UMO on viime vuosina ulottanut kiitettävästi konserttitoimintaansa myös Helsingin lähiöiden konserttisaleihin. Tämä on ollut hyvä ratkaisu, sillä pääsylippuhinnoiltaan edulliset, silti tasokkaat iltapäiväkonsertit ovat tuoneet jazzille myös uutta yleisöä.
Orkesterin uusin lähikiertueprojekti on nimetty ohjelmiston painotusten takia Bluesin sukukokoukseksi.
Tosin tässä tapauksessa blues on jokseenkin laaja-alainen käsite, sillä Kanneltalossa kuulluissa kappaleissa ei kaikissa suinkaan ollut prototyyppiselle bluesille ominaista 12-tahtista rakennetta.
Hyvin kansoitetussa akustiikaltaan hyvässä Kanneltalon salissa kuultiin tunnin kestäneessä konsertissa kymmenen kappaletta, joiden ajallinen asteikko ulottui Duke Ellingtonin ja Count Basien swing-kauden klassikoista 50-60 -lukujen Miles Davisin, Gil Evansin, Herbie Hancockin ja Chick Corean kappaleisiin. Kotimaisuutta edusti Jarmo Savolaisen tyylikkäästi kirjoittama herkkätunnelmainen Sataman valot.
Aloitusnumerona oli konserttia johtaneen Jouni Järvelän transkriptio gospel-bluesin möreä-äänisen mestarin Blind Willie Johnsonin kappaleesta Soul of a Man. Sen Jouni oli työstänyt Johnsonin 1930 tekemän levytyksen kulkua aika tarkkaan noudattavaksi trioesitykseksi, jossa hänen tukenaan oli basisti ja rumpali.
Vaikka useat konsertin kappaleista ovat tulleet UMO:n ohjelmistoon jo vuosikausia sitten ja kuultu myös monesti aiemminkin, esityksissä ei ilahduttavasti ollut kyllästyneen rutiinin sävyä, vaan orkesteri loi viitseliäästi kappaleista varsin reippaita versioita.
Kunnioitettava ominaisuus UMO:ssa on, että se pystyy työstämään uskottavan kuuloisia esityksiä minkä tahansa aikakauden musiikista. Hyvä näyttö tällaisesta oli Ellingtonin varhaisvuosien kappaleisiin kuuluneesta The Moochesta 20-luvun hengessä tehty toteutus.
Konsertin solistikunta oli nyt myös tavanomaista laajempi. Trumpetisteistakin pitkästä aikaa soolokuuluvuutta saivat sektion johtaja korkeiden äänien mies Teemu Mattson sekä Timo Paasonen, Toki sektion pääsolistit olivat totutusti Mikko Pettinen ja Gil Evansin Miles Davisille kirjoittamaa Blues for Pabloa hienosti versioinut Tero Saarti.
Ennen konserttia Kanneltalon kahvilassa UMO:n tuottaja Ami Vuorinen jututti Jouni Järvelää konsertin teemasta. Tämä on sinänsä hyvä idea, mutta nyt nyt kyllä uskoisin jutustelun menneen turhankin ammattimaiselle linjalle, jotta kahvilan täyttänyt maallikkoyleisö olisi siitä paljoakaan kostunut. Eli ns. tyhmät kysymykset kunniaan!
Bluesin sukukokous-kiertue päättyy tämän illan konserttiin Koko Jazz Clubissa. jossa on kuultavissa lähiösaleja pidempi ohjelmisto.
