Dracula on ilmeisesti suurin Keski-Suomessa harrastajavoimin tähän asti toteutettu esitys; yli 40 esiintyjää, 60 hengen työryhmä. Esitystila sijaitsee Säynätsalossa, Finndomon entisen talotehtaan hallissa; yli 10 metrin korkuinen ja pinta-alaltaan 500 neliömetriä tila, hyödynnetään seinästä seinään ja lattiasta kattoon.
Kokoava koreografi Miia Elivuo (Krampin perustaja) on kreatiivisesti yhdistellyt esitykseen elementtejä jazztanssista, extreme-elementeistä rockista ja yleensä performing arts -keinovalikoimasta. Esimerkiksi mustan verhon alla möyrivät pimeyden voimat, “alkumeri”, ovat heti alkumetreillä täydellisen karmivia ja ehdottomasti briljantteja.
Tanssiosuudet ovat vauhdikkaita ja täsmällisiä ja akrobatia uskaliastakin; katosta pää alaspäin liinaa pitkin laskeutuvat pimeyden valtiaan käskyläiset ovat tykkänään lumoavia. Tanssijoiden työn vaativuutta lisäävät vielä lukuisat roolinvaihdot rakastajattaresta syöjättäreksi, kiviksi ja kasveiksi ja mitä kaikkea niitä onkaan. Nuoret laulavat yhteisosuudet myös erinomaisesti.
Dracula on visuaalisestikin vaikuttava. Puvustaja Raisa Pylkkö tekee pieniä ihmeitä taikoen työryhmineen yli sata uutta, toinen toistaan näyttävämpää tai pelottavampaa asua. Samoin Vilja Ruokolainen on laulunohjaajana tehnyt mallikelpoista työtä.
Vertailukohteena Krampin Draculasta tulee mieleen vuosien takainen Rocky Horror Show Seinäjoen kaupunginteatterissa, Olli-Matti Oinosen ohjauksessa. Nuoret tekivät silloinkin kokeneen ammattilaisen ohjauksessa uskomattoman energisen työn heittäen itsensä ehdoitta peliin.
Vaativia rooleja
Bram Stokerin klassikkokirjaan pohjautuvan tekstin taustalla on isoja kysymyksiä kohtalosta ja herkkäuskoisuudesta, pelon ja halun iättömästä taistelusta, rakkauden voimasta ja viettelyksen vielä suuremmasta voimasta ja ihmisen kehityksestä.
Jonas Saari – Dracula itse – hoitaa velvoittavan osansa pimeyden ruhtinaana tyynesti ja ylilyöntejä välttäen, kuitenkin ehkä varman päälle ja jotensakin hieman pienesti. Toisaalta nuoren miehen on vaikea saada rooliinsa sitä pahuutta ja yöpuolen uskottavuutta, mitä roolihahmo vaatisi – olla viettelijä, hurmaava seuramies ja yön valtias, Nosferatu.
Viehättävä Elsa Kalervo (Mina/Elisabeta) tekee yleisön vangitsevan roolityön hoitaen myös lauluosuudet vakuuttavasti. Samoin Jaakko Junttila Holmwoodin osassa on imponoiva.
Draculan tähdet on helppo löytää. He ovat Heta Hämäläinen ja Sauli Yksjärvi. Monipuolisesti lahjakas Heta Hämäläinen tekee uskomattoman ja huomattavaa muuntautumiskykyä edellyttävän roolityön harhailevana ja traagisena Lucyna. Rastatukkainen Yksjärvi mielisairaalan suljetun osaston epätoivoisena kapinajohtajana (Renfield) on häikäisevän hyvä.
Live-tunnelmaa teatteriin
Viitamäen säveltämä on varsin konventionaalista, ajoin askeettistakin rockia. Sitä ehkä voisi luonnehtia vaatimattomaksi muunnokseksi Pink Floydin Atom Heart Mother -kaudesta.
Musikaaliksi Krampin Dracula-versiossa on melko paljon puheosuuksia. Ns. hienostoväen valssiin olisi ehkä voinut sisällyttää vielä hieman enemmän makaaberia ulottuvuutta ja kauhun enteitä siitä, mitä tuleman pitää.
Doors-yhtye sai aikoinaan paljon vaikutteita Kurt Weilin teatterimusiikista, ja tätä lähestymistapaa olisi voinut hyödyntää tanssiteatteriversiossa enemmänkin. Lauluosuuksien sävelkorkeus tuottaa laulajille ajoittain vaikeuksia, eniten näistä tuntuu kärsivän Saari.
