Kiirastorstai-illan ratoksi tarjosi KulttuuriKulman Kotikulma -ilta Porissa harvinaisempaa musiikillista vetovoimaa, sillä lavalla kuultiin kokoonpanoa, mikä koostui kahdesta rumpalista ja kahdesta basistista. Drum4Bass -nimen saaneen projektikokoonpanon työryhmän muodostivat rumpalit Jaakko Kotiniemi ja Janne Turkki sekä basistit Teemu Niemelä ja Tomi Harrivaara.
Illan aikana kävi selville, ettei lavalla oikeastaan tarvita mitään muuta kun komppiryhmä, mikä saa taitavan mukaansatempaavalla rytmillä kuulijat hullun lailla ”repimään pelihousunsa”. Soittajien laittaessa ”hihat” heilumaan alkoivat yleisön lanteet keinua. Näin kävi ainakin tällä kertaa, muuta ei tarvittu.
”Ovatko paikalle tulleet porukat todella tietoisia siitä, mitä on tapahtumassa. Odotin paikalle tulevan 15 kuulijaa, nyt teitä on hirmuinen määrä, vallan ihanaa, huikeita, mahtavia ja uskaliaita ihmisiä, kiitokset teille kaikille, kun tulitte.” Näin totesi laulaja, basisti, kosketinsoittaja ja Porin teatterin näyttelijä Teemu Niemelä avauksessaan. Häneltä luonnistuvat niin trubaduurikeikat kuin erikoisosaamista vaativa musiikki tyylistä riippumatta.
Puolituntia ennen alkua istuin salissa käytännöllisesti katsoen yksin, mutta varsinainen rynnäkkö sisälle tapahtui vähän ennen kuin soiton piti alkaa kello kymmeneltä illalla. KulttuuriKulma oli käytännöllisesti katsoen aivan täynnä, mikä ei mielestäni sinänsä mikään ihme ollut, sillä kaikki soittajat ovat porilaistaustaisia. Silloin tällainen Kotikulma-ilta vetää kaikki tutut ja vähän tuntemattomatkin reilun rytmimusiikin äärelle.
Illan aikana saimme nautiskella suurien nimien aikanaan esittämiä kappaleita. Näiden cover-versioiden aikana saimme kuulla mm. Stanley Clarkia, Jaco Pastoriuksen The Chicken, The Reddings-yhtyeen The Awakening, Ray Brownin Gravy Waltz ja Herbie Hancockin Chameleon. Loppujen lopuksi mukaan mahtui vielä yksi originaalikin, Teemu Niemelän ja Mikko Heinisen joskus menneisyydessä tekemän sävellyksen.
Meno oli vakuuttavan tehokasta. Peukkuja lätkäytettiin basson kielillä tukevasti ja jämäkkä jytinä sai salintäyteisen yleisön suorastaan riehakkaaksi ja huudon puolelle mennyt kannustus loi muhkean tunnelman. Kahden setin mittaisen esityksen aikana aika vierähti nopeasti aamupuolelle yötä. Basistit aloittivat encoren kahdestaan ihan sen vuoksi, että Tomi otti syliinsä ”ihanan kalan” akustisen ukulebasson, mistä lähti jännittävän jymähtävä soundi. Siitä rysähti käyntiin jotain uutta, ”torre forza de bassi”, basistien kulmakivikappale. Kärsimysviikon huipennuksiksi rummut-basso-yhdistelmä sai aikaiseksi suoranaisen äänivyöryn, jonka kannustamana lopulta vasta kolmas encore päätti hauskan ja räyhäkkään session.
