Monet tavalliset / perinteiset harmonia-, melodia- ja rytmikäsitykset kannattaa unohtaa ja heittää romukoppaan silloin kun lavalla temmeltää Raoul Björkenheimin Triad. Sellainen vaikutelma jäi käteen myös Malmitalon sunnuntai-iltapäivän matineakonsertissa, johon ajankohdasta (konsertti alkoi klo 17) huolimatta – tai juuri sen vuoksi – oli kerääntynyt väkeä lähes salin täydeltä.
Björkenheimille on aina ollut tunnusomaista em. perinteisten, tai toisin sanoen ”normaalien” musiikin perusainesten muovaaminen ja vääntely suuntaan jos toiseenkin. Triadin soitossa tuo rajojen rikkominen menee vielä piirun verran pidemmälle kuin esimerkiksi eCsTaSyn kanssa, jonka musiikissa on kuitenkin hieman selkeämpiä rakenteita ja teemoja jäljellä.
Ilmari Heikinheimon epätavalliset kompit ja Ville Rauhalan basistin rooli, jossa solistisuus ja tavanomainen basistin komppausrooli kulkevat hyvinkin sekavasti käsi kädessä, antavat yhdessä vapaan pohjan Björkenheimin mielikuvitukselliselle kitaratyöskentelylle. Melodiat / teemat, sikäli kuin niitä on, ovat häkellyttäviä ja usein aivan ‘out of this world’. Aivan samoin kuin improvisoidut soolotkin. Iso kysymys lieneekin se missä teemat muuttuvat sooloksi ja päinvastoin… Sanomattakin on myös selvää, ettei Björkenheim mitään kolmisointuja harmonioissaan viljele.
Intensiteettiä ja energiaa tämän kolmikon soitossa on sen sijaan vaikka muille jakaa. Myös sykettä ja rytmistä pulssia löytyy vaikkei niitä perinteisen jazzsvengin mittapuiden mukaan voikaan hahmottaa. Mutta niinhän ei varmaan ole tarkoituskaan – ja miksi sellaiseen tarvetta olisikaan. Bändin rytminen pulssi, kaikkine variaatioineen, ei saa jatsisaapasta naputtamaan lattiaa tutulla tavalla, mutta silti se (pulssi), ja bändin luoma yleistasoinen energia kaappaavat ennakkoluulottoman ja avoinmielisen kuulijan mukaansa häkellyttävästi ja yllätyksellisesti.
Runsaan tunnin mittaisen perussetin jälkeen koettiin encoressa uusi yllätys. Ohhoh! Tässähän on selkeä peruskomppi sekä selkeä teema-soolo-teema-rakenne. Näinkin voi yllättää. Konsertti ei ehkä ollut aivan parasta tai sykähdyttävintä Björkenheimiä, mutta se osoitti että tämäkin kitaristimme luotsaama kolmikko on toimiva kokoonpano.
Sunnuntai-iltapäivät ovat usein tylsiä. Etenkin sellaiset kuin viime sunnuntai: pimeää tuhnukeliä. Hyvä kirja vaakatasossa vällyn alla on hyvä vaihtoehto vapaa-ajan vietolle. Vielä parempi vaihtoehto on Teppo Hauta-ahon taiteellisesti luotsaama Malmitalon Jazz’n Jam -sarja: lippujen hinnat eivät päätä huimaa, ja musiikillinen taso on taattu.
Raoul Björkenheim Triad, 25.01.2015 Malmitalo, Helsinki
Raoul Björkenheim: kitarat, Ville Rauhala: basso, Ilmari Heikinheimo; rummut
