Shining Pearls levyn julkistamiskonsertti Malmitalolla
Malmitalon pimennetty sali. Valokeilassa harmaatukkainen mies ja sähkökitara. Pian kuuluu ensimmäinen sointu, sininen tietenkin. Kohta salin täyttää karhea ääni ja vanha blues My Home Is in the Delta alkaa soida.
Tuo mies on Dr. Helander (Ilkka Helander). Muddy Watersin sävel ja sanoitus vievät Chicagossa asuvan miehen ajatukset alkukotiinsa Mississippin deltalle. Helanderin ajatukset lienevät toisen joen suistossa ja rantamaisemissa. Kysymyksessä on Kyrönjoki, jonka varrella, Kurikassa Helander on varttunut. Siellä hän kuuli muinoin 60-luvulla ensimmäiset bluesinsa, tosin putkiradiosta. Bluesherätyksen antoivat brittiläiset bluesbändit John Mayallin Bluesbreakersit, Fleetwood Mackit ynnä muut.
Dr Helander on karismaattisimpia suomalaisia bluesartisteja ellei karismaattisin. Hänen karhea äänensä ja järeä olemuksensa saavat bluesiin sellaista uskottavuutta, että oksat pois. Vuosien myötä uskottavuus on vain lisääntynyt.
Kun hän saa vielä kitaransa soimaan vakuuttavasti ja osaa heittää bluesriffejä kehään, ei voi muuta kuin nostaa hattua, kumartaa ja samalla onnitella seitsemänkymmenen vuoden ikään ehtinyttä bluesmiestä.
Kohta lavalle astuvat isä ja poika, nimittäin Esa Kuloniemi kitaran ja basson soittajaksi ja nuori Mooses Kuloniemi rumpujen taakse tuuraamaan Leevi Leppästä. Third Wardin vakiorumpali Leevi Leppänen oli nimittäin joutunut lääketieteellisen erikoisoperaation kohteeksi ja on toipumislomalla.
Tässä yhteydessä en voi olla kertomatta, että erikoisoperaation kohteeksi on hiljattain joutunut myös Esa Kuloniemi, joka tunnetaan myös Bluesministerinä saman nimisestä radio-ohjelmastaan. Yleisradio on nimittäin kohdistanut ennen vuodenvaihdetta erikoisoperaationsa Bluesministeriöön ja toiseen roots-ohjelmaan Kantritohtoriin ja päättänyt lopettaa nämä viikottaiset, rootsin ystävien suosikkiohjelmat toistaiseksi.
Molemmat on päätetty siirtää kesäohjelmiksi. Rootsväki on kuitenkin käynyt puolustustaisteluun ja kerännyt 6 630 henkilön allekirjoittaman adressin ohjelmien säilyttämisen puolesta sekä luovuttanut sen Yleisradion musiikkiohjelmista vastaaville päälliköille. Puolustustaistelu ei ole vielä tuottanut tulosta, mutta se jatkuu. Ja olisiko kohtapuolin aika vastahyökkäykselle.
Mutta sitten takaisin Malmitalolle. Katie Mae Blue alkaa soida ja trio pääsee vauhtiin. Mean Old Friscon jälkeen soivat Helanderin perinteiset juoma-aiheiset biisit Malted Milk ja Big Cold Beer. Ne panevat odottamaan väliaikatarjoilua. Lisää juomiin viittaavaa ei tule, vaikka joku pyytää edelliseltä levyltä tuttua, herkullista Gambina Winea.
Ennen taukoa tulee vielä hauskasti puhetta nesteiden nauttimiseen liittyvästä varjopuolesta, veden heitosta ja Kurikassa, Miedon kylässä sijaitsevasta muistomerkistä nimeltään Kusikivi. Kysymyksessä on siirtolohkare, jonka suojassa Ruotsin kuninkaan kerrotaan käyneen tarpeillaan 1700-luvun puolivälissä. Tulipahan tämäkin selväksi. Täytyy varmaan ensi kesänä tehdä pyhiinvaellus Kyrönjoen suistoon suomalaisen bluesin lähteille.
Tauon jälkeen Third Ward siirtyy uuden, kohtapuolin julkaistavan levyn pariin. Yhtye vahvistuu, kun basson varteen tarttuu vanha tuttu Mikko Vuorela. Helander kertoo, että levyn tekeminen oli aloitettu jo puolitoista vuotta sitten. Yleisesti tunnetut syyt vaikuttivat elämänmenoon, niin myös toimintaan studiolla. Aikaa biisien hiomiseen tuli lisää. Helanderin ja Kuloniemen mukaan biisit jalostuivat ajan myötä.
You Don´t Care, War Is Starting Again, I Don´t Wanna Wake up from My Dream, Cemetary Wall, Your Old School, Bridge to Freedom, nimikappale Shining Pearls, Unwanted Person ja 61 Highway soivat hienosti. Ylimääräisenä saatiin vielä kuulla bändin perinteinen päätösbiisi It`s not for me. Väkevä konsertti sai arvoisensa päätöksen.
Konserttin vaikuttavin hetki koettiin, kun Lighting Hopkinsin War Is Starting Again alkoi soida. Helander kertoi, että biisiä viime vuoden tammikuussa purkitettaessa toiveena oli, ettei sotia enää syttyisi. Toisin kuitenkin kävi heti helmikuussa. Venäjä aloitti julman hyökkäyksen. Sota oli täyttä totta. Laulun sanoma oli surullinen ja voimakas. Se iski suoraan kuulijoiden sydämiin.
Konsertti sisälsi erinomaisen kattauksen bluesia, vanhaa ja uutta. Trio toimi hyvin ja Mikko Vuorelalla vahvistettuna vielä paremmin. Mooses Kuloniemi piti rytmit kohdallaan. Helanderin pelkistetty kitarasoundi oli ihailtava. Kuloniemen slide täydensi sitä hyvin. Alussa oli tosin kitaroiden miksauksessa jonkin verran toivomisen varaa. Itse jäin kaipaamaan enemmän kitaroiden vuoropuhelua. Lisäksi esimerkiksi huuliharppu olisi tuonut väriä ja antanut voimaa sekä potkua esitykseen. Mutta kaiken kaikkiaan hieno ilta bluesin parissa.
Dr. Helander & Third Ward
Shining Pearls levyn julkistamiskonsertti Malmitalolla 19.1.2023
Ilkka Helander – kitarat, laulu
Esa Kuloniemi – basso, kitarat, laulu
Mooses Kuloniemi – rummut
Mikko Vuorela – basso
Dr Helander, My Home Is in the Delta
