Jazzliitto ja Vapaat äänet yhteistuotantona. Yhteistyökumppanina toimivat
AJC (association Jazzé-Croisé) ja KUMU drums. Kiertuetta tukevat lisäksi MES (Musiikin edistämiskeskus) ja Institut Français.
Porin kaupunginkirjasto, perjantaina 27.1.2017
Validi Karkia -klubi #176:
19.00 Equally Stupid (Pauli Lyytinen: tenori-, basso-, ja alttosaksofoni, efektit, syntetisaattori, sävellykset, Sigurdur Rögnvaldsson (IS): baritonikitara, sävellykset, David Meier (CH): rummut)