Elävä musiikki olisi epäilemättä tuonut lisää vetovoimaa esitykseen. Muistettakoon vain bändit teatterirevityksissä, kuten Tampereen Pop-Teatterin Hair-musikaali (Mathews) tai Helsingin teatteriversio samasta teemasta (laajennettu Wigwam).
Draculan valmistelussa oli oppilaitosyhteistyötä; maskeeraajat tulivat ammattikoulusta jne. Mikä mahtoi estää musiikkipuolen vastaavan yhteistyön? Jyväskylän musiikkioppilaitoksissa olisi paljon lahjakkaita muusikonalkuja, jolle Dracula olisi ollut hieno kokemus.
{youtube}VDYTEc7G4gk{/youtube}
Vaikuttava tarina
Kun aurinko paistaa, emme kykene näkemään kuuta – mutta se on siellä, kuten salapoliisi Hercule Poirot muistutti. Valo saa meidät yleensäkin hetkeksi unohtamaan pimeyden olemassaolon, joka on ikuista.
Näihin arkaaisiin ja primitiivisiin pelkoihin iskee Draculakin. Stoker julkaisi teoksensa 1897, ja se on säilyttänyt originaalin tenhovoimansa ajasta aikaan. Tarinan primaariantagonisti on kreivi Dracula, vampyyri. Teoksen sijoittaminen kirjallisuuskartalle on varsin vaikeaa.
Dracula on tietenkin vampyyrigenren ja horror-fiktion kantateoksia (Stoker ei tosin keksinyt vampyyriteemaa itse). Siinä voi nähdä monia muitakin ulottuvuuksia, kuten goottilaisen romaanin ja invaasiokirjallisuuden tyypityksiä. Rakenteeltaan alkuteosta voi pitää myös tietopohjaisena romaanina – se on siis kerrottu sarjana kirjeitä, päiväkirjamerkintöjä, muistiinpanoja jne.
Dracula-tarinan struktuuria Viitamäen näkemys tulkitsee melko suurin vapausastein. Tiedollista dimensiota on tietenkin vaikea ilmaista tanssillisin keinoin, mutta puhekohtausten lisäksi voisi jotenkin hyödyntää projisoitavaa kuvaa, mihin nykytekniikka antaisi paljon mahdollisuuksia. Vampyyritarinaksi varsinaista verellä mässäilyä on varsin vähän.
Lyhyessä ajassa välittyy historiallinen perspektiivi: 1800-luvun lopun tieteisusko, viktoriaanisen ajan naisen asema yhteiskunnassa, ylikonservatiivinen suhtautuminen seksuaalisuuteen, maahanmuuton ja eri rotujen asema postkolonialistisessa maailmassa sekä tietysti kansanperinteiden tarut ja saagat.
Kramppi tunnetaan laajalti haasteita pelkäämättömänä teatteriyhteisönä, joka yhdistää tanssia, musiikkia, akrobatiaa ja fyysistä teatteria ennennäkemättömin keinoin. Musikaali on Krampille uusi aluevaltaus, vaikka aiemmissa teoksissa on ollut soolo- ja kuoronumeroita. Kauhuromantiikka tyylilajina oli sille nyt uutta, ja jännityksen luominen onnistui loistavasti varsinkin näyttelijäntyössä ja koreografioissa.
{multithumb thumb_width=570 thumb_height=335 thumb_proportions=bestfit border_size=0px caption_pos=below}
TANSSITEATTERI KRAMPPI: Dracula
Esitykset Säynätsalon vanhalla Finndomon tehtaalla. Esityksen kesto 2 t 50 min väliaikoineen.
TYÖRYHMÄ
Teksti, musiikki, ohjaus – ANTTI VIITAMÄKI
Kokoava koreografi – MIIA ELIVUO
Koreografiatiimi – MARJUKKA HUTTUNEN, LAURA LEHTINEN, HANNU SOMPINMÄKI, LAURA SUONPERÄ, PIIA-MARIA VIDGREN
Kangasakrobatia, extreme-koreografiat – LAURA LEHTINEN, HANNU SOMPINMÄKI
Laulunohjaus – VILJA RUOKOLAINEN
Puvustussuunnittelu – RAISA PYLKKÖ
Visuaalinen suunnittelu – JARI MÄÄTTÄ, RAISA PYLKKÖ, TIMOTEUS RUOTSALAINEN, HANNU SOMPINMÄKI, ANTTI VIITAMÄKI, SAULI YKSJÄRVI
Keskeisissä rooleissa:
Jonas Saari: Dracula
Elsa Kalervo: Mina / Elisabeta
Heta Hämäläinen: Lucy
Sauli Yksjärvi: Renfield
Jaakko Junttila: Holmwood
