Elinaikanaan Monk (1917-1982) työskenteli voittopuolisesti pikkuyhtyeiden kanssa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Oivaltavinta työtä hänen musiikkinsa sovittamisessa teki Hall Overton, joka ensimmäisen kerran sovitti Monkia kymmenmiehiselle kokoonpanolle Town Hallin konserttiin 1959. Monkin ja Overtonin yhteistyö jatkui tuloksekkaana vielä 1960-luvullakin.
Vuonna 1968 Monkin levy-yhtiö CBS taas taivutti hänet yhteistyöhön silloisen suosikkisovittajan Oliver Nelsonin kanssa. Toki Nelson oli taitava ammattimies ja pystyi kirjoittamaan Monkin kappaleista hyvin soivia ja sujuvia big band-sovituksia. Mutta Monkin omalaatuisen musiikin henkeä ne eivät juuri tavoittaneet, vaikkakin Monk’s blues-lp:llä ne esittänyt losangelesilainen studio-orkesteri soitti sinänsä mainiosti.
Konsertissaan Monkin tunnetuimpia kappaleita esittäneellä UMO:lla oli viisi Nelsonin sovitusta, joita täydensivät Jimmy Heathin, Dizzy Gillespien, Günther Lentzin, Eero Koivistoisen ja Jouni Järvelän työt.
Ilahduttavaa oli, että tällä kertaa kotimainen työ kesti hyvin vertailun. Varsinkin Koivistoisen näkemys Off Minori’sta toi hyvin esiin kappaleen ominaispiirteet hajauttamalla sävellystä eri soitinryhmille.
Tenoristi Jimmy Heathin sovitus kauniista Ruby my dear’ista oli selvästi hänen itselleen kirjoittama soolonumero, jossa nyt Evans sai runsaasti tilaa fiilistellä kauniin balladin tulkinnassa. Nelsonin sovituksissa Monkin musiikin mutkat oli vedetty suoriksi ja särmät hiottu pois. Toki UMO soitti nekin osaavasti, Samoin ne myös tarjosivat hyvän alustan solisteille.
Suomessa ainoan kerran 1987 käynyt Bill Evans oli hyvä valinta UMO:n vierailevaksi solistiksi. Vaikka mies on viime vuodet soittanut pääasiassa fuusiohenkistä musiikkia, osoitti hän myös olevansa erinomainen perusjazzin soittaja, joka vakuuttavasti hallitsee sekä tenori- että sopraanosaksofonin. Miehellä on erinomainen tekniikka, mutta sooloissa on hyviä ideakehittelyjä, eikä pelkkää tekniikkavyörytystä.
Vaikka Evans rohmusikin pääosan konsertin soolotilasta, pääsivät umolaisetkin esiin. Kiitos vierailevalle pianistille Alexi Tuomarilalle ja trumpetisti Tero Saartille. Kiitos tietysti myös orkesteria varmasti johtaneelle Kari Heinilälle, joka tälläkin kertaa osoitti olevansa myös mainio verbaalinen johdattelija konsertin musiikkiin.
