Käytyään koulun loppuun Uppsalassa Emma tiesi, että musiikki määrittelisi tavalla tai toisella hänen tulevan uransa. Emma sai mahdollisuus opiskella klassista pianon soittoa Ostravassa Tsekinmaalla. Siellä hän sai myös ensimmäisen kosketuksen lauluun esiintyessään paikallisissa jazzklubeissa. Silloin hänestä alkoi tuntua siltä, että jazzlaulu olisi hänen oikea tiensä musiikin alalla. Valmistuttuaan Piteån Musiikkiopistosta hän muutti Suomeen ja teki opetustöitä Oulussa ja Joensuussa. Hän lisäsi opintojaan Sibelius-Akatemiassa ja valmistui musiikin maisteriksi 2009. Kokemusta siis käytännössä on ehtinyt karttua paljon.
Let It Go – albumi ilmestyi alku vuonna ja sen materiaali on kiertueen ohjelman pää sisältö. Alkuperäiseen kiertuekokoonpanoon oli tullut pieni muutos. Georgios Kontrafouris oli jäänyt pois ja kvintetin pianon ääreen oli siirtynyt rumpalin paikalta Jukkis Uotila ja taustarytmityksestä huolehti rumpujen takana Jussi Lehtonen, tenorisaksofonisti Joonatan Rautio ja basisti Ville Herrala olivat paikalla alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Yhtyeen kokoonpano on hieman vaihdellut eri yhteyksissä aikaisemminkin. Levyllä soittavat Raution ja Uotilan lisäksi Venezuelasta syntyjään oleva, nykyään New Yorkissa asustava, pianisti Benito Gonzalez ja basson varressa ruotsalainen Christian Spering.
Emman ääni kuulostaa rehellisen luonnolliselta. Siinä on hartaan tunteikasta syvyyttä ja kerronta on rikkaan lämmintä. Kappaleet ovat pääasiassa Emman omaa sävellystyötä, nykyaikaista mainstreamia jotenkin periamerikkalaiseen tyyliin, josta vapaat kokeilut puuttuvat kokonaan. Linjaus on varsin selvä. Hänelle luonteenomaista tuntuu olevan humaani, harras, tulkinta. Hän pysyttelee varmalla herkällä balladipohjaisella linjalla, jossa sisältönä on ihmisen tunteiden kirjo, rakkaus, ero, eristäytyminen, uudelleennäkemisen ilo, viha ja surumielinen haaveilu. Tähän sarjaan kuuluivat kappaleet, “Like A Sweet Refrain”, “Let It Go”, “Overtime”, “As The Sun Interrupted The Moon”. Miksei myös “Irie Butterflies”, mikä on Emman ensimmäisen, vuonna 2006 ilmestyneen, levyn nimi, mutta se kuuluu omana versiona myös tämän uuden levyn kappaleisiin. Se on kertomus siitä miten käy, kun ihastuu johonkin. Kuinka en voi olla päiväänkään ajattelematta Charlieta. Olen hereillä ja elossa, jalat maassa ja saat minut hymyilemään.
Joonatan Raution soolo-osuudet olivat linjakkaan pehmeitä ja tunnelmaan hyvin sopivia. Professori Uotila oli tällä kertaa siirtynyt pianon ääreen, mikä ei ole mitenkään tuntematonta hänen kohdallaan. Hän vedätteli sooloja suurella ammattitaidolla rehevän rennosti ja ilmavasti. Kommunikointi Emman laulun kanssa oli molemmilla linjakkaan luontevaa ja mehevää kuunneltavaa.
Kokonaisuutenaan konsertti oli mieleenpainuva surumielisyydessään. Kappaleiden tasainen samankaltaisuus veti tunnelmaa hieman alakuloiseksi ja jäin kaipaamaan hieman suurempaa vaihtelevuutta kappaleiden välillä. Levyn sisällöstä vain yksi kappale “Afro Blue” on täysin ulkopuolisten säveltäjien (M Santamaria ja O. Brown) tuotantoa, mikä erosi muista sävellyksistä. Nyt esitetty “Gone Fishin'” oli Emman ensimmäiseltä levyltä ja siinä oli selkeästi erilainen rytmi, iskevän jämäkkä, “Jealous Fever” pureutui parisuhdeongelmiin ja oli reipasta swingpohjaista menevän räväkkää esittämistä. Nämä kaksi kappaletta kuten myös “jälkitaputusten” saattelemana lopuksi esitetty blueskappale “In Two Minds” erottuivat muusta kaihoisan melankolisesta sisällöstä.
Yhtye jatkaa konserttikiertuetta huomenna torstaina Mikkelissä ja ylihuomenna Kuopiossa. Sitten seuraavat Joensuu, Lappeenranta, Tammisaari ja Pietarsaari. Kiertue esittely ja tarkemmat tiedot esiintymispaikoista ovat luettavissa tällä sivustolla. Käykääpä kuuntelemassa Emma Larssonin herkkää tunnelmointia, kun siihen on nyt mahdollisuus eri puolella Suomea.
