Duomusisointia ja nostalgiaaHelsinki Jazzin ohjelmassa kaksi Suomi-jazzin näkyvää hahmoa kohtasi jaZZanti-konsertissa, kun tiistaina duo Juhani Aaltonen& Raoul Björkenheimmusisoi Laulumiehissä. Juhani Aaltonen soitti nyt poikkeuksellisesti huilistin roolissa, mikä oli jo sinänsä virkistävää ja sopi myös tenorisaksofonia paremmin duon yleisilmeeseen ja musiikin ominaislaatuun. Kummallakin on pitkä historia kotimaan kokeilevan jazzin skenessä ja myös kansainvälisesti arvotettujen muusikoiden kanssa. Duona he muodostavat toisiaan tarkkaan kuuntelevan työparin, jonka vivahteikas tuotos puhuttelee muitakin kuin jazzdiggareita. Eclipse Music julkaisi viime keväänä heidän duolevynsä Awakening (ECD-201862), joka on herättänyt huomattavaa kiinnostusta sekä koti- että ulkomaisissa julkaisuissa.
Pienten alkuvirittelyjen ja tuntuman haun (Aaltosen Burning Sound) jälkeen itse asiaan päästiin nopeasti ja yhteinen sävel löytyi helpon tuntuisesti. Täysin free -pohjalta ei kuitenkaan musisoitu, eli kirjoitettuja teemoja löytyi sekä artisteilta itseltään että vanhoilta yhteistyökumppaneilta.G.I. GurdjieffinKurd Melody from Isfahan-kappaletta lukuunottamatta kaikki sävelmät olivat omaa ja vanhojen soittopartnerien tuotantoa.
Duon yhteistyö oli toimivaa ja eksymisiltä vältyttiin. Viime vuosina Aaltonen on ollut näkyvästi esillä nimenomaan saksofonistina (mm. Sointi Big Bandin Saarnaaja-produktio). Oli elähdyttävää kuulla häntä pitkästä aikaa huilistina. Muistissa on vielä hienot piccolohuilusessiot mm. Reggie Workmaninkanssa.
Herkkävireinen huilu sopii duotyöskentelyyn paremmin kuin tenorisaksofoni. Kiinnostavaa oli kuulla myös Aaltosen omaa tuotantoa (kuten Relaxing). Erityisesti kauniissa balladeissa Aaltosen pitkät ja meditatiiviset kaaret olivat kuulakkaita ja loivat samalla jännittävää kontrastia särmikkään sähkökitarasoundin kanssa.
Huippuhetkiä olivat Björkenheimin Ode for Eddieja Martti ”Edward” Vesalan& Tomasz StankonTogether. Nämä valinnat olivat luontevaa progressiota myös sikäli, että molemmilla illan artistilla on henkilökohtaista kokemusta Vesalan projekteissa soittamisesta, kuten Sound and Fury.
Uudistavaa kitaratekniikkaa
Björkenheimin instrumentti oli nyt kaksikaulainen sähkökitara Gibson EDS-1275. Instrumentin historia menee niinkin kauas kuin 1963, tällöin lähinnä kokeilumielessä pop- ja rockprojektien yhteydessä. Soitin koki pienoisen renessanssin 1970-luvun alussa, kun jazzkitarist John McLaughlin alkoi käyttää sitä Mahavishnu Orchestran keikoilla. Myös Led Zeppelinin Jimmy Page käytti EDS:ää (mm. legendaarisen “Stairway to Heavenin” live-esityksissä) – vain pari alansa huippua mainiten.
Aluksi oudolta linjaukselta tuntunut ratkaisu olikin duolle erittäin hyvä valinta. EDS:n ylempi kaula on siis 12-kielinen ja alempi kuusikielinen – jo pelkästään kaulan varioinnilla saatiin siten aikaan miellyttävää sointimuuttelua.
Björkenheimin suosima, vahvasti prosessoitu kitarasoundi, sopi hämmästyttävän luontevasti myös kaksikaulaisen Gibsonin soittoon. Komppisahaus hyödynsi erityisesti 12-kielisen kitaran soundimaailmaa. Popparien käyttämä, helisevä ja soinnikas soundi, on tietenkin vain yksi soittimen käyttömahdollisuus.
Kahden otelaudan simultaanisoitto ei onnistunut aivan yhtä hyvin. Two hand tapping on tehokas, joskin erittäin haasteellinen menetelmä; plektra- tai sorminäppäilyn sijaan oikean käden sormet nakuttelevat ääniä otelaudalta. Helpoin tapa on naputella ääniä 12. nauhan kohdalta, mikä antaa soinnille kauniin lisävärityksen huiluäänineen.
Haasteellisempaa on soittaa simultaanisesti samaa melodiaa oikealla ja vasemmalla kädellä oktaavissa, jolloin soundi vahvistuu. Kaikkein vaikeinta on soittaa kahta itsenäistä melodiaa tai harmoniajaksoa, siis hieman kuin pianisti.
Viimeksi mainittu ei tahtonut nyt oikein toimia (eli vasurin säestyskuvio 12-kielisellä, oikealla melodiasoitto kuusikielisellä). Komppifiguuri oli siksi yksinkertainen ja toistonomaisuudessaan lähes puiseva, että nautittavuuskynnys oli jo vaarassa alittua. Soiton askeettisuus tietysti sopii joihinkin jaksoihin, mutta korosti ehkä nyt hieman liikaa efektimäisyyttä.
Kuusikieliseen kaulaan siirtyminen toi esiin enemmän dynamiikkaa ja ilahduttavaa intensiteettiä. Sormivibran käyttöä olisi voinut lisätäkin; vibrakampi olisi jo teknisesti hyvin vaikea tähän soittimeen saada sopimaan. Vahvistetut soundit olivat inspiroivia, vaikka Björkenheimin tyyli tietysti vaatisi raisumpaa volyymin käyttöä kuin mitä jaZZanti-sessioiden intiimi unplugged-tunnelma edustaa.
***
jaZZanti-konsertit jatkuvat maaliskuussa. Tiistaina 19.3. estradin valloittaa Ainon -kvartetti. Lisää duomusisointiakin on luvassa huhtikuussa, jolloin ruotsalaispianisti Lisa Ullénja kontrabasisti Ville Herrala ovat vuorossa.
jaZZanti tiistaina 27.2.19: Ravintola Laulumiehet, Helsinki
Juhani Aaltonen huilu, Raoul Björkenheim sähkökitara
Burning Sound; Threshold; Ode for Eddie; Red Improvisation; Together; Kaleidophonic; Relaxing; Brown Improvisation; Kurd Melody from Isfahan
Encore: Matinaal
